Kun lapsen käytös on poikkeavan seksualisoitunut

Lapsen käytösMiksi ongelmaan on vaikea puuttua?
Lapsen normaali seksuaalikehitys
Normaalin seksuaalikehityksen häirintä
Seksuaalisen hyväksikäytön merkit
Miksi hyväksikäytetty lapsi toistaa hyväksikäyttöä?
Seksuaalisesti poikkeavan käytöksen vaikutus lapseen
Kuinka auttaa hyväksikäyttävää lasta?
Sekundaarinen hyväksikäyttö
Vanhempien reaktioita
Mitä terapeutti tekee lapsen kanssa?

Miksi ongelmaan on vaikea puuttua?

Harva ongelma on vanhemmille, opettajille ja muille lasten kanssa työskenteleville aikuisille yhtä kiperä kuin suhtautuminen lapseen, joka käyttäytyy seksualisoituneesti toisia lapsia kohtaan. Pitäisikö käytös sivuuttaa ja toivoa, että lapsi kasvaa siitä ulos? Vai pitäisikö siihen puuttua sillä seurauksella, että lapsi mahdollisesti kokee syyllisyyttä ja häpeää normaalista uteliaisuudestaan? Kuinka käsitellä omia ristiriitaisia tunteitaan, kun todistaa tällaista toimintaa?

Erityisesti vanhemman ikäpolven lapsuudessa seksuaalisuudesta ja seksistä ei keskusteltu avoimesti. Koska kulttuurimme nyt painottaa seksuaalisuutta suuresti, saatamme uskoa, että tämän päivän lapset ovat seksuaalisesti valistuneita. Lapsen seksuaalinen kielenkäyttö ja toiminta saatetaan nähdä nykykulttuurin seurannaisvaikutuksena, jolloin siihen ei puututa asianomaisesti. Lasten näennäistä avoimuutta saatetaan myös kahdehtia ja verrata muutaman vuosikymmenen takaiseen seksuaalisuuden tukahduttamiseen.

Nykyään lapset saavat tietoa seksuaalisuudesta enemmän kuin aikaisemmin, mutta he ovat myös alttiimpia vääränlaiselle, usein haitalliselle informaatiolle. Lapsiin kohdistuu myös suuria seksuaalisia paineita sekä mediasta että koko länsimaisesta kulttuurista. Jotta vaikeuksiin joutunutta lasta on mahdollista auttaa oikealla tavalla, päätöstemme on perustuttava tietoon, ei uskomuksiin siitä, minkä kuvittelisimme olevan totta.

Sen tunnistamiseksi, milloin lapsi on utelias ja milloin seksuaalisesti aggressiivinen, meidän on tunnettava lapsen normaali seksuaalinen kypsyminen. Lasten, jotka päivähoidossa vetävät alas housujaan vertaillakseen sukupuolielimiään, on todennäköisesti utelias; sen sijaan lapsen, joka yrittää työntää lyijykynää toisen peräaukkoon, käytös on seksuaalisesti aggressiivista.

Lapsen normaali seksuaalikehitys

Kun lapsen seksuaalisuuteen ei vaikuteta ennen aikojaan, se kehittyy melko samanlaisena riippumatta kulttuurista tai yhteiskunnassa vallitsevista arvoista. Tavallista on, että lapsi käy läpi seuraavat vaiheet:

  • 2,5 vuotias alkaa huomata, että tytöt ja pojat virtsaavat eri asennoissa. Hän saattaa yrittää kokeilla eri virtsaamistapoja ja alkaa kiinnittää huomiota sukupuolielinten rakenteellisiin eroihin.
  • 4-vuotias saattaa esitellä sukupuolielimiään toisille lapsille. Vessajutut ovat tyypillisiä, ja vierailulla lapsi voi olla kiinnostunut vieraista wc- ja kylpyhuoneista. Kotileikit ja isä-äiti -roolileikit ovat suosittuja.
  • 5-vuotias muuttuu usein häveliääksi ja vaatii yksityisyyttä.
  • 6-vuotias alkaa vaatia käytännönläheisiä vastauksia sukupuolten välisistä eroista. Hän on usein kiinnostunut, mistä lapset tulevat. Lapselle on hyvä antaa selkeitä ja lyhyitä vastauksia, jotka eivät hämmennä tai vie lapsen keskittymiskykyä. Lapsi alkaa kiinnostua kuolemasta.
  • 7-vuotiaana kiinnostus sukupuoliasioihin usein tilapäisesti lievenee.
  • 8-vuotiaan kiinnostus näkyy tuhmina vitseinä ja -loruina sekä (erityisesti tytöillä) provosoivana kikatteluna ja kuiskimisena. 2- ja 3. luokan opettajat ovat tavallisesti hukkua Minttu tykkää Villestä -lappuihin.
  • 9-vuotiaat alkavat yleensä pohtia sukupuoliasioita samaa sukupuolta olevien ystävien kanssa. He saattavat etsiä kirjoista tai internetistä tietoa sukupuolielinten toiminnasta.
  • 10-vuotiaana osa tytäistä ja jokunen poika alkaa tulla murrosikään. Kiinnostus tuhmiin vitseihin (useimmiten 8-vuotiaana kerrottuja yksityiskohtaisempiin) ja vastakkaiseen sukupuoleen lisääntyy.

Älä hätäänny, vaikka lapsi näyttäisi ohittavan joitakin kuvatuista vaiheista. Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahdissa. Yllä kuvattu pitää paikkansa tarkasteltaessa suuria lapsijoukkoja, ja on tarkoitettu enemmänkin ohjenuoraksi pohtiessasi, onko jonkun lapsen käytös poikkeavaa tai ei.

Normaalin seksuaalikehityksen häirintä

Lapsen seksuaalikehitystä voivat häiritä esimerkiksi aikuiset tai aggressiivisesti käyttäytyvät saman- tai eri-ikäiset lapset, jotka houkuttelevat tai pakottavat lasta seksuaalisiin toimintoihin, joihin hän ei ole psykofyysisesti kypsä. Tällaista on esimerkiksi

  • Toistuva altistaminen pornografiselle materiaalille; tämä on erityisen hajottavaa, jos lapsi pakotetaan sen katsomiseen. Porno häiritsee lasta myös, jos sitä jätetään lojumaan paikkoihin, joissa lapsi ei voi sitä välttää.
  • Seksuaalikäyttäytyminen lapsen ollessa läsnä. Lapselle ei ole hyväksi, jos hän esimerkiksi joutuu todistamaan lastenvahdin ja tämän ystävän seksuaalista aktia. Vanhempien ei kuitenkaan tarvitse hätääntyä, vaikka lapsi kävelisi makuuhuoneeseen kesken rakastelun. Lasta ei tällöin ole pakotettu seksin katsomiseen, ja tilanne voidaan selittää lapselle tavalla, joka rauhoittaa häntä.
  • Seksuaalinen asenteellisuus, kielenkäyttö ja sanattomat viestit, jotka voivat kannustaa lasta olemaan raju ja jättämään huomiotta toisten herkkyyden.
  • Huoltajan kyvyttömyys kunnioittaa yksityisyyttä ja henkilökohtaisia rajoja. Tällöin lapsi ei opi, että hänen on kunnioitettava toisten – ja toisten on kunnioitettava hänen – yksitysyyttään ja rajojaan.
  • Suora seksuaalinen hyväksikäyttö. Hyväksikäytetyn lapsen koko henkinen kehitys on yleensä häiriintynyt, koska lapsi pakotetaan toimintaan, johon hän ei ole fyysisesti eikä psyykkisesti valmis.

Seksuaalisen hyväksikäytön merkit

Kun lapsi altistetaan hyväksikäytölle, lapsen käytös yleensä muuttuu. Tyypillisiä merkkejä siitä, että lapsi voi huonosti, ovat esimerkiksi:

  • Erilaiset pelot, kuten tiettyjen henkilöiden ja tilojen, esimerkiksi pukuhuoneiden pelko
  • Painajaiset ja univaikeudet, masennus, huono koulumenestys, ystävyyssuhteista ja harrastuksista vetäytyminen
  • Aggressiivinen käytös, kuten tappelu, julmuus eläimiä kohtaan, tulipalojen sytyttely tai toisten lasten pakottaminen seksuaalisiin leikkeihin.

Miksi hyväksikäytetty lapsi toistaa hyväksikäyttöä?

Vaikka on tavallista, että hyväksikäytetty lapsi toistaa hyväksikäyttöä toisiin lapsiin, syy tähän ei ole selvä. Maalaisjärjen mukaan hyväksikäytetty yrittäisi vältellä tällaisen pelottavan ja inhottavan aktin toistelua. Maalaisjärki voi kuitenkin helposti huijata meitä.

Monessa tapauksessa lapsi toistaa hyväksikäyttöä selventääkseen itselleen, mitä oikeastaan tapahtui. Poika saattaisi esimerkiksi pakottaa kaverinsa imemään penistään, mikä saa uhrin tuntemaan itsensä yhtä aikaa säikähtäneeksi, hämmentyneeksi ja seksuaalisesti kiihottuneeksi. Toiminnan toistaminen nuorempaan lapseen vapauttaa uhriksi joutuneen pojan uhrin roolista ja siirtää hänet tilanteeseen, jossa hän on johtaja. Hän on nyt vähemmän pelokas ja ahdistunut ja ymmärtää paremmin, miksi ystävä pakotti hänet moiseen tekoon.

Samanlaista toistamiskäyttäytymistä on mahdollista nähdä myös aikuisilla; esimerkiksi alkoholistiper-
heen pojasta tulee helpommin alkoholisti, ja saman perheen tyttö nai useammin alkoholistin kuin toisenlaisen perheen lapsi. Hyväksikäytetyt pojat toistavat hyväksikäyttöä yleensä rikoksentekijöinä, tytöt taas uhreina.

Pojat ovat usein häpeissään uhrin roolistaan, ja toisen lapsen hyväksikäyttö voi olla ainoa tapa pyytää apua. Poika voi myöntää helpommin toisten lasten hyväksikäytön kuin sen, että hän itse on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Tytöt eivät samaistu hyväksikäyttäjän rooliin yhtä usein kuin pojat. Yleensä tytön käytös muuttuu aggressiiviseksi vasta, kun hyväksikäyttö on erityisen törkeää ja jatkuu pitkän aikaa.

Hyväksikäytön toistaminen on vain yksi tavoista, jolla lapsi koettaa työstää traumaattista kokemustaan, eikä se ole pojillakaan väistämätön hyväksikäytön seurannaisvaikutus. Mitä helpompi lapsen on puhua hyväksikäytöstä, sitä pienempi on sen toistamisen todennäköisyys. Erityisesti perheissä, joissa poikien odotetaan olevan karskeja ja itsellisiä, toistamiskäyttäytymisen riski on suuri.

Kun lapsen – erityisesti pojan – ei sallita olla voimaton ja avuton, ainoa tapa ilmaista vaikeita tunteita on viha ja aggressio. Tärkein viesti, joka lapselle annetaan, onkin: ”puhu siitä.”

Seksuaalisesti poikkeavan käytöksen vaikutus lapseen

Lapsi, jonka käytös on poikkeavan seksualisoitunut, vahingoittaa ympäristön lasten lisäksi myös itseään. Koska lapsi näkee muut lapset ennen kaikkea seksiobjekteina, ystävyyssuhteiden muodostus häiriintyy, ja koska hän kantaa häpeällistä salaisuutta, hänen on vaikea luottaa ja nauttia toisten luottamusta.

Ellei lapsen käytökseen puututa, lapsen riski muuttua seksuaalisesti riippuvaiseksi kasvaa. Vallan tunne ja seksuaalinen kiihottuminen ovat hyvin palkitsevia erityisesti, jos ne kompensoivat huonoa itsetuntoa. Mitä pidempään käytös jatkuu, sitä syvemmäksi riippuvuus kasvaa. Jos lapsi jatkaa toimiaan vielä murrosikäisenä, käytökseen on vaikea puuttua, ja lapsi jatkaa sitä yleensä myös aikuisena.

Kuinka auttaa hyväksikäyttävää lasta?

Hyväksikäyttävä lapsi pitää aina kohdata myötätunnolla, vaikka kiusaus nähdä lapsi seksirikollisena voi olla suuri. Hyväksikäyttävä lapsi tarvitsee apua siinä missä uhrikin, ja käytöksestä on hyvä ilmoittaa joko lastensuojeluun tai poliisille. Kun tällaista lasta kuulustellaan, hän myöntää monesti joutuneensa ensin uhriksi itse. Lastensuojelun tehtävä on suojata sekä tekijää että uhria, koska molemmat ovat alttiina hyväksikäytön jatkumiselle.

Puutu siis lapsen käytökseen heti. Koska seksuaalinen hyväksikäyttö voimistuu salailusta, salaisuuden rikkominen on ensimmäinen askel asianomaisten auttamiseen. Viranomaisille ilmoittaminen on tärkeää seuraavista syistä:

  • Uhri kokee, että hänet otetaan vakavasti ja hänelle järjestetään apua, ja hyväksikäyttävä lapsi ymmärtää, ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää.
  • Hyväksikäyttävän lapsen mahdollinen hyväksikäytön uhrina olo saadaan katkaistua ja lapsi avun piiriin.

Hyväksikäyttävän lapsen myönnettyä käytöksensä ja oman uhrina olonsa ongelmakäytös yleensä loppuu tai lievittyy huomattavasti. Niin kauan, kun lapsi kieltää käytöksensä ja oman uhriutumisensa, hyväksikäytön jatkuminen on todennäköistä.

Lapsen ympäristön aikuiset voivat auttaa lasta monella tapaa:

Vanhemmat:

  • Usko lapsen tarina. On hyvin tavallista luulla, ettei oma lapsi voisi tehdä pahojaan.
  • Pyydä lasta kertomaan, mitä on tapahtunut. Hillitse temperamenttisi; älä syyttele tai hauku lasta tai aseta kohtuuttomia rangaistuksia.
  • Kiinnitä huomiota lapsen tv:n ja internetin käyttöön. Ole tietoinen elokuvista ja peleistä, joita lapsi katsoo tai pelaa.
  • Jos et ole kiinnittänyt huomiota perheenjäsenten yksityisyyden kunnioitukseen, alastomuutta, suljettuja ovia ja seksuaalista aktiviteettia koskevia sääntöjä on hyvä miettiä uudestaan.
  • Säilytä kiintymys lapseesi ja tue häntä. Hyväksikäyttävän lapsen itsetunto on huono, ja hän on henkisessä kriisitilassa. Lapsi tarvitsee paljon rakkautta, jossa ei saa olla seksuaalisia taka-ajatuksia.
  • Jos lapselle suositellaan terapiaa, on tärkeää, että teet yhteistyötä hoitotahon kanssa.
  • Toisinaan vanhemmista tuntuu, että jos he rankaisevat lasta ja jättävät sitten asian sikseen, ongelma on ratkaistu, tai että asia vähitellen häviää, kun siitä ei puhuta eikä siihen kiinnitetä huomiota. Tällaisten toimien vaikutus on kuitenkin yleensä täysin päinvastainen.

Opettajan on tärkeä arvioida lasten käytöstä sekä oppi- että välitunneilla. Jos seksististä kielenkäyttöä, sukupuolielinten koskettelua tai muuta asosiaalista käytösä esiintyy, siihen on tärkeä puuttua. Käytöksen luonteesta johtuen kiusaus joko sivuuttaa se tai reagoida siihen liian lujasti on houkuttelevaa; usein paras tapa on kuitenkin kohdella sitä kuin muutakin ei-hyväksyttävää käytöstä, kuten väkivaltaa, lunttausta tai kiroilua.

Kouluissa seksuaalisesta hyväksikäytöstä valistaminen on hyvä tapa lieventää ongelmaa, sillä se rohkaisee mahdollisia uhreja kertomaan hyväksikäytöstä luotettavalle aikuiselle. Valistavan opettajan tai terveydenhoitajan on hyvä muistuttaa oppilaita, etteivät hyväksikäyttäjät ole vain epämääräisiä miehiä autoissaan – hyväksikäyttäjä voi olla myös tuttu aikuinen, esimerkiksi perheenjäsen, tai jopa toinen lapsi.

Poliisi voi hyväksikäytöstä valistamisen lisäksi muistuttaa seurauksista, joihin seksualisoituneesti käyttäytyneet lapset joutuvat, jos heidän käytöksensä jatkuu vielä murros- ja aikuisiässä.

Sosiaalityöntekijä voi auttaa perhettä huomaamaan, mitkä piirteet perhedynamiikassa edesauttavat lapsen käytöksen jatkumista (esimerkiksi vähäinen lapsille annettu huomio ja esillä lojuvat pornolehdet). Sosiaalityöntekijä voi myös ohjata lapsen psykiatrisen hoidon piiriin.

Terapeutti voi auttaa lasta huomaamaan käytöksensä taustasyyt, sekä neuvoa, kuinka lapsi pystyisi hillitsemään käytöstään.

Sekundaarinen hyväksikäyttö

Teini-ikäinen tai aikuinen saattaa hyväksikäyttää lasta, joka puolestaan alkaa käyttää hyväkseen muita naapuruston lapsia. Seurauksena voi olla aaltoefekti, kun nämä lapset toistavat hyväksikäyttöä edelleen toisiin lapsiin. Erityisesti koulussa tai naapurustossa ilmiön pysäyttäminen voi vaikuttaa mahdottomalta. Näin ei kuitenkaan ole.

  • Paikanna hyväksikäytön alkulähde, esimerkiksi lapsi, joka joutui aikuisen hyväksikäytön uhriksi, ja hanki tälle apua.
  • Tunnista sekundaariset uhrit eli lapset, jotka ovat joutuivat ensimmäisen uhrin hyväksikäytön kohteeksi. Ilmoita tilanteesta poliisille ja lastensuojeluun, jotka auttavat uhrien hoidon järjestämisessä. Sekundaariuhreille voi riittää, että vanhemmille annetaan tukea lapsen kokemusten käsittelyyn, jolloin varsinaista terapiaa ei tarvita.

Esimerkki: Teini-ikäinen seksuaalirikollinen jättää pornolehtiä strategisiin pisteisiin ympäri ala-asteen läheistä metsikköä. Kun hän huomaa nuoremman pojan pysähtyvän selaamaan lehteä, hän astuu esiin ja kysyy, kiinnostaisiko tätä tietää, miltä oikea seksi tuntuu.

Jos poika on yksinäinen, turvaton ja mielissään äkillisestä huomionosoituksesta, hän saattaa vastata myöntävästi. Teini neuvoo poikaa ”ottamaan suihin”, ja tämä tottelee. Pian teini on tehnyt saman muutamalle muulle samanikäiselle pojalle. Hän saattaa vakuuttaa pojat siitä, että nämä ovat nyt erityisen suuseksiklubin jäseniä, ja jakavat keskenään jännittävän asosiaalisen aktiviteetin.

Ryhmäpaine ottaa pojista vallan, ja suuseksiklubi toimii nyt joko perustajansa kanssa tai ilman. Syvällä sisimmässään jäsenet ovat häpeissään toimistaan, mutta miehinen uho pakottaa kaikki käyttäytymään, kuin nämä nauttisivat. Ryhmäpaineen vuoksi kukaan ei myöskään uskalla perääntyä.

Lopulta naapuri huomaa suuseksiklubin toiminnassa ja soittaa poliisille, joka tunnistaa jäsenet nopeasti. Yksi poliiseista puhuu poikien kanssa ja neuvoo heitä kunnioittamaan sekä omaa että toisten kehoa. Poliisi ottaa myös yhteyttä lastensuojeluun, josta tulee sosiaalityöntekijä keskustelemaan poikien vanhempien kanssa. Pojat saatetaan lähettää myös lyhyeen kriisiterapiaan, jotta he pääsisivät alkuun tapahtuneen käsittelyssä.

Sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä myös koulun rehtoriin, joka neuvoo opettajia ottamaan luokkien kanssa esiin samantyyppisiä tapauksia (ei kuitenkaan alkuperäistä tilannetta), jotta mahdolliset muut uhrit tunnistettaisiin. Suuseksiklubin toiminta lakkaa, ja pojat pystyvät taas olemaan kuin normaalit lapset. Poliisi jäljittää teinin, jota vastaan nostetaan syyte seksuaalirikoksesta.

Vanhempien reaktioita

Tieto siitä, että oma lapsi on käyttänyt toista lasta seksuaalisesti hyväkseen, on yksi vaikempia asioita, joita vanhempi joutuu kokemaan. Moni vanhempi menee aluksi shokkiin, ja saattaa sen jälkeen kieltää asian ja uskotella muille ja itselleen, ettei mitään ole todellisuudessa tapahtunut. Vanhemmasta saattaa tuntua, että hän on tunteiden vuoristoradalla. Alla on lueteltu joukko tavallisia reaktioita:

  • Tässä on sattunut virhe. Minun lapseni ei ikinä tekisi sellaista.
  • Ei se ole meidän syy. Televisiostahan tulee kaikenlaista roskaa. Ihme, että pervoja on olemassa näinkin vähän.
  • Tämä on niin häpeällistä. Mitä minä tein väärin?
  • Ne lukitsevat hänet johonkin kasvatuslaitokseen, ja hän tulee takaisin entistä pahempana.
  • Minä kyllä näytän sille kakaralle!
  • Emme me tarvitse apua. Selvitämme ongelmat perheen kesken. Jos teemme yhteistyötä, tämäkin asia on äkkiä historiaa.
  • Olen niin avuton. Toiset ihmiset päättävät meidän elämästämme.

Jos oma lapsesi on käyttänyt hyväkseen toista lasta, yllä lueteltuja tunteita on tavallista käydä läpi hyvinkin lyhyessä ajassa. On tärkeää, että saat itse apua, joko lapsen terapeutin kautta tai omalta terapeutiltasi. Tämä kriisitilanne voi laukaista myös omia hyväksikäyttömuistojasi, joita olet tähän asti yrittänyt unohtaa.

Mitä terapeutti tekee lapsen kanssa?

Henkilön, joka työskentelee lapsen kanssa, pitäisi tietää seksuaalisen hyväksikäytön erityispiirteet ja tuntea sekä uhrin että hyväksikäyttäjän tavalliset käyttäytymismallit. Terapeutti auttaa lasta

  • Käsittelemään seksualisoitunutta käytöstä ja traumaa, joka on johtanut lapsen käytöksen puhkeamiseen.
  • Muuttamaan lapsen vääriä asenteita ja kohottamaan lapsen itsetuntoa.
  • Kehittämään lapsen oikeanlaista suhtautumista omaan seksuaalisuuteensa.

Hyvällä yhteistyöllä kriisistä voi muodostua mahdollisuus kasvuun ja muutokseen.

Lapsen seksuaalinen kehitys kulkee omaa, sopivaa tahtiaan, jos sitä ei häiritä. Vanhemmat, opettajat ja muut lasten kanssa tekemisissä olevat henkilöt ovat avainasemassa hyväksikäyttävän lapsen käytöksen tunnistamisessa ja lapsen auttamisessa. Vanhemmat pelkäävät usein, että lapsesta kasvaa seksirikollinen. Näin ei tarvitse olla. Mitä enemmän lapsi puhuu käytöksestään ja mitä enemmän hän haluaa muuttaa sitä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se myös loppuu.

[divider]
Lähteet: 
When Children Act Out Sexually: A Guide For Parents and Teachers

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä aiheista foorumilla.

Kun kumppanisi on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä

Kun kumppanisi on kokenut hyväksikäyttöäMitä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö?
Mitä selviytyjänä oleminen tarkoittaa?
Voiko kumppanini toipua seksuaalisesta hyväksikäytöstä?
Miten toiset puolisot reagoivat?
Kuinka voin auttaa puolisoani?
Kuinka huomioin omat tarpeeni?
Entä jos itse olen selviytyjä?
Puolisoiden tukiryhmät
Toipumisen vaikutus parisuhteeseen
Toipumisen vaikutus perheeseen
Toipumisprosessin lähetessä loppuaan

[divider]

Tämä osio on tarkoitettu sinulle, joka olet parisuhteessa lapsuus- tai nuoruusiässä seksuaalisesti hyväksikäytetyn kanssa. Annetusta tiedosta voi olla sinulle hyötyä riippumatta siitä, mitä seksuaalista suuntausta liittonne edustaa; heteroseksuaalisten liittojen runsaudesta johtuen kaikki esimerkit tosin ovat heteroliitoista. Sinä ja kumppanisi ette ole yksin. On arvioitu, että noin yksi neljästä naisesta ja yksi kuudesta miehestä on kokenut lapsuudessaan seksuaalista riistoa.

Seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaa ihmisen koko henkiseen kehitykseen. Tämän seurauksena seuraavat alueet ovat parisuhteessa erityisen ongelmallisia:

  • Luottamus. Lapselle seksuaalinen hyväksikäyttö on luottamuksen pettämistä erityisesti hyväksikäyttäjän ollessa hänelle läheinen. Tämän seurauksena kumppanillasi voi olla vaikeuksia luottamuksen rakentamisessa.
  • Valta. Hyväksikäytetty lapsi kokee itsensä voimattomaksi. Myös aikuisena selviytyjä saattaa toisinaan tuntea itsensä voimattomaksi ja kyvyttömäksi puolustamaan oikeuksiaan. Toisaalta hän saattaa haluta kontrolloida kaiken pieniä yksityiskohtia myöten tunteakseen olonsa turvalliseksi ja voimakkaammaksi.
  • Läheisyys. Hyväksikäytetty lapsi ei uskalla paljastaa salaisuuttaan kenellekään, ja on liian häpeissään päästääkseen ihmisiä lähelleen. Hän käyttäytyy yleensä kuin kaikki olisi hyvin, ja pitää oikeat tunteensa ja ajatuksensa piilossa jopa itseltään. Aikuisena tämä tekee läheisyyden vaikeaksi.
  • Seksuaalisuus. Hyväksikäyttö häiritsee normaalia seksuaalikehitystä. Sen sijaan, että lapsi kokisi kehonsa miellyttäväksi, hän saattaa oppia sen tuottavan kipua ja häpeää. Selviytyjä näkee seksin usein enemmänkin hallinnan kuin rakkauden osoituksena. Tämän seurauksena hän saattaa vetäytyä sukupuolisuhteista, tai käyttää seksiä saadakseen valtaa tai kiintymystä.

Mitä on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö?

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aikuisen, teini-ikäisen tai joskus toisen lapsen ylivallan väärinkäyttöä seksuaalisen nautinnon hankkimiseksi. Hyväksikäyttäjän valta voi tulla esimerkiksi ikä-, koko- ja kehityserosta, tai luottamus- tai auktoriteettiasemasta lapseen nähden. Hyväksikäyttö voi sisältää esimerkiksi hyväilyä, seksistisiä kommentteja, seksualisoitunutta kanssakäymistä tai suoranaisen raiskauksen. Se voi tapahtua vain kerran tai toistua pidemmän ajanjakson ajan. Tärkeintä hyväksikäytössä on kuitenkin se, millaisena kumppanisi sen on kokenut ja kuinka syvästi se on vaikuttanut häneen.

Kasvaessaan selviytyjä luultavasti sisäistää seuraavat viestit, jotka vaikuttavat suuresti hänen tuleviin ihmissuhteisiinsa:

  • Ihmisiin, joiden pitäisi huolehtia minusta, ei voi luottaa.
  • Huomio ja kiintymys johtaa lähes aina seksuaalisiin vaatimuksiin.
  • Kehoni ei ole minun vallassani.
  • Toisten ihmisten tarpeet asetetaan omieni edelle.
  • Ellei tilanne ole täysin hallinnassani, minä olen vaarassa.

Mitä selviytyjänä oleminen tarkoittaa?

Moni hyväksikäytön kokeneista käyttää mieluummin käsitettä selviytyjä kuin uhri. Tämä korostaa kokemuksen olevan takana ja henkilön selviytyneen siitä.

Yleensä selviytyjän kumppani ei suhteen alussa ole tietoinen hyväksikäytöstä. Selviytyjä saattaa luulla, että hyväksikäytön esilletulo johtaa epäuskoon tai torjutuksi tulemiseen, tai kokea syyllisyyttä tapahtuneesta ja olla liian häpeissään puhuakseen asiasta. Tai voi olla, että selviytyjä on tukahduttanut muistonsa, eivätkä ne suhteen alussa ole vielä nousseet pintaan. Joka tapauksessa kyseessä on tapahtuma, jota selviytyjä ei ole valinnut tai halunnut tapahtuvaksi, mutta jolla on suuri vaikutus teihin molempiin.

Voiko kumppanini toipua seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

Kumppanisi voi toipua hyväksikäytöstä, mutta se voi viedä aikaa. Se, millaiseksi prosessi muodostuu, riippuu suuresti selviytyjän saamasta tuesta sekä hyväksikäytön laadusta. ”Oikeaa” tai ”väärää” aikaa tai tapaa ei ole olemassa, mutta suurin osa käy läpi seuraavat vaiheet:

Kriisivaihe

Alussa kaikki oli hyvin vaikeaa. Annen oli hankala nukkua, ja hän näki jatkuvasti painajaisia. Lopulta hän kieltäytyi vuoteeseen menosta kokonaan, jolloin minä sain nukkua yksikseni. Hän itse valvoi ja luki kirjaa. Joskus heräsin keskellä yötä ja löysin hänet olohuoneen sohvalta. Hän oli kietoutunut peittoon ja sytyttänyt kaikki valot.

Kumppanisi voi joutua kriisiin, kun hän alkaa muistaa hyväksikäyttöään. Hän saattaa muistaa tapahtumia pieninä paloina, joissa ei tunnu olevan järkeä; tämän seurauksena hän saattaa epäillä tapahtumien todenperäisyyttä ja pelätä tulevansa hulluksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Muistaminen tapahtuu usein osa kerrallaan, jotta selviytyjän psyyke ei ylikuormitu.

Jos kumppanisi on ollut tietoinen hyväksikäytöstä, kriisivaihe voi alkaa, kun siihen liittyvät, aiemmin tukahdutetut tunteet nousevat hänen tietoisuuteensa. Hän saattaa purskahdella itkuun ilman syytä tai pelätä yksinoloa.

Kriisivaiheen läpikäyminen on helpompaa, kun sinä ja kumppaninne saatte tukea ja tiedätte mitä tapahtuu. Yksi vaihtoehto on keskustelu psykologin kanssa; myös tukiyhdistyksistä (esimerkiksi Tukinainen tai Suomen Delfins) saa apua. Myös internetistä sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta saa lisätietoa: näitä on listattu sivujen linkkiosiossa.

Välivaihe

Hän kaiveli ja kaiveli menneisyyttään. Se ei ikinä loppunut. Aivan kuin hänen olisi pitänyt käydä läpi kaikki tärkeät ajat ja ihmiset ja nähdä ne aina vain uudestaan. Hänen oli oivallettava, millainen hänen lapsuutensa oli oikeasti ollut; millainen hänen perheensä todellisuudessa oli.

Kun kumppanisi alkaa käsitellä hyväksikäyttöään, hänellä on edessään suuri emotionaalinen työ. Hänen on muistettava hyväksikäyttöön liittyvät yksityiskohdat, niihin liittyvät tunteet ja yhdistettävä nämä muihin kokemuksiinsa. Hänen on myönnettävä, kuinka suuri vaikutus hyväksikäytöllä on ollut hänen elämälleen. Seurauksena on suuri tunteiden myrsky, johon kuuluu muun muassa surua ja vihaa. Kumppanisi on kuitenkin yleensä myös helpottunut, kun hänen tunteensa ja käytöksensä ovat vähitellen muuttuneet ymmärrettävämmiksi.

Vaikka sinusta saattaa tuntua, että kumppanisi voisi vähitellen jo kiirehtiä toipumistaan, tämä on mahdollista vasta hänen ollessaan henkisesti siihen valmis. Jos kumppanisi on huolissaan siitä, pääseekö hän koskaan hyväksikäytön yli, voit ehdottaa häntä puhumaan toisten selviytyjien kanssa esimerkiksi internetissä (esim. Sininen-foorumi). Voitte myös yhdessä puhua kumppanisi terapeutin kanssa haasteista, joita toipuminen asettaa parisuhteellenne.

Älä painosta kumppaniasi. Päätökset, joita hän joutuu tekemään, eivät ole helppoja, ja on tärkeää, että hän tekee ne omista lähtökohdistaan eikä miellyttääkseen sinua. Jos olet turhautunut tai kärsimätön, voit puhua esimerkiksi läheisille, kumppanisi terapeutille tai etsiä tukea esimerkiksi internetin keskusteluryh-
mistä.

Ratkaisu

Olemme käyneet läpi melkoisen sekasorron, mutta nyt on alkanut helpottaa. Hyväksikäyttö tulee edelleen esille, mutta se ei enää ole minun tai hänen elämänsä keskipiste. Mikä helpotus!

Suuren työn jälkeen tärkeimmät hyväksikäyttöön liittyvät asiat on ratkaistu. Tämä ei tarkoita, etteikö kumppanisi enää ajattelisi hyväksikäyttöään tai olisi päässyt yli kaikesta siihen liittyvästä. Selviytyjä on kuitenkin nyt valmis keskittymään elämänsä muihin asioihin, ja uusien, hyväksikäyttöön liittyvien ongelmien noustessa esiin hän on vahvempi käsittelemään niitä.

Selviytyjän puolisona kaikki nämä vaiheet vaikuttavat myös omaan elämääsi. Tuntemalla toipumiseen liittyvät vaiheet voit paremmin tukea kumppaniasi tuntematta kuitenkaan itseäsi ylikuormitetuksi.

Miten toiset puolisot reagoivat?

On hirveän vaikea uskoa, että isoveli on tehnyt hänelle sellaista. Olen pelannut hänen kanssaan jalkapalloa. Olen juonut olutta ja vitsaillut hänen kanssaan. Hän vaikuttaa aivan tavalliselta. Ehkä se olikin joku toinen, ja hän vain kuvittelee veljensä tämän tilalle.

Epäusko on hyvin tavallinen reaktio hyväksikäytön tultua ilmi. Jos sinun on vaikea uskoa kumppaniasi, tilastot voivat vahvistaa uskoasi; keskimäärin yksi neljästä naisesta ja yksi kuudesta miehestä kokee lapsuus- ja nuoruusiässään seksuaalista hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttöön liittyvän häpeän takia väärä todistus on harvinainen.

Ajatus kumppanistasi hyväksikäytön uhrina voi tuntua kauhistuttavalta, ja hyväksikäytön kieltäminen voi olla houkuttelevaa. Kumppanisi on kuitenkin luultavasti taistellut muistojensa todenperäisyyden kanssa, ja uskosi hänen tarinaansa tukee hänen toipumisensa ensi askelia. Asian kieltäminen sen sijaan vaan lisää kumppanisi epäuskoa ja häpeää.

Kyllähän minä uskon, mutta kyllä tämä jo saisi riittää. Me voittaisimme molemmat, jos hän jättäisi asian sikseen ja alkaisi elää elämäänsä. Menneitä ei voi muuttaa, ja vanhojen muistelu saa asiat vain pahemmiksi.

Hyväksikäytön ja sen jälkivaikutusten vähättely on houkuttelevaa, mutta ei auta. Hyväksikäytön muistaminen ja siitä kertominen on vasta ensimmäinen askel; seuraavaksi selviytyjän on käytävä uudestaan läpi siihen liittyvät tunteet ja hyväksikäytön todellinen vaikutus hänen tähänastiseen elämäänsä. Tähän hän tarvitsee sekä terapeutin apua että antamaasi rakkautta ja ymmärrystä.

Kärsivällisyys ja ymmärtäminen ovat yksi asia, mutta eiköhän tässä pitäisi hakea ongelmien ydin paikalle. Velipoika on pilannut hänen elämänsä ja pilaa pian minunkin. Voisimme puida näitä asioita hänen kanssaan, mieluiten saunan takana.

Vihasi tekijää kohtaan on ymmärrettävää, mutta väkivalta ei auta selviytyjää. Hänen on itse päätettävä, kuinka toimia. Hyväksikäytön tapahtuessa selviytyjä oli voimaton, ja jos nyt toimit hänen puolestaan, valta otetaan jälleen pois häneltä. Viha on kuitenkin mahdollista purkaa rakentavasti. Voit tukea selviytyjää tekemään omat ratkaisunsa tai auttaa häntä oikeusjutun nostamisessa.

Kaikki oli hyvin, kunnes hän sattui katsomaan sen televisio-ohjelman. Hän ei koskaan aikaisemmin maininnut mitään hyväksikäyttöön liittyvää, mutta nyt hän ei muusta puhukaan.

Saatat olla vihainen kumppanillesi tämän hyväksikäyttöpuheista, ja tämän jälkeen tuntea ärtymyksestä syyllisyyttä. Koeta kuitenkin kohdistaa vihasi sinne, minne se kuuluu – kumppanisi hyväksikäyttäjään.

Tiesin jonkin olevan suhteessamme vikana, mutta en koskaan käsittänyt minkä. Joskus hän ei halunnut rakastella, ja toisinaan hän käyttäytyi kuin seksipeto. Emme koskaan voineet vain rentoutua ja nauttia. Sitten hän alkoi syytellä minua uskottomuudesta heti, jos vain puhuinkin toisen naisen kanssa. Olin menettää hermoni. Onneksi hän lopulta muisti hyväksikäytön, ja pystyn paremmin ymmärtämään hänen käytöstään.

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertominen saattaa tuntua myös helpottavalta, kun pitkään jatkuneisiin vaikeuksiin tulee lopulta selvyys. Lapsuusajan seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa usein ongelmia erityisesti läheisissä ihmissuhteissa, luottamuksessa sekä seksuaalisessa kanssakäymisessä.

On hyvä, että hän puhuu ja olen iloinen, että ymmärrän häntä paremmin, mutta miten minun pitäisi reagoida? Entä jos jokin mitä sanon tai teen saa kaiken pahemmaksi?

Kun selviytyjä alkaa työstää hyväksikäyttöään, hänen käytöksensä ja seksuaalisuutensa usein muuttuu, mikä voi aiheuttaa puolisossa riittämättömyyden tunnetta. Muista, etteivät nämä muutokset johdu sinusta, eikä niitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Hän näyttää samalta kuin ennen ja pidän hänestä edelleen, mutta jokin on muuttunut. Aivan kuin eläisin tuntemattoman ihmisen kanssa. Tiedän, että hän on toipumassa, mutta miten minun pitäisi suhtautua tähän uuteen ihmiseen?

Kumppanisi muuttuminen voi aiheuttaa surua. Muista, että hänen ydinpersoonansa on edelleen sama. Selviytyjän henkinen kasvu voi olla sinulle ja hänelle aivan yhtä jännittävää ja hämmentävää. Ole kärsivällinen ja luota toipumisprosessin kulkuun.

Kuinka voin auttaa puolisoani?

Toimiva suhde tarvitsee tukea ja ymmärrystä molemmilta osapuolilta. Selviytyjän puolisolta vaaditaan usein kuitenkin aivan erityistä kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä.

  • Usko kumppaniasi, äläkä vähättele hänen kokemuksiaan, vaikka ne olisivat vaikeita kestää. Selviytyjä tuntee olonsa hämmentyneeksi ja häpeälliseksi, kun hänet kyseenalaistetaan.
  • Kuuntele kumppaniasi moralisoimatta tai tuomitsematta. Jos hyväksikäyttäjä on selviytyjän läheinen, hänellä voi vihan lisäksi olla myös rakkauden tunteita tätä kohtaan. Hänen on saatava luoda omat käsityksensä ilman painostusta.
  • Tue selviytyjää hänen valinnoissaan. Selviytyjän on itse päätettävä, hakeutuuko hän terapiaan, liittyykö tukiryhmään tai nostaako syytteen rikoksentekijää vastaan. Sinun tehtäväsi on tukea hänen päätöstään; jos painostat häntä hänestä todennäköisesti tuntuu, että joku yrittää jälleen hallita hänen elämäänsä. Jos selviytyjän perhe painostaa häntä, voit auttaa selviytyjää tukemalla hänen päätöstään.
  • Säilytä oma identiteetti. Autat selviytyjää parhaiten, jos keskityt hänen lisäkseen myös omiin tarpeisiisi. Terveessä suhteessa kenenkään tarpeita ei uhrata toisen hyväksi. Vaikka olisitte molemmat hyväksikäytöstä selvinneitä, tämä perusperiaate on hyvä muistaa.
  • Ole luotettava ystävä: tämä tarkoittaa muun muassa selviytyjän kuuntelua, seuranpitoa ja yksityisyyden kunnioittamista. Sinulta vaaditaan kärsivällisyyttä: selviytyjän täytyy usein kertoa tarinansa monia kertoja, ennen kuin hän voi päästää siitä irti.
  • Suostu kumppanisi pyyntöihin sukupuolielämässä. Hän ei ehkä ole halukas seksuaaliseen kanssakäymiseen, tai voi toivoa väliaikaista selibaattia. Tämä johtuu yleensä siitä, että seksi laukaisee tuskallisia muistoja, ei siitä, että olisit tehnyt jotakin väärin. Väliaikainen sukupuolisesta kanssakäymisestä pidättäytyminen voi tuntua vaikealta, mutta voitte sen aikana harjoitella muita, seksuaalisuuteen pohjautumattomia tapoja osoittaa hellyyttä toisillenne.

Kuinka huomioin omat tarpeeni?

Aleksin tarina

Kun Aleksi tapasi tulevan vaimonsa Lindan, tämä oli terapiassa isoisän harjoittaman hyväksikäytön vuoksi. Kun heidän suhteensa muuttui sukupuolisuhteeksi, Aleksi huomasi Lindan välttelevän intiimiä kanssakäymistä. Hän ei nauttinut läheisyydestä, piti pitkähihaista ja -lahkeista yöpaitaa vuoteessa eikä koskaan antanut Aleksin nähdä itseään alasti. Aleksi arveli Lindan olevan vain häveliäs. Linda omisti menestyneen tietotekniikkayrityksen, kun Aleksi taas työskenteli hitsarina. Aleksi oli imarreltu siitä, että Lindan kaltainen uranainen oli kiinnostunut hänenlaisestaan työläisestä etenkin, kun tämä myöhemmin suostui hänen kosintaansa.

Aleksi kuuli isoisän tekosista häiden jälkeen. Hän tuki Lindan terapiaa, ja kommentoi usein vihaisesti isosisän käytöstä. Hän näki itsensä ”valkoisena ritarina”, joka oli pelastanut Lindan ilkeän perheen kynsistä.

Lindan terapian edetessä suhde huononi. Sen sijaan, että hänen käsityksensä omasta kehostaan olisi parantunut, hän piti edelleen pyjamaa vuoteessa ja vastusti usein Aleksin seksuaalisia eleitä. Aleksin jatkaessa Linda ilmoitti tämän olevan seksivihollinen.

Sitten Linda alkoi syytellä Aleksia ylikontrolloinnista, sovinismista ja toisten naisten kanssa flirttailusta. Lopulta Aleksi menetti malttinsa. Hän komensi Lindaa laittamaan vauhtia terapiaansa, jotta heillä lopultakin olisi normaali seksielämä. Linda vastasi Aleksin harjoittavan henkistä väkivaltaa. Epätoivoinen Aleksi varasi ajan terapeutille.

Terapeutti neuvoi Aleksia tarkastelemaan uudestaan käsityksiään Lindasta. Aleksi huomasi, että Lindan häveliäisyys oli reaktio hyväksikäyttöön. Terapeutti auttoi häntä myös huomaamaan, mikä Lindan syytöksissä oli totta ja mikä vääristynyt hyväksikäytön vuoksi. Aleksin oli myönnettävä, että hänen ”valkoinen ritari” -uskomuksensa oli sovinistinen ja halliseva, mutta toisaalta Lindan näkemys hänestä seksivihollisena ei myöskään vastannut todellisuutta.

Terapeutti auttoi Aleksia myös huomaamaan, että tämä oli idealisoinut Lindan eliittinaiseksi, joka oli tehnyt hänelle palveluksen naidessaan hänet, ja että tämä oli melko epärealistista. Tämä johti Aleksin huomaamaan, kuinka häntä oli omassa lapsuudessaan aina mitätöity. Lopputuloksena Aleksi pystyi tukemaan Lindaa enemmän hänen oman itsekunnioituksensa noustua.

Aleksi ei enää epäillyt heti omaa kantaansa vääräksi Lindan hyökätessä hänen kimppuunsa. Aleksin käsitysten muuttuessa realistisemmiksi myös valkoinen ritari -visio sai jäädä. Kun Linda tunsi toipumisensa olevan paremmin hallinnassaan, hänen sanalliset hyökkäyksensä vähenivät. Aleksi myös huomasi, että hellyyttä oli mahdollista osoittaa myös ei-seksuaalisilla tavoilla. Kaiken kaikkiaan Aleksin terapia hyödytti suuresti heidän suhdettaan.

[divider]

Aleksin tarina sisältää monia tärkeitä asioita, joita selviytyjän puolison on tärkeä sisäistää.

  • Tunnista ja huolehdi omista tarpeistasi. Kunnioita rajojasi ja reagoi, jos kumppanisi käytös muuttuu loukkaavaksi. Toisen osapuolen kuviteltujen tarpeiden asettamista omien edelle kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Tämä hidastaa kumppanisi toipumista ja sabotoi omaa hyvinvointiasi.
  • Pohdi roolia lapsuudenperheessäsi. Jos olit se, joka piti huolta kaikista ja kaikesta, tämä saattaa siirtyä myös parisuhteeseesi. Se saattaa tuntua hyvältä jonkin aikaa, mutta ei ole kenellekään hyväksi.
  • Hanki itsellesi tukea suhteen ulkopuolelta. Esimerkkejä ovat sukulaiset ja ystävät, tukiryhmä tai terapia.
  • Älä tee omia päätelmiä kumppanista tai itsestäsi etenkään stereotyyppien pohjalta. Kysy ja puhu päätelmistäsi ääneen huomataksesi, ovatko ne tosia.
  • Nauti parisuhteesta sellaisena kuin se on, äläkä yritä saada sitä vastaamaan idealisoimaasi mallia. Oma perheesi on saattanut luoda valheellisen ”täydellisen perheen” naamion, ja elokuvat sekä tv-sarjat luovat tyypillisesti epärealistisia kuvia normaalista perhe-elämästä.

Entä jos itse olen selviytyjä?

Hannan tarina

Molemmat vanhempani joivat runsaasti, ja vanhimpana lapsena minä hoidin kaiken. Tein mitä pyydettiin, enkä koskaan kysellyt mitään. Olin näkymätön. Päästyäni koulusta rakastuin palavasti Joeliin. Kukaan ei koskaan ollut halunnut minua samalla tavoin kuin hän. Onnellisen yhteisen vuoden jälkeen Joel alkoikin muistaa, kuinka häntä oli lapsena hyväksikäytetty seksuaalisesti. Yritin auttaa, mutta olin vihainen. Kun minä lopultakin olin löytänyt jonkun, joka rakasti minua, jotain tällaista tietenkin ilmestyi.

Joelin perhe yritti auttaa, mutta minä olin ainoa, jolle hän suostui puhumaan. Hänen tarinansa uuvuttivat minut, ja puolen vuoden päästä olin aivan lopussa. Sitten omat muistoni hyväksikäytöstä alkoivat nousta.

Olin kauhuissani, koska tiesin, kuinka paljon tukea Joel tarvitsi. Pohdin, kuka oikein auttaisi minua – ei ainakaan oma perheeni! Aivan kuin olisin ollut Tyyris Tyllerö, valmiina putoamaan muurilta maahan, eikä kukaan pystyisi enää laittamaan paloja paikoilleen. Lopulta puhuin lääkärilleni, joka oli mahtava; hän järjesti minut psykologin puheille, ja sain lopulta tarvitsemaani tukea.

Aloin huomata, kuinka raskas kulunut vuosi oli ollut. Olin selvinnyt ilman apua, koska niin olin aina aiemminkin joutunut tekemään. Ketään ei koskaan kiinnostanut, kuinka minä voin, ja olin uskonut, että niin asioiden pitikin olla. Nyt tiedän, ettei tämä ole totta; psykologi, ystävät ja Joel ovat kaikki tukeneet minua. Olin helpottunut kerrottuani Joelille. Hän oli järkyttynyt tajutessaan, että tarpeeni olivat samat kuin hänen. Luulen, että olimme viime aikoina olleet kuin äiti ja lapsi. Olen oppinut pyytämään apua, ja hän on oppinut antamaan sitä minulle.

[divider]

Jos kumppanisi toipuminen laukaisee oman, käsittelemättömän hyväksikäyttöhistoriasi, saatat kokea joitakin näistä tunteista:

  • Kiukku siitä, että kumppanisi kokemukset ovat nostaneet esiin omat muistosi
  • Pelko, ettet voi tukea kumppaniasi kuten ennen
  • Paniikki ajatuksesta, että joudut käymään läpi kaiken saman kuin kumppanisi

Jos uskottelet itsellesi, että oma hyväksikäyttösi on lievempää kuin kumppanin, ja että omat tarpeesi voivat odottaa, suhteeseenne muodostuu aikapommi. Kumppanisi toipuminen vie aikaa, ja saatat tulla vihaiseksi ja katkeraksi siitä, että joudut vähättelemään omaa tilannettasi. Muista, että olet itsellesi tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Jos et huolehdi itsestäsi, et myöskään voi tukea läheisiäsi.

Koska molemmat teistä ovat sekä selviytyjiä että puolisoita, teidän on vuoroteltava tuen antajina ja saajina. Tarvitsette molemmat tukea myös suhteen ulkopuolelta esimerkiksi terapian, ystävien ja tukiryhmien muodossa.

Puolisoiden tukiryhmät

Puolisoiden tukiryhmät on suunniteltu auttamaan aikuisten, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen selviytyjien puolisoita. Niiden muodostus vaihtelee: joitakin johtavat terapeutit, joitakin vapaaehtoiset, tehtävään koulutetut vertaiset (henkilöt, jotka ovat itse selviytyjien puolisoita). Osa voi olla sukupuolikohtaisia, toiset taas sekaryhmiä.

Ryhmäläiset kokoontuvat yleensä kerran viikossa ja kertovat viikon kuulumisensa. He puhuvat yleensä ongelmistaan, turhaumistaan ja onnistumisistaan. Jos ei halua puhua ei ole pakko sitä tehdä, ja kaikki keskustellut asiat ovat luottamuksellisia.

Millaista apua ryhmästä voi olla?

Ryhmässä sinun on mahdollista ilmaista tunteitasi ja turhautumistasi sekä oppia muiden kokemuksista. Lisäksi toisten, toipumisprosessissa pidemmällä olevien parien selviytyminen omassa elämässään rohkaisee ja ylläpitää taistelumieltä. Sinun ei tarvitse olla huolissasi selviytyjän reaktioista, ja olet seurassa, joka todella ymmärtää tilanteesi.

Puolisoille tarkoitetuista ryhmistä saa tietoa esimerkiksi terveyskeskuksista, mielenterveystoimistoista tai yksityisiltä järjestöiltä (esim. TukinainenDelfins ry ja Mielenterveyden keskusliitto). Jos paikkakunnallasi ei ole ryhmää, voit lähestyä hoitohenkilökuntaa tai järjestöä ja pyytää, voisiko sellaisen perustaa. Myös internetin keskusteluryhmät ovat monelle suuri apu.

Toipumisen vaikutus parisuhteeseen

Hyväksikäytön työstäminen ja siitä toipuminen vaikuttaa suuresti selviytyjän parisuhteeseen. Selviytyjän muistaessa tapahtumia hän saattaa kokea takaumia, jotka ovat äkillisiä, hyvin todentuntuisia ja eläviä muistikuvia. Takaumia laukaisee usein seksuaalinen aktiivisuus, minkä seurauksena selviytyjä voi vetäytyä aiemmin nauttimastaan seksuaalisesta kanssakäymisestä.

Selviytyjä saattaa vastustella läheisyyttä tai seksuaalisia eleitäsi. Jos seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyi selviytyjän ja pahantekijän läheisyys, selviytyjä saattaa nähdä lähestymisyritykset uhkaavana. Selviytyjä saattaa ahdistua ja yrittää jättää suhteen tai olla uskoton jonkun sellaisen kanssa, jolle läheinen suhde ei ole seksuaalisen kanssakäymisen vaade.

Selviytyjä voi myös olla ärtyisä ja arvostella käytöstäsi syyttä. Jos olet samaa sukupuolta kuin pahantekijä, voit myös joutua transferenssin kohteeksi: tämä tarkoittaa, että selviytyjä näkee sinussa alitajuisesti samoja piirteitä kuin hyväksikäyttäjässään. Selviytyjä haluaa ehkä hallita suhdetta kompensoidakseen hallinnan puutetta aiemmassa hyväksikäyttösuhteessaan.

Suhde on yleensä suurimmassa koetuksessa toipumisen alkuaskelissa. Toipuminen voi kestää vuosia; toisaalta voitte molemmat huomata tuloksia jo hyvinkin lyhyessä ajassa.

Esimerkkejä toipumisen aiheuttamista seurauksista suhteellenne on luottamuksen syventyminen, tunteiden kokemisen ja ilmaisun kasvu, parempi sukupuolielämä sekä oman itsen ja ”sisäisen lapsen” tuntemuksen lisääntyminen.

Toipumisen vaikutus perheeseen

Vanhemmuus

Lapset aistivat nopeasti hyväksikäytön työstämisen aiheuttaman stressin ja uskovat usein, että he ovat sen syy. Selitä lapselle, että äiti/isä on surullinen ja vihainen joistakin lapsena koetuista asioista, ja tämä toisinaan saa hänet kärsimättömäksi ja kiukkuiseksi. Pidä kertomus selkeänä ja lyhyenä, ja vakuuta lapselle, ettei hänen käytöksellään ole tekemistä asian kanssa.

Jos joku lapsista on iässä, jolloin selviytyjää hyväksikäytettiin, saattaa hänen ahdistuksensa kasvaa. Voit huomioida tämän yhteyden ja olla ymmärtäväinen selviytyjää kohtaan, mutta sitä ei useinkaan kannata selittää lapselle, sillä se saattaa hänestä tuntua hyvin hämmentävältä.

Kun selviytyjä paneutuu lujasti työstämiseen eikä hänen energiansa tahdo riittää muihin asioihin, voit auttaa häntä esimerkiksi hoitamalla lapsia ja järjestämällä heille mukavaa tekemistä selviytyjän levätessä.

Sukulaiset ja ystävät

Selviytyjän toipuminen vaikuttaa suhtautumiseesi hänen perheeseensä erityisesti, jos hyväksikäyttäjä on ollut perheenjäsen. Jos perhe ei pystynyt suojelemaan selviytyjää eikä myöhemmin uskonut hänen kertomustaan, se luultavasti haluaa edelleen, ettei asiasta puhuta. Tehtäväsi on tukea selviytyjää erityisesti, jos perhe painostaa häntä vaikenemaan.

Jos hyväksikäyttäjä on ollut perheenjäsen, kumppanisi ei luultavasti ole hänen ainoa uhrinsa. Kun selviytyjä kertoo tapahtuneesta muille sukulaisille, saattaa tuloksena olla, että joukko muitakin perheenjäseniä osoittautuu hyväksikäytön uhriksi. Jos hyväksikäyttäjä esimerkiksi on ollut isoisä ja hänen seksuaalinen taipumuksensa perhesalaisuus, kumppanisi tunnustus saattaa johtaa sisarusten, serkkujen sekä tämän omien vanhempien ja näiden sisarusten tunnustuksiin.

Kumppanisi päätös kertoa tai olla kertomatta hyväksikäytöstä perheelleen on sallittava hänelle itselleen. Jos kumppanisi päätyy kertomaan, on teidän hyvä aluksi miettiä, millaisia perheenjäsenten reaktiot saattavat olla. On tärkeää, että tuet selviytyjää esiintymättä kuitenkaan pelastajana tai uljaana ritarina.

Sinun on myös päätettävä, kerrotko omalle perheellesi selviytyjän kokemuksista. Pohdi asiaa selviytyjän kanssa sekä mieti, mikä vaikutus päätökselläsi on omaan perheeseesi. Jos uskot perheesi tukevan teitä, kertominen saattaa olla viisas ratkaisu; jos reaktio on luultavasti negatiivinen, jätä asia kertomatta. Sinun ei tarvitse selitellä asioistanne ulkopuolisille, ellet sitä tahdo.

Toipumisprosessin lähetessä loppuaan

Kaikissa suhteissa on hankalat aikansa, mutta niistä on mahdollista selvitä, kun eri osapuolet työskentelevät yhdessä ja ovat avoimia toisilleen. Hyväksikäyttö on ehkä vaikuttanut suhteeseenne alusta asti, vaikka et ensin ollut siitä tietoinen. Ongelmien ratkaisu on helpompaa, kun molemmat tietävät, mikä niiden aiheuttaja on.

Tuki- ja kommunikaatiokyky, jonka olette kehittäneet toipumisen edetes-
sä, antaa luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta sekä muistuttaa, että voitte puhua keskenänne myös hyvin intiimeistä ja vaikeista asioista. Tämä on luja pohja suhteelle kuin suhteelle.

Toipumisprosessin lähetessä loppuaan muistakaa molemmat:

  • Jatkaa rakkauden- ja huomionosoituksia
  • Ottaa toisenne huomioon tehdessänne päätöksiä
  • Omat rajanne ja tarpeenne
  • Puhua rajoistanne ja tarpeistanne toisillenne
  • Viettää toistenne kanssa aikaa, joka ei liity hyväksikäyttöön
  • Pitää hauskaa keskenänne ja muistaa, miksi alunperin valitsitte toisenne.

[divider]
Lähteet: 
http://www.sasian.org/pdf/partner.pdf

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä aiheista foorumilla.

Sisarustenvälinen hyväksikäyttö

Sisarustenvälinen hyväksikäyttöMitä on sisarustenvälinen seksuaalinen hyväksikäyttö?
Hyväksikäytön seuraukset
Milloin lapsen seksuaalikäytökseen pitäisi reagoida?
Seksuaalisen hyväksikäytön yhteys muuhun hyväksikäyttöön ja väkivaltaan
Frankin tarina
Hyväksikäyttöä edistäviä tekijöitä
Miksi hyväksikäytön tunnistaminen oman perheen sisällä on vaikeaa?
Jamien tarina
Miten voin vanhempana puuttua sisarustenväliseen hyväksikäyttöön?
Kuinka ehkäistä sisarustenvälistä hyväksikäyttöä omassa perheessä

Mitä on sisarustenvälinen seksuaalinen hyväksikäyttö?

Sisarustenvälinen seksuaalinen hyväksikäyttö, kuten muutkin hyväksikäytön muodot, on vallan väärinkäyttöä. Hyväksikäyttävä sisarus voittaa tavallisesti uhrin luottamuksen, jonka jälkeen hän rikkoo sen hyväksikäyttämällä uhria seksuaalisesti. Hyväksikäyttäjä saattaa käyttää voimaa tai sen uhkaa, lahjoa sisarusta tai antaa tälle erityistä huomiota, jotta uhri vaikenisi asiasta.

Sisarustenvälisessä hyväksikäytössä rikoksentekijä ja uhri ovat sisaruksia; tähän kategoriaan luetaan myös kasvatti- ja puolisisarukset. Hyväksikäytön ei tarvitse tarkoittaa uhrin koskettamista. Hyväksikäyttäjä saattaa rohkaista tai pakottaa nuorempia lapsia seksuaaliseen kanssakäymiseen keskenään, tai pakottaa sisarukset katsomaan pornografista materiaalia. Hyväksikäyttöä on myös toistuva uhrin katseleminen silloin, kuin tämä ei sitä tahdo, esimerkiksi pukeutumis-, wc- ja pesemistilanteissa.

Luottamus perheen sisällä on elintärkeää, mutta sisarus, jolle vastuuta ja valtaa annetaan liikaa, saattaa käyttää sitä väärin. Sisarustenvälistä seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuukin usein perheissä, joissa vanhemmat eivät tarpeeksi valvo luottamustehtävään asetettua sisarusta.

Hyväksikäytön seuraukset

Sisarustenvalinen hyvaksikayttoKoska uhri ja hyväksikäyttäjä elävät yhdessä, uhri saattaa elää pitkään painostuksen alla sekä kokea itsensä vangituksi. Painostus sisältää yleensä lahjomista, seksuaalista stimulointia tai fyysistä voimaa. Kun vanhempi lapsi saa lastenhoitotilanteessa oikeuden jakaa rangaistuksia, hän saattaa siirtää rangaistukset ja niillä uhkailun hyväksikäyttötilanteeseen. Tällainen painostus hajottaa vähitellen uhrin itseluottamuksen.

Koska uhri ja hyväksikäyttäjä ovat sisaruksia, uhri luottaa hyväksikäyttäjään. Kun tämä luottamus haavoitetaan, uhri kokee itsensä petetyksi, koska henkilö, jonka uhri odottaa rakastavan ja pitävän huolta hänestä, loukkaakin häntä. Lisäksi uhrin odottaessa, että vanhempi valitsee hänen hoitajakseen turvallisen henkilön, kokee uhri myös vanhemman pettäneen hänet. Hän saattaa jopa uskoa vanhemman pitävän hyväksikäyttöä sallittuna.

Uhri kokee itsensä voimattomaksi hyväksikäytön edessä. Hän ei pysty uhkailun pelossa pysäyttämään hyväksikäyttäjää, ja voimattomuus vain lisääntyy, jos häntä ei uskota. Voimattomuuden tunne saattaa pysyä ja vaikuttaa uhrin tuleviin ihmissuhteisiin.

Uhri kokee itsensä usein likaiseksi, pahaksi ja vastuulliseksi tapahtumista. Jos uhria syytetään hyväksikäytön rohkaisemisesta, hän uskoo sen ja häpeää. Jos uhria ei auteta, häpeän tunne saattaa pysyä läpi aikuisuuden.

Sisaruksen harjoittama hyväksikäyttö rikkoo uhria enemmän, kuin jos rikoksentekijä on tuntematon, sillä lapsi on riippuvainen perheestään pitkän aikaa. Tutkimukset teini-ikäisten rikoksentekijöiden käytöksestä paljastavat, että sisaruksiaan hyväksikäyttäneiden teini-ikäisten toimet yleensä vakavoituvat ja toistuvat, koska uhri on helposti ja pitkään tavattavissa, ja perheen sisäinen salailu suojelee hyväksikäyttäjää.

Milloin lapsen seksuaalikäytökseen pitäisi reagoida?

Nelivuotias tyttö, joka koskettaa pikkuveljen penistä vaipanvaihdon yhteydessä, on normaalin utelias. Hän ei mahdollisesti koskaan aiemmin ole nähnyt vastaavaa ja haluaa kokeilla, miltä se tuntuu. Viisivuotias poika, joka näkee sisarensa sukuelimen ensimmäistä kertaa, saattaa ihmetellä peniksen puutetta, pohtia, onko se kadonnut, tai kasvaako sisarukselle sellainen tulevaisuudessa. Tällaiset tilanteet antavat pohjaa sukupuolten välisistä eroista ja seksuaalisuudesta keskustelemiseen, kunhan keskustelu huomioi lapsen iän ja ymmärryksen.

Neljätoistavuotias poika, joka haluaa nähdä viisivuotiaan pikkusiskonsa genitaalit, ei kuitenkaan enää ole normaalin utelias. Tavallisesti hänen ikäisensä nuori tuntee sukupuolten väliset erot ja tietää, miltä naisen sukuelimet näyttävät. Hän saattaakin pohtia, miltä genitaalien koskettaminen tai peniksen hierominen niitä vasten tuntuisi. Uteliaisuuden tyydyttäminen tällä tavalla on kuitenkin sisaren hyväksikäyttöä.

Housujaan alas kiskovat ja toistensa sukuelimiä tarkkailevat leikki-ikäiset ovat tavallisesti vain terveen uteliaita. Jos leikki kuitenkin toistuu huomattavan usein, kestää pitkään, sisältää sukuelinten koskettelua tai näyttää siltä, että toinen osapuoli on mukana vasten tahtoaan, käytökseen on hyvä reagoida. Voi esimerkiksi olla, että yhtä lapsista on hyväksikäytetty, ja hän purkaa kokemuksiaan toisiin lapsiin.

Kaikki leikki ei ole harmitonta, ja onkin hyvä pohtia, mikä on laukaissut lapsen käytöksen. Jos olet huolissasi tai epävarma, keskustelu esimerkiksi päiväkodin tai neuvolan työntekijöiden, kouluterveyden-
hoitajan, lääkärin tai psykologin kanssa voi auttaa.

Joitakin esimerkkejä alle kouluikäisen seksuaalisuudesta

Normaali esimerkkiNormaalia:

  • Sukuelinten hyväily ennen nukahtamista
  • Uteliaisuus sukupuolten välisiin eroihin
  • Kiinnostus aikuisten pesemis- ja wc:n käyttötilanteisiin
  • ”Lääkärileikit”, kotileikki ja äiti ja isä -roolileikit

Kiinnitä erityistä huomiota:

  • Genitaalien toistuva hierominen leikkimisen sijaan
  • Toistuvat kysymykset seksistä senkin jälkeen, kun lapsi on saanut tyhjentävän vastauksen
  • Jatkuva aikuisten tarkkailu pesemis- ja wc:n käyttötilanteissa
  • Toisten lasten pakottaminen ”lääkärileikkeihin”
  • Yhdynnän teeskenteleminen

Jos epäilet sisarusten käyttävän toisiaan hyväksi, puutu asiaan heti. Uskomus, että lapset kasvavat ulos tästä käyttäytymisestä, ei yleensä pidä paikkansa, ja sallii salailun ja hyväksikäytön jatkumisen.

Seksuaalisen hyväksikäytön yhteys muuhun hyväksikäyttöön ja väkivaltaan

Koska hyväksikäyttävä sisarus käyttää väärin saamaansa valtaa ja auktoriteettia, ei ole harvinaista, että mukana on myös muita hyväksikäytön ja väkivallan muotoja. Jatkuvaa kiusaamista, arvostelua, pelottelua ja sisaruksen aliarviointia kutsutaan henkiseksi väkivallaksi. Nuorempien sisarten lukitseminen pimeään tilaan, sen uskottelu, ettei kukaan rakasta heitä tai että kauheita asioita tulee tapahtumaan heille, ovat esimerkkejä henkisestä väkivallasta.

Vanhemmat sisarukset kuittaavat usein suuren osan lyömisestä, nipistelystä ja tönimisestä toteamuksilla ”Me vain leikittiin” tai ”painittiin”. Jos nuorempi ei pidä tästä leikistä tai pakotetaan siihen mukaan, ei kyseessä enää ole leikki vaan fyysinen väkivalta. Jos vanhemmat ovat kykeneviä estämään molemmat väkivallan muodot, todennäköisyys, että tilanne ehtii edetä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on pieni.

Frankin tarina

15-vuotias Frank tuomittiin nuorten rikollisten lain perusteella (Kanadalainen käytäntö) nuoremman sisarensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Frankin saamaan tuomioon kuului, että tämän oli aloitettava terapia.

Frank kertoi terapeutilleen, kuinka hänen luokkatoverinsa olivat kookkaampia ja seksuaalisesti ”menestyksekkäämpiä” kuin hän, ja kuinka yksi heistä oli haastanut hänet harrastamaan seksiä tytön kanssa. Frank ei uskaltanut sanoa tytöille sanaakaan, treffeistä puhumattakaan. Hän myönsi pakottaneensa nuoremman sisarensa Kathyn yhdyntään eräänä iltana tätä hoitaessaan.

Frankin äiti kertoi, kuinka Frankin isä oli useasti pakottanut hänet harrastamaan seksiä lasten nähden. Isä myös löi äitiä esimerkiksi silloin, jos ruoka ei ollut valmista hänen haluamanaan aikana. Äitiä neuvottiin siirtämään lapset kotoa tilapäisesti pohtiessaan, jättääkö mies vai ei.

Frankin ajautumiselle seksuaalirikolliseksi on useita syitä. Hänen isänsä pahoinpiteli äitiä fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti, ja käytti Frankia kohtaan henkistä väkivaltaa pakottamalla tämän todistamaan seksiä vanhempien välillä; hän myös esimerkillään opetti Frankille, että maskuliinisella auktoriteetilla on oikeus käyttää voimaa muihin perheenjäseniin. Tämän lisäksi hänen tiukkojen sääntöjensä seurauksena Frank ei ollut oppinut normaalia teini-ikäisten välistä kanssakäymistä. Kaverien painostuksesta hän yritti saada tietoa ja kokemusta sisarensa kautta.

Oikeuden määräämällä terapialla oli monia etuja. Frank oppi sosiaalisia taitoja, jotka auttoivat häntä tulemaan paremmin toimeen muiden teini-ikäisten kanssa, ja hän lakkasi matkimasta isän väkivaltaista käytöstä. Hän oppi myös ottamaan vastuuta käytöksestään sekä hallitsemaan sitä. Perhekriisin muita seurauksia oli äidin lähteminen väkivaltaisesta suhteesta sekä Kathyn terapian alku. Frankin todistuksen perusteella myös isä tuomittiin tekosistaan.

Hyväksikäyttöä edistäviä tekijöitä

Vanhemmalle sisarukselle, joka useimmiten on poika, annetaan liikaa vastuuta

On tärkeää, että vanhemmat sisarukset oppivat ottamaan vastuuta hoitaessaan nuorempia lapsia. Sisarukselle on kuitenkin korostettava vastuun merkitystä; hänellä on oikeus tehdä päätöksiä, mutta hän ei saa pomotella, uhkailla tai alistaa pienempiä sisaruksia. Sisaruksen lempeä ja asianmukainen opastus on tärkeää. Frankin tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka isoveli saadessaan liikaa valtaa käyttää sitä väärin.

Lapsi on itse nähnyt tai kokenut hyväksikäyttöä

Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset saattavat reagoida hyväksikäyttöön rohkaisemalla, manipuloimalla tai pakottamalla nuorempia lapsia seksuaaliseen käyttäytymiseen, ja joskus sisaret tai veljet joutuvat tämän toissijaisen hyväksikäytön uhreiksi.

Pornografinen materiaali

Jos pornografista materiaalia jätetään lapsen ulottuville, saattaa lapsi matkia näkemäänsä käytöstä muiden lasten kanssa.

Huomiotta jättäminen

Jos lapsi jätetään – fyysisesti tai emotionaalisesti – heitteille, hän saattaa aloittaa seksuaaliset kokeilut ikäisiään aiemmin. Hän saattaa oppia toisilta lapsilta tai kokeilla itse seksuaalista tyydytystä tuottavia toimintoja. Seksuaalinen tyydytys saattaa korvata hellyyttä ja läheisyyttä, jota lapsi ei muuten saa lähiympäristöstään.

Sisarusten välinen seksuaalinen käytös, joka alkaa tältä pohjalta, saattaa aluksi näyttää molempien hyväksymältä. Koska sisarusten välillä kuitenkin on valtaeroja, käytös saattaa edetä hyväksikäytöksi erityisesti, jos toinen lapsista haluaa lopettaa ja toinen ei.

Sukupuoli- ja seksuaalivalistuksen puute

Lapset ja murrosikäiset, joille ei asiallisella ja iänmukaisella tavalla ole opetettu heidän fyysisestä kehityksestään, saattavat käyttäytyä seksuaalisesti hyökkäävällä tavalla.

Sosiaalisten suhteiden puute

Lapset, jotka eivät saa leikkiä ikäistensä kanssa ja murrosikäiset, joilta kielletään kodin ulkopuolinen sosialisointi (treffit, tanssit jne), käyttävät helpommin sisariaan hyväksi.

Kieltäminen

On tavallista nähdä oma perhe vapaana jännitteistä ja ongelmista, joita perheissä tavallisesti esiintyy. Kun epänormaalia käytöstä ”selitellään” tai teeskennellään, ettei sitä tapahdu, puhutaan kieltämisestä. Joissakin tapauksissa vanhemmat haluavat kieltää ongelman, koska se muistuttaa heitä heidän omasta hyväksikäyttötaustastaan. Vaikka kieltäminen ei edesauta hyväksikäytön alkamista, se kyllä vaikuttaa sen jatkumiseen ja pahenemiseen.

Vanhempien oma jaksaminen ei riitä

Jos vanhemmilla on paljon omia ongelmia – työttömyyttä, sairauksia tai muuta henkistä kuormitusta – hyväksikäytön tunnistaminen saattaa olla vaikeaa. Lisäavun hankkiminen esimerkiksi sukulaisilta ja/tai viranomaisilta (sosiaalipalvelut, lastenpsykiatrinen vastaanotto jne.) auttaa muun stressin lievittämisessä ja voimavarojen suuntaamisessa hyväksikäyttöongelmaan.

Miksi hyväksikäytön tunnistaminen oman perheen sisällä on vaikeaa?

  • Uhri voi olla liian nuori tunnistamaan hyväksikäyttöä, ja saattaa luulla sitä tapahtuvan kaikissa muissakin perheissä.
  • Hyväksikäyttö tapahtuu vanhempien poissaollessa, esimerkiksi isosisaruksen hoitaessa nuorempaa sisarta.
  • Hyväksikäyttävä sisar pelottelee uhria esimerkiksi fyysisellä väkivallalla, jos tämä kertoo.
  • Uhri syyttää itseään – erityisesti, jos hän kokee tilanteessa seksuaalista mielihyvää – eikä siksi kerro asiasta.
  • Lapsi haluaisi kertoa, mutta ei tiedä, kuinka selittäisi asian, tai ei halua järkyttää vanhempia.
  • Vanhempi huomaa hyväksikäytön merkkejä, mutta kieltää hyväksikäytön mahdollisuuden.

Jamien tarina

12-vuotias Jamie kiihottui seksuaalisesti rockvideota katsellessaan, ja alkoi sen jälkeen pohtia, miltä tuntuisi nähdä 8-vuotias pikkusisko Carole-Anne tanssimassa alastomana. Vanhempien ollessa poissa Jamie puhuikin siskon ympäri, jolloin tämä riisui vaatteensa ja tanssi television edessä. Jamie kertoi Carole-Annelle, kuinka tästä voisi tulla suuri tähti. Tämän jälkeen Carole-Anne alkoi jatkuvasti juoksennella television edessä saadakseen Jamien huomion, jolloin Jamie tietenkin hermostui. Silloin Carole-Anne kertoi äidille, mitä oli tapahtunut tämän poissaollessa. Äiti tunnisti Jamien käytöksen seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi.

Miten voin vanhempana puuttua sisarustenväliseen hyväksikäyttöön?

Käytöksen paljastuttua ilmoita asiasta aina lastensuojeluun. Heillä on velvollisuus puuttua asiaan, ja koko perhe saa apua. Jos hyväksikäyttävä sisarus on 15-vuotias tai vanhempi, lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa hyväksikäytöstä poliisille. Tämän jälkeen päätetään, nostetaanko asiasta syyte vai ei. Toimimalla tällä tavoin osoitat uhrille suhtautuvasi asiaan vakavasti ja uskovasi häntä. Toisaalta myös hyväksikäyttäjä saa tarvitsemansa avun.

Sukulaissuhteissa uhrin suojaikäraja on 18 vuotta. Tämä tarkoittaa, että lähiomainen, joka on seksuaalisessa suhteessa alle 18-vuotiaan kanssa, syyllistyy lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lähiomaisen harjoittama seksuaalinen häirintä, päällekarkaus ja muu vastaava toiminta on toki rangaistavaa uhrin ollessa vanhempikin, mutta sitä ei luokitella lapsen hyväksikäytöksi.

Hanki itsellesi apua esimerkiksi mielenterveystoimiston tai sosiaaliviranomaisten kautta.

Puhu lasten kanssa rauhallisesti tapahtuneesta esimerkiksi olohuoneessa tai keittiön pöydän ääressä. Kuvaile ongelma. ”Carole-Anne tanssi alasti television edessä, koska luuli, että hänen täytyy tehdä kuten sinä sanot.”

Kysy lapsilta, mitä mieltä nämä ovat käytöksestä ja miltä toisesta osapuolesta se heidän mielestään oli tuntunut. ”Miltähän Carole-Annesta tuntui, kun hän tanssi television edessä, Jamie?”

Päätä, mitä tehdä jatkossa. Carole-Annen ja Jamien tilanteessa Jamie lupasi olla pakottamatta Carole-Annea tekemään sellaista, jota tämä ei tahdo sekä kunnioittamaan tytön yksityisyyttä. Carole-Anne taas lupasi kertoa äidille, jos Jamie tulevaisuudessa käyttäisi väärin auktoriteettiaan. Molemmat lupasivat myös tulla äidin juttusille, jos heidän ongelmansa (hyväksikäyttöön tai muihin asioihin liittyvät) kasvaisivat liian suuriksi, ja äiti lupasi tukea lapsia.

Tarkasta säännöllisesti, että sopimuksesta pidetään kiinni.

Pohdi hyväksikäytön taustalla olevia syitä. Miten suhtautua Jamien kiihottavien rockvideoiden katseluun ja hänen määräilyynsä? Entä Carole-Annen huomionkaipuuseen, halukkuuteen toimia täysin Jamien neuvojen mukaan sekä nautintoon, jota Jamien imartelu aiheutti? Ongelmat ovat jokapäiväisiä, ja rakentavien ratkaisujen löytäminen auttaa myös hyväksikäytön ehkäisyyn ja lakkaamiseen.

Kuinka ehkäistä sisarustenvälistä hyväksikäyttöä omassa perheessä

Kiinnitä huomiota lapsiisi. Sopikaa tietty aika (esimerkiksi illalla tai koulun jälkeen), jolloin omistaudut vain lapsille. Jutelkaa, miten päivä on mennyt, mitä on tapahtunut ja mitä tunteita se lapsessa on herättänyt.
Varmista, että mahdolliset lastenvahdit ovat turvallisia ja hoitavat lasta hyvin. Puhukaa lastenhoitotilanteista: mitä lapset ovat hoitajan kanssa puuhanneet, pitivätkö lapset hoitajasta ja haluaisivatko he toistamiseen olla hänen hoidossaan.
Puhu seksuaalisuudesta lasten kanssa. Lasten kanssa voi myös lukea ikätason mukaisia, seksuaalisuudesta kertovia kirjoja tai katsoa tietofilmejä.
Muistuta lasta siitä, että hänen kehonsa kuuluu hänelle itselleen, ja muun ympäristön on kunnioitettava hänen asettamia rajojaan.
Koulun antama seksuaalivalistus on tärkeää. Tärkeää on myös kertoa lapsille, etteivät hyväksikäyttäjät ole pelkästään epämääräisiä, tuntemattomia automiehiä; hyväksikäyttö voi tapahtua myös kotona tai tutun luona.
Ota selväälasten kaverisuhteista ja leikkipaikoista. Jos lapsijoukon leikit ovat huolestuttavan seksualisoituneita, puutu asiaan.
Kiinnitä huomiota lasten katsomiin televisio-ohjelmiin. Ohjelmat, joissa seksi ja väkivalta yhdistetään toisiinsa, kantavat erityisen vaarallista viestiä, ja niillä on lapsen aatemaailmaan hyvin negatiivinen vaikutus.
Rohkaise sukupuolineutraaleja asenteita ja käytöstä. Anna vastuuta, valtaa ja etuoikeuksia sekä tytöille että pojille, jaa kotityöt suhteellisen sukupuolineutraalisti äläkä hyväksy seksistisiä vitsejä tai alistamista.
Usko lasta. Lapset keksivät harvoin tarinoita hyväksikäytöstä saattaakseen sisaruksen pulaan.

[divider]
Lähteet: Family Services of Greater Vancouver: Sibling Sexual Abuse – A Parents Guide

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä aiheista foorumilla.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: myyttejä ja tosiasioita

Kun lapsen hyväksikäyttötapaus tulee ilmi, uhri ja läheiset saavat usein kuulla monenlaisia mielipiteitä ympäristön ihmisiltä. Kaikkien neuvojen jälkeen onkin usein vaikea tietää, mitä uskoa. Alle on kerätty joukko yleisesti totena pidettyjä myyttejä sekä niiden kriittistä tarkastelua.

MYYTTI TOSIASIA
Lapset keksivät tarinoita ja valehtelevat seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vaikka lapset tarinoivatkin usein, he valehtelevat harvoin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsilla, joita ei ole hyväksikäytetty, ei myöskään yleensä ole tarkkaa käsitystä intiimistä seksuaalikäyttäy-
tymisestä. Tilastojen mukaan suurin osa lasten hyväksikäyttökertomuksista pitää paikkansa.
Hyväksikäyttäjä on usein lapselle tuntematon. Tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamusta.
Hyväksikäyttäjä näyttää epäsiistiltä, julmalta tai muulla tavoin epäilyttävältä. Hyväksikäyttäjät tulevat kaikista yhteiskunta- kerroksista, ja suurin osa heistä näyttää aivan ”tavallisilta”. Isät, isoisät, sedät, tädit, äidit, äitipuolet, sisarukset, opettajat, lääkärit, papit, naapurit – kirjo on moninainen.
Hyväily, koskettelu tai poskisuudelma ei ole hyväksikäyttöä eikä vahingoita lasta – päinvastoin, se voi olla jopa hyvää ja opettavaista. Jokainen aikuisen tai vanhemman lapseen osoittama suora tai epäsuora seksuaalissävyt-
teinen kontakti on potentiaalisesti vahingollinen. Reaktio seksuaaliseen hyväksikäyttöön on yksilöllinen riippumatta hyväksikäyttötavasta tai sen kestosta ja laajuudesta.
Jos poika saa erektion, eikä tyttö valita tai osoita kokevansa epämukavuutta, ei tapahtunut ole hyväksikäyttöä. Fyysinen reaktio seksuaaliseen stimulaatioon merkitsee, että henkilön keho toimii normaalisti, eikä tällaista reaktiota voi koskaan pitää osoituksena lapsen kokemasta nautinnosta. Hyväksikäyttö on aina rikollista, tunsi uhri fyysistä nautintoa tai ei. Useimmiten lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään tapahtunutta.
Lapsella on osavastuu hyväksikäyttöön rohkaisemisesta tai siitä, että hän antaa sen tapahtua. Aikuiset ovat vastuussa käytöksestään, eikä lasta voi ikinä saattaa vastuuseen aikuisen tekemisistä.
Hyväksikäytetty lapsi tai nuori on vaurioitunut loppuiäkseen. Saatuaan asianmukaista apua moni hyväksikäytetty lapsi paranee ja jatkaa elämäänsä kuin muut ikäisensä. Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota.
Lapsi, jota hyväksikäytti samaan (tai eri) sukupuoleen kuuluva henkilö, kasvaa homoseksuaaliseksi. Hyväksikäyttäjän sukupuoli ei määrää lapsen seksuaalista suuntautumista.
Jos otan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin tai lastensuojeluun, lapseni viedään minulta pois. Viranomaisten tehtävä on varmistaa lapsen turvallisuus. Jos hyväksikäyttäjä asuu lapsen kotona, poistetaan mahdollisuuksien mukaan hänet, ei lasta.
Lasta hyväksikäytettiin, koska vanhemmat eivät pitäneet hänestä huolta tai neuvoneet häntä tarpeeksi. Hyväksikäyttäjällä on monia keinoja hankkia uhreja, ja hän on yksin vastuussa teoistaan. Moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä.
Lasta hyväksikäytettiin, koska rikoksentekijän puoliso ei pysty tyydyttämään häntä. Hyväksikäyttäjän seksuaalielämä patnerinsa kanssa voi olla täysin normaalia.
Hyväksikäyttäjä oli niin päihtynyt, ettei häntä voi pitää vastuullisena teostaan. Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisenakin tekijä on vastuussa teoistaan, ja tarvitsee apua sekä päihdeongelmaansa että seksuaalikäyttäy-
tymiseensä.
Hyväksikäytetystä pojastani kasvaa pedofiili. Tilastoa, joka tukisi tätä väitettä, ei toistaiseksi ole. Suurin osa lapsena hyväksikäytetyistä aikuisista ei toista hyväksikäyttöään muihin lapsiin.

[divider]
Lähteet: 
M.A.H. Network: Child Sexual Abuse (myths and facts)

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä aiheista foorumilla.

Tunteiden kokeminen

Tunteiden kokeminen

Monen selviytyjän on vaikea sietää erilaisia tunteita, edes positiivisia, kuten ilo. Tunteiden kokeminen voi olla hankala asia. Mahdollisesti koko elämän kestäneen tunteiden tukahduttamisen seurauksena niiden salliminen voi tuntua hyvin pelottavalta. Yleisin puolustautumiskeino on jonkin sijaistoiminnan aloittaminen; selviytyjä saattaa vaikkapa pelon tai ahdistuksen tunteista irroittautuakseen hukuttautua töihin. Muita sijaistoimintoja ovat esimerkiksi pakonomainen syöminen, itsensä nälkiinnyttäminen tai vahingoittaminen, toisten loukkaaminen, tavaroiden rikkominen, terapian sabotaasi tai oman elämän sekoittaminen. Kun tunnistat omat tapasi reagoida tunnekokemuksiin, voit niiden sijasta vähitellen harjoitella alla olevan tunteen oikeanlaista hallitsemista.

Tunnekokemuksen noustessa älä taistele sitä vastaan. Pysähdy, anna tunteen olla ja kysy itseltäsi: ”Millaista on vain olla ilman pakonomaista touhuamista? Kuinka minä selviän?” Tunnekokemus voi ahdistaa tai aiheuttaa kipua tai paniikkia. Tämä ei tarkoita, että olisit jollakin tavoin huono tai epäonnistunut – se on enemmänkin merkki siitä, kuinka vaarallista tunnekokemukset ovat sinulle aikaisemmin olleet, ja kuinka urhea sinun on nyt oltava, jotta pääsisit jälleen kosketuksiin niiden kanssa.

Ei haittaa, vaikka olisit epävarma siitä, mitä oikeastaan tunnet. Koska tunteet ovat niin pitkään olleet sinulta kiellettyjä, ei sinulla luultavasti juurikaan ole kokemusta siitä, miltä eri tunteet tuntuvat, puhumattakaan, mitä sanoja niiden kuvaamiseen pitäisi käyttää. Saattaa esimerkiksi olla, että lapsuudenkodissasi ilon avoimesta näyttämisestä rangaistiin, jolloin aikuisena ilo, pelko, kipu ja häpeä sekoittuvat keskenään. Tätä ei tarvitse säikähtää, eikä sille toistaiseksi ole tarvetta tehdä mitään erityistä – riittää, että pysähdyt hetkeksi ja annat tunteen olla.

Kaikki tämä voi kuulostaa helpolta, mutta on käytännössä usein hyvin vaikeaa. Älä painosta itseäsi liikaa. Tuntemisen harjoittelu on samantapaista fyysisen harjoittelun kanssa; huonokuntoisen kehon pakottaminen tunnin jalkakyykkyihin ei ole järkevää, vaan pikemminkin vahingollista. Ei, kuntoilija aloittaa harjoittelun ensin muutamalla liikkeellä ja lisää harjoittelua vähitellen, koetellen kestokykyään sitä kuitenkaan ylittämättä. Kun harjoittelet tuntemista, salli tunteen aluksi olla vain hetken, ja seuraavalla kerralla hieman pidempään. Huomaat, että sisäinen vahvuutesi lisääntyy ajan kuluessa, ja vähitellen kestät tunnekokemuksia huomattavasti pidempiä aikoja ilman pakottavaa tarvetta purkaa tunnetta mahdollisesti epäterveellisiin sijaistoimintoihin.

Kokiessasi tunnetta sinun ei tarvitse olla toimeton. Voit kuvata tunnetta eri tavoin, esimerkiksi maalaten, tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla tai kirjoittamalla ylös tunteesta seuraavia mielleyhtymiä. Älä analysoi, vaan kirjoita intuition pohjalta. Tällainen työskentely ei ole sijaistoimintaa, koska käytät sitä tunteen työstämiseen sen sijaan, että yrittäisit näin irrottautua siitä.

Kun olet saavuttanut sietokykysi rajan, sulje tunne. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa dissosiaatiota voi käyttää hyväksi; voit kuvitella esimerkiksi katkaisevasi sähkön, sulkevasi oven tai liukuvasi pois tunteen ulottuvilta. Kun olet siirtänyt tunteen sivuun, onnittele itseäsi. Kirjoita onnistuminen ylös, halaa itseäsi tai siirry itsellesi mukavaan tunteeseen.

 
[divider]
Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S: Sitting with Feelings

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.

Ehdotuksia toipumisprosessiin

Toivorasia. Maalaa tai koristele lasipurkki tähdillä ja hileillä. Kun positiivisia asioita (mukava tapahtuma, toiveen täyttymys, uusi näkökulma johonkin asiaan) tapahtuu, kirjoita se paperilapulle ja laita rasiaan. Rasian sijasta voit halutessasi koristella vihon tai pienen kirjan, ja kirjata tapaukset siihen. Piilota rasiaan myös pieniä lahjoja itsellesi. Huonon hetken yllättäessä voit lueskella rasian lappusia sekä valita rasiasta lahjan. Voit lisäksi kirjoittaa itsellesi toivekirjeen ja antaa sen ystävällesi, joka postittaa sen sinulle huomatessaan, että tarvitset rohkaisua.

Toipumispolku. Piirrä elämäsi kulku menneisyydestä nykyisyyteen ja kuviteltuun tulevaisuuteen. Aloita alusta: tämä voi olla lapsuutesi tai aika, jolloin ensimmäisen kerran aloit muistaa. Kartoita etenemisesi ja ennusta tulevaisuus. Miltä polun ympäristö näyttää, ja kuinka selkeä polun ja ympäristön raja on? Missä kohdassa polkua olet, ja onko lähelläsi ihmisiä? Näetkö polun pään? Onko polku suora, vai haarautuuko se eri vaihtoehtoihin? Kun pidät kuvan, voit palata sen pariin myöhemmin ja nähdä matkasi edistymisen sekä asiat, jotka ovat muuttuneet, näiden joukossa näkemyksesi tulevaisuudesta.

Piilota rohkaisevia viestejä ympäri taloa; kirjojen väliin, tyynyjen alle, vaatteiden taskuihin – paikkoihin, joista löydät niitä odottamatta, ja jotka muistuttavat arvostasi.

Tukipuu. Piirrä puu ja sen lehdiksi asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Ihmiset, kirjat, musiikki, sade, auringonpaiste, maa jalkojen alla tai ajatus Jumalasta, isot ja pienet asiat. Käytä värejä tunneilmaisuun, ja muista piirtää myös juuret. Säilytä puu, tee muutaman kuukauden päästä uusi ja huomaa, kuinka elämäsi ja oma minäsi on muuttunut. Talleta puusi kanssa myös kuvaus nykyisistä elinoloistasi ja mielialastasi sekä se, millaisia tunteita kuva sinussa herättää.

Harjoita päämäärätöntä ystävällisyyttä: piilota esimerkiksi kaunis runo kirjaston kirjan väliin. Saatat huomata, että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.

Riippakiven tekoon voit käyttää esimerkiksi pahvia, paperimassaa ja köyttä. Kirjoita, piirrä ja kiinnitä erilaisin symbolein riippakiveen kaikki loukkaukset, traumat, haavat ja arvet, joita olet elämässäsi saanut: ”Roikotin kiveä eteisen katosta ja joka kerran kulkiessani sen alta tunsin masennuksen sijasta iloa. Huomasin ihailevani naista, joka siitä huolimatta, että veti perässään sellaista lastia, pystyi kulkemaan… laulamaan, luomaan ja touhuamaan kaikenlaista. Toisinaan kutsun sitä taistelukiveksi, koska se on todiste kokemuksistani, häviöistäni ja voitoistani.”

Aloita kiitoskirja, ja kirjoita joka päivä siihen kolme asiaa, joista olet kiitollinen.

Sisäinen puutarha. Kuvittele itsesi kauniiseen puutarhaan. Tämä on turvallinen, parantava paikka ja kuuluu vain sinulle. Mitään, mitä et sinne halua, ei siellä myöskään tarvitse olla. Kulkiessasi puutarhassa havaitse sitä kaikilla aisteillasi – huomaa lintujen laulu ja tuulen kuiskaus lehdissä, ympäristön värikirjo ja maa jalkojesi alla. Hengitä syvään. Millainen puutarhasi on? Onko siinä eri paikkoja persoonallisuutesi eri osille (vanha puutarhakeinu pajun alla yhdelle ja kukkaniitty toiselle tai leikkialue lapsille?) Haluaisitko, että puutarha on paikka, jonne voit tulla silloin, kun haluat olla rauhassa ja päästä kosketuksiin henkisyytesi kanssa? Tarvitseeko joitain alueita vielä kehittää? Miltä tuntuu siivota puutarhassa: raivata heitteille jätetyille ja unohdetuille asioille tilaa tai kitkeä pois sellaista, joka ei enää ole käyttökelpoista?

Tällainen mielikuvituspuutarhan kitkeminen voi symboloida alitajunnassasi tapahtuvaa paranemista. Vaikka itse pidät taukoa, alitajuntasi jatkaa. Kun palaat puutarhaasi päiviä tai viikkoja myöhemmin, saatat löytää sieltä uusia silmuja.

Muistohuone on turvapaikka, jonne voit tallentaa muistoja, kunnes myöhemmin palaat työskentelemään niiden kanssa. Se on mukava, yksityinen ja turvallinen. Muistohuone voi olla oikea huone, huoneen osa tai kuviteltu paikka. Voit kalustaa sen viihtyisillä huonekaluilla ja tyynyillä. Haluat ehkä asettaa kaksin- tai kolminkertaiset lukot oviin ja ikkunoihin sekä järjestää vahdin huoneen ulkopuolelle. Voit ripustaa seinille rakkaidesi kuvia, asetella ruukkukasveja ikkunalle, tapetoida seinät lempivärilläsi ja tuoda leluja sisÃäiselle lapsellesi. Muistialueena voi olla myös esimerkiksi niitty, metsä tai ranta.

Muistot voi tallettaa huoneeseen eri tavoin: voit laittaa ne aarrearkkuun, muistilehtiöön, hyllykköön, seinien kuviin, maalata lattiaan, tai ne voivat muodostua ilmaan kun kutsut niitä. Sekoita ja yhdistele sekä muuta varastointia niin usein kuin haluat. Voit varastoida kuvat ja äänet erillään tunteista ja reaktioista. Muistohuoneen käyttö auttaa sinua muistojen hallinnassa: siihen on mahdollista siirtää muistoja pois lähitietoisuudesta, ja se luo mukavan ja turvallisen työskentelytilan, jossa työstää muistojasi.

Kirjoita tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, ja lue se sisäiselle lapsellesi.

Naamio voi kuvata monia eri asioita itsestäsi. Se voi kuvata asioita, joita näytät ulospäin; millaiset ovat naamion kasvonpiirteet? Ovatko silmät varjoisat tai piilossa näyttämättä mitään siitä, mitä niiden alla on? Onko suu hymyssä vai viivasuora? Mitkä värit symboloivat tunteita, joita näytät ulospäin? Naamio voi myös näyttää, mitä sisältyy ulkokuoren alle. Käännä naamio tai käännä ensimmäinen kerros sivuun. Onko pinta sateenkaaren värinen ja täynnä ihmisiä, puita ja lintuja? Vai onko se rikkinäisten munankuorien ja metalliromun sekamelska tai vain sysimusta? Naamio voi olla kerrostunut ja näyttää kaikki eri kasvosi. Onko kerroksilla tietty järjestys? Ovatko jotkut kasvoista yhteydessä toisiinsa? Katsovatko yhdet kasvot toisen lävitse? Naamio voi symboloida ihmistä, jollainen haluaisit olla. Voit värittää sen vahvoilla väreillä tai tarkasti ja hienostuneesti.

Naamion tekoon voit käyttää kaikenlaista materiaalia – pahvia, maalia, kreppi- ja silkkipaperia, hileitä, liimaa, kananmunankuoria, puuta, kuivattuja kasveja, lehdistä leikattuja kuvia, paperimassaa. Kun naamiosi on valmis, säästä se ja kaiva se esiin muutamien kuukausien kuluttua. Onko minäkuvasi muuttunut? Onko naamiosi ulospäin edelleen samanlainen? Onko naamio mielestäsi sopiva, vai haluaisitko muuttaa sitä jollain lailla? Haluatko lisätä siihen kerroksia? Oletko mielestäsi lähempänä ihanneminääsi?

Muuta kipu toivoksi. Tämä harjoitus on erityisen hyvä sinulle, joka vahingoitat itseäsi tai koet kehosi tai sen osat itsellesi vieraiksi. Piirrä kauniita asioita (kukkia, eläimiä tms.) ja sanoja ihoosi alueille, joita vahingoitat tai jotka tuntuvat vierailta. Jos satutat käsiäsi, tee mukavantuntuinen ranneke esimerkiksi nahasta, silkistä tai tekoturkiksesta, ja kirjoita siihen rohkaisevia viestejä tai rakkaidesi nimiä. Muista ranneke ja kaikki siihen kirjoitetut asiat, kun sinun tekee mieli vahingoittaa käsiäsi. Voit myös ostaa lahjoja vahingoitetuille ja unohdetuille ruumiinosillesi: kauniita koruja, nauhoja ja vaatteita, materiaaleja, jotka tuntuvat hyvältä iholla, tuoksuvia ja hoitavia öljyjä, voiteita ja saippuoita.

Jos kehon hemmottelu tuntuu sinusta mahdottomalta ja viiltelyhimo vaikealta vastustaa, piirrä ihoosi viiltoja punaisella tussilla veitsen sijaan. Voit myös pidellä jääpalaa ihoa vasten. Tällä tavoin raivon ja itseinhon jäljet ovat nähtävissä, mutta vaurio ei ole pysyvä.

 
[divider]
Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S: Suggestions For Healing

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.

Dissosiaation käyttö toipumisprosessissa

Vaikka traumamateriaalin työstäminen on tärkeää, itsensä venyttäminen kestokyvyn rajoille ei juuri ole perusteltua. Terapian tarkoitus ei ole traumatisoida selviytyjää lisää, ja kokeneet terapeutit pitävätkin sopivassa tahdissa etenemistä onnistuneen hoidon kulmakivenä. Raskaan muiston työstäminen pidemmälle kuin mitä itse pystyy kestämään ei kuulu traumaterapiaan, koska se ei huomioi selviytyjän valmiutta työstää vaikeita kokemuksia, saattaa johtaa dissosiaation lisääntymiseen ja terrorisoida sisäisen tasapainon itsemurhahakuisuuteen asti.

Siksipä vatvottuasi koko viikonlopun uusien, kauheiden muistikuvien kanssa ja kokiessasi, ettei prosessi enää ole kovinkaan parantava – seis! Kiinnitä huomio muualle, dissosioi, etäännytä itsesi muistosta.

Jos annat itsellesi luvan toimia näin ennen kuin tilanne on edennyt liian pitkälle, vältät ajautumisen epätoivoon ja epäterveellisten selviytymismekanismien, kuten itsetuhoisuuden, syömishäiriöiden tai päihteiden käytön, tarvetta. Tämä myös antaa hallinnan tunteen oman toipumisprosessin yli. Ajan kuluessa uuden materiaalin työstäminen muuttuu myös vähemmän pelottavaksi, koska osaat säädellä työstämisaikaa ja -paikkaa, ja näin pitää itsesi turvassa.

Alla on lueteltu joitakin konkreettisia ehdotuksia, joita voit koettaa:

Imeytä muisto kauniiseen väriin tai valkoiseen valoon, kunnes se on kokonaan haalistunut.
Tallenna muisto tietokoneelle (kirjoita, piirrä, nauhoita tms.), sulje tiedosto ja mahdollisesti lukitse se salasanalla. Sulje sitten kone.
Kohtele muistikuvaa hyvin konkreettisella tavalla sen jatkumisen estämiseksi. Jos olet ollut kiinnisidottuna jossakin, kuvittele jonkun tulevan ja katkovan köydet.
Sovi terapian lisäksi tietty aika, jolloin keskityt muiston työstämiseen – esimerkiksi viisi minuuttia päivässä. Aseta hälytys soimaan ajan päättymisen merkiksi. Hälytyksen lauettua kiinnitä huomiosi heti johonkin muuhun, itsellesi mieluisaan tekemiseen.
Kuvittele katsovasi muistoa väärin päin olevan kaukoputken läpi. Anna sen pienentyä ja etääntyä kunnes et lopulta enää erota sitä.
Erityisesti jos sairastat dissosiaatiohäiriötä, voit antaa muiston identiteetille tai persoonallisuuden osalle, joka voi pitää sitä työstämisen väliajalla, mutta ei itse kuitenkaan vahingoitu siitä (henkiolento, eläinhahmo, auttaja tms). Voit myös luoda vahvan, positiivista energiaa huokuvan ”mielikuvituskaverin” tai ”vale-identiteetin”, joka voi kantaa muistoa, kun et itse sitä käsittele.
Dissosiaatiohäiriössä muistava identiteetti/persoonallisuuden osa voi käydä levolle siksi aikaa, kun sinä ja muut identiteetit keräätte voimia muiston jakamiseen ja muistavan identiteetin tukemiseen. Korosta, ettei kyseessä ole rangaistus vaan yritys lohduttaa ja välittää hänestä. Hän voi halutessaan kuvitella vuoteen ja alueen, jossa se sijaitsee (huone, pilvi, puutarha, luola, saari tms.). Toinen identiteetti voi istua hänen vierellään hänen nukkuessaan.
Ota pitkä, lämmin suihku. Kuvittele, että muisto on iholle maalattu väri, ja anna veden huuhtoa se pois. Suihkun jälkeen hemmottele kehoasi.
Laita muisto kuviteltuun arkkuun, lukitse se ja pudota se meren pohjaan korallien ja kasvien sekaan haiden vartioitavaksi.
Käytä dissosiaatiota tyhjentämään mieli ja pysäyttämään ajatukset tai liu’u pois muiston ulottuvilta.
Kuvittele muisto televisioruutuun ja sulje televisio.
Luo suuri, vahva ja paksu seinä torjumaan muisto.

[divider]
Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S. 1992: Using Your Dissociative Skills In Healing

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.

Trauman hoito: kolmivaiheinen malli

Erityisesti kompleksin trauman hoitoon suositellaan Suomessa mallia, joka koostuu kolmesta vaiheesta:

Vaihe 1:
Ensimmäisessä eli vakauttamisvaiheessa pyritään rakentamaan hoidolle luottamuspohja, vähentämään traumaperäisten oireiden häiritsevyyttä sekä vakauttamaan potilaan elämäntilanne. Jos potilaalla on useita psykiatrisia liitännäisongelmia tai riittämätön tukiverkko, hoidossa ei välttämättä edetä tätä vaihetta pidemmälle.

Vaihe 2:
Toisessa eli trauman käsittelyvaiheessa käydään traumamuistoja vaiheittain läpi, sekä pyritään tuomaan dissosioituja persoonallisuuden osia lähemmäs toisiaan.

Vaihe 3:
Viimeisessä vaiheessa (uudelleen suuntautuminen) keskitytään normaalielämään palaamiseen ja ihmissuhteisiin. Tässä vaiheessa potilaan on muistamisen lisäksi sisäistettävä traumatisaation merkitys omalle elämälleen (trauman realisaatio), jotta dissosioidut kokemukset ja persoonallisuuden osat voivat yhdistyä eheäksi kokonaisuudeksi. Sekundaarisessa ja tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa potilaan on opittava kypsempien puolustusmekanismien käyttöä, jotta osien yhdistyminen olisi pysyvä.

Trauman hoito: käsittelyvaiheetVaiheita sovelletaan jokaiseen potilaaseen yksilöllisesti. Hoidossa ei myöskään yleensä edetä suoraviivaisesti vaiheesta 1 vaiheeseen 2 ja lopuksi vaiheeseen 3, vaan niiden välillä liu’utaan joustavasti. Esimerkiksi trauman käsittelyssä (vaihe 2) joudutaan yleensä toistuvasti palaamaan oireiden hallinnan ja yleisen elämäntilanteen vahvistamiseen (vaihe 1).

Hoitovaiheiden toteutuksessa käytetään usein erilaisia terapiatekniikoita selviytyjän oireista ja terapeutin omista tottumuksista riippuen. Näitä ovat esimerkiksi kognitiivis-behavioraaliset tekniikat, silmänliiketerapia ja dialektinen käyttäytymisterapia.

Kolmivaiheisen hoitomallin hoitovaiheiden tavoitteet:

1. Vakauttamisvaihe

  • Luottamuksen ja tukiverkon rakentaminen
  • Turvallisuuden varmistaminen
  • Tunteiden ja impulssien säätely ja vakauttaminen
  • Tieto trauman jälkivaikutuksista; oireiden hallinnan opettelu
  • Itsensä hoitaminen

2. Trauman käsittely

  • Trauman käsittely ja yhdistäminen osaksi selviytyjän menneisyyttä

3. Uudelleen suuntautuminen

  • Tyydyttävät ihmissuhteet ja seksuaalisuus
  • Normaali päivittäinen elämä

Vakauttamisvaihe

Sekä selviytyjän nykyiselle elämänlaadulle että tulevalle traumatyöskentelylle on välttämätöntä, että elinolosuhteet ovat mahdollisimman vakaat. Tämän vuoksi terapiassa keskitytään aluksi selviytyjän elämäntilanteen tasaamiseen. Tähän kuuluvat muun muassa selviytyjän turvallisuuden lisääminen, traumaperäisten oireiden hallinnan opettelu sekä sosiaalisen tukiverkon ja luottamuksen rakentaminen.

Traumaperäisten oireiden hallinta

Selviytyjällä on usein ongelmia tunnekokemusten säätelyssä: hän saattaa toisaalta olla hyvin etääntynyt ja irrallaan itsestään ja tunteistaan, ja toisaalta äkillisesti joutua voimakkaiden tunteiden valtaan. Näennäisen mitättömät asiat saattavat myös saada aikaan traumamuistojen vyöryn. Osittain näistä syistä johtuen selviytyjän impulssikontrolli on usein heikko; hän toimii hetken mielijohteesta, ja hänen saattaa olla vaikea hahmottaa tekonsa seurauksia.

On tärkeää, että selviytyjä saa tietoa trauman jälkioireista. Tämä vähentää oireiden aiheuttamaa hämmennystä, ja auttaa selviytyjää tunnistamaan ja lopulta vaikuttamaan käyttäytymiseensä. Selviytyjän on myös hyvä kartoittaa trauma- ja tunnevyöryjä laukaisevia asioita (värit, vuosipäivät, esineet, kuviot), jotta hän voi tulevaisuudessa paremmin ennakoida oireiden voimistumista.

Vakauttamisvaiheessa traumapohjaisen käytöksen aiheuttajaan (esim. miksi selviytyjä ei pysty nukkumaan selällään) tai siihen, miksi jokin asia aiheuttaa voimakasta ahdistusta, ei vielä paneuduta, sillä tämä voi johtaa muistojen laukeamiseen selviytyjän olematta siihen vielä valmis. Tavoite on, että selviytyjä oppii ennakoimaan ja rauhoittamaan voimakkaita tunnekokemuksia. Myöskään traumamuistoja ei pyritä analysoimaan, vaan niiden tunkeutuessa selviytyjän tajuntaan häntä opastetaan niiden vyörymisen hillitsemiseen.

Kts. Dissosiaation käyttö toipumisprosessissa

Turvallisuuden lisääminen

Turvallisuusriskejä selviytyjän elämässä saattavat olla esimerkiksi lapsuusajan traumatisoivien ihmissuhteiden vaikutuspiirissä eläminen, väkivaltainen parisuhde tai korostunut riskinotto. Selviytyjä voi tarvita apua esimerkiksi turvallisen asumisympäristön järjestämisessä, tai hänen päiväjärjestyksensä (rutiinien, kuten työn tai koulun puute, elämän ennustamattomuus ja kaaoottisuus) tarvitsee usein korjaamista. Turvallisuutta lisää myös se, että selviytyjä oppii hallitsemaan traumaperäisiä oireitaan, jolloin näistä johtuvat ongelmat (itsetuhoisuus, päihteiden väärinkäyttö, syömishäiriö) vähenevät.

Luottamuksen rakentaminen

Henkilön, joka on elämässään kokenut useita ihmisten aiheuttamia traumoja, on usein vaikea luottaa. Toisaalta hän saattaa olla hyvin naiivi ja tulla helposti hyväksikäytetyksi, koska hänen henkilökohtaisia rajojaan ei ole lapsena kunnioitettu, ja toisaalta lapsen tasolla toimivat persoonallisuuden osat eivät tunnista ”vaaran merkkejä” ja kiintyvät helposti hyväksikäyttäjään. Aikuisena itsenään selviytyjä välttää läheisiä ihmissuhteita, ja saattaa nähdä itsensä uhrina terapiasuhtessa samalla tavoin kuin aiemmissa ihmissuhteissaan. Ei ole harvinaista, että luottamuksen rakentaminen vie vuosia.

Koska selviytyjillä on yleensä vaikeuksia hahmottaa henkilökohtaisia rajoja, terapeutin ja selviytyjän on hyvä sopia terapiasuhteen rajoista heti hoidon alussa. Selviytyjän luottamusta vahvistaa, kun terapeutti on johdonmukainen, pitää kiinni sovituista tapaamisista, ei lupaa liikaa mutta toisaalta pysyy sanomassaan. Ympärivuorokautinen saatavilla olo ja toistuva selviytyjän ”pelastaminen” ei yleensä ole hyväksi, sillä se lisää selviytyjän riippuvuutta terapeutista ja vahvistaa uskomusta, että selviytyjä on liian heikko selviytyäkseen itse. Tämän sijaan on parempi sopia ajoista, jolloin terapeutti on istuntojen välillä selviytyjän tavattavissa.

Omasta itsestä huolehtiminen

Pitkäaikaisen traumatisoitumisen seurauksena selviytyjän kehosta on usein tullut vihollinen, joka tuottaa kipua ja muita ei-toivottuja aistimuksia. Toisaalta selviytyjästä voi tuntua, etteivät hän ja keho ansaitse hoivaa ja arvostusta. Selviytyjä tarvitseekin erityistä tukea hänen tutustuessaan uudestaan kehoonsa ja opetellessaan huolehtimaan itsestään. Lääketieteellisiin ongelmiin puututaan, ja esimerkiksi syömishäiriö ja päihteiden väärinkäyttö pyritään saamaan hallintaan. Selviytyjää rohkaistaan myös terveellisiin elämäntapoihin: syömään ja nukkumaan säännöllisesti sekä välttämään psyykkistä ja fyysistä ylikuormittumista.

Vakauttamisvaihe kestää tavallisesti kuukausista vuosiin, ja monilla suuresta oirekirjosta kärsivällä hoito ei koskaan etene tätä vaihetta pidemmälle. Toisaalta esimerkiksi trauman käsittelyvaiheessa vuorottelevat trauman työstäminen ja vakauttaminen, jotta kuormitus ei kasvaisi selviytyjälle ylivoimaiseksi.

Trauman käsittely

Hoidon seuraavassa vaiheessa traumamuistoja käsitellään suhteellisen syvällisesti. Tavoitteena on, että selviytyjä myöntää, kokee ja vähitellen ”normalisoi” traumaan liittyvät tunteet, reaktiot ja muistikuvat niin, että kokemus on muuttunut tapahtumaksi, jonka selviytyjä on menneisyydessään kokenut, mutta joka ei enää määrää selviytyjän elämää.

Trauman käsittelyssä voidaan käyttää erilaisia tekniikoita riippuen siitä, mikä selviytyjälle parhaiten sopii ja mitä terapeutti on itse tottunut käyttämään: näitä ovat esimerkiksi kognitiivis-behavioraaliset menetelmät (CBT) ja (jos selviytyjän dissosiaatioherkkyys ei ole liian suuri) EMDR – Silmänliiketerapia. Paitsi käymällä tapahtumia läpi terapiaistunnoissa, selviytyjä voi työstää traumaa myös esimerkiksi kirjoittamalla siitä ja käymällä tekstiä läpi yhdessä terapeutin kanssa, maalaamalla (tai tuottamalla tietokoneen kuvankäsittelyllä) kuvia kokemastaan tai nauhoittamalla oman kertomuksensa ja kuuntelemalla sen myöhemmin uudestaan.

Trauman hoito: EMDR

Muistoja läpikäytäessä on tärkeää, ettei dissosiatioon perustuva puolustus kohoa liian suureksi ja selviytyjän vireystila nouse tai laske liiaksi. Esimerkki liian matalasta vireystilasta on kokemus, jossa selviytyjä leijailee täydessä rauhassa tai tarkkailee itseään ”kehon ulkopuolelta”. Liian korkeassa vireystilassa selviytyjä taas elää trauman uudestaan kaikkine aistimuksineen, eikä pysty muuttamaan sitä sanalliseen muotoon. Molemmissa tilanteissa muisto ei yhdisty neutraalimuistoihin, ja selviytyjä saattaa muuttua entistä pelokkaammaksi traumamateriaalin käsittelyä kohtaan.

Trauman käsittely on mahdollista vasta, kun selviytyjän elämäntilanne on vakautunut, hänen traumaperäiset oireensa ovat paremmin hallittavissa, hänellä on ihmissuhteita, joista hän saa tukea ja suhteellisen hyvä luottamus terapeuttiin. Jos trauman käsittelyyn ryhdytään liian aikaisin, seurauksena voi olla potilaan luhistuminen, uudelleen traumatisoituminen ja hoidon epäonnistuminen. Toisaalta traumamuistojen oikeanlainen työstäminen johtaa usein selviytyjän toimintakyvyn ja elämänlaadun huomattavaan paranemiseen.

Uudelleen suuntautuminen

Uudelleensuuntautumisvaiheessa hoidon painopiste siirtyy menneisyydestä nykyisyyteen, kuten läheisiin ihmissuhteisiin, koulutukseen ja työelämään. Tässä vaiheessa traumatapahtuman merkitys koko selviytyjän elämälle kirkastuu, ja selviytyjä voi tuntea syvää lohduttomuutta huomatessaan, kuinka suuri osa elämästä on mennyt traumakokemuksista selviämiseen, ja kuinka paljon hän on niiden vuoksi menettänyt. Moni selviytyjä luo kokemukselleen merkitystä auttamalla toisia samassa tilanteessa olevia tai kertomalla kokemuksistaan avoimesti esimerkiksi tukiryhmissä tai julkisuudessa. Toisaalta on tärkeää, että selviytyjä oivaltaa olevansa muutakin kuin traumakokemuksensa: ”Minua hyväksikäytettiin, mutta olen muutakin kuin hyväksikäyttökokemus! Olen äiti, vaimo, opiskelija, taitelija ja huumorintajuinen seikkailija, joka rakastaa luontoa ja kauneutta. Se minä olen!”

Trauman hoito: Uudelleen suuntautuminen

[divider]

Lähteet: 
Luxenberg, T., Spinazzola, J. & Van der Kolk, B 2001: Complex Trauma and Disorders of Extreme Stress. Directions in Psychiatry vol 21 Lessions 25 & 26 (pdf)
The European Society for Traumatic Stress Studies. Jongedijk, R. 2005: Evidence based treatment for trauma victims with complex PTSD.

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.

EMDR – Silmänliiketerapia

EMDR-hoitomuotoa käytetään yleisesti aikuisilla traumapotilailla, kuten sotaveteraaneilla, seksuaalisen hyväksikäytön ja/tai raiskauksen kokeneilla sekä vakavista onnettomuuksista selviytyneillä. Se on osoitettu tehokkaaksi myös lasten traumojen sekä fobioiden ja mielialahäiriöiden hoidossa. Hoitomuodon kehittäjä, amerikkalainen Francine Shapiro keksi menetelmän sattumanvaraisesti huomatessaan, että epämiellyttävien muistikuvien aiheuttama ahdistus väheni hänen samanaikaisesti liikuttaessaan silmiään nopeasti edestakaisin

Lisäinformaatiota EMDR-terapiasta ja -terapeuteista Suomessa saa Suomen EMDR-yhdistyksestä sekä Traumaterapiakeskuksesta.

Silmänliiketerapiassa terapeutti ohjaa potilasta tarkasti, turvallisuuden tunteen säilyttäen, muistelemaan ahdistavaa menneisyyden tapahtumaa (”desensitisation” eli poisherkistäminen) sekä pohtimaan uudestaan itse tilannetta sekä siihen liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia ja ajatuksia (”reprocessing” eli uudelleen työstäminen). Samanaikaisesti potilas liikuttaa silmiään edestakaisin (”sakkadinen liike”) esimerkiksi seuraamalla terapeutin kättä.

EMDR - SilmänliiketerapiaSilmänliiketerapian hyödyt ja rajoitukset

EMDR-terapian toimivuudesta on näyttöä useassa tieteellisessä tutkimuksessa. 1-12 istunnon jälkeen moni nuori ja aikuinen ovat raportoineet erilaisia etuja. Tutkimuksiin osallistujilla on ollut taustallaan erilaisia traumoja, (onnettomuus, sota, raiskaus, ryöstö, perheväkivalta ja/tai lapsuuden kaltoinkohtelu). EMDR-menetelmän tehokkuutta on tutkittu myös mm. fobioista ja mielialahäiriöistä kärsivillä.

Itsearvioinnissa osallistujat raportoivat muun muassa seuraavia etuja:

  • Muistojen ahdistavuus väheni sekä hereillä että unessa (PTSD:n trauman uudelleen elämistä kuvastavat oireet)
  • Muistoja herättävien asioiden välttäminen väheni (PTSD:n välttämisoireet)
  • Kyky nauttia tärkeäksi koetuista aktiviteeteista parani
  • Kyky olla tunteellisesti mukana ihmissuhteissa sekä tunne mielekkäästä tulevaisuudesta parani
  • Negatiiviset tunteet (esim. masennus, ärtyineisyys) vähenivät; keskittymiskyky ja stressinsietokyky paranivat (PTSD:hen liittyvä reagointiherkkyyden turtuminen ja irrallisuuden tunne)
  • Itsetunto ja itsekunnioitus kohosivat

Positiivisista hoitotuloksista on tehty joitakin seurantatutkimuksia, joiden mukaan hyödyt ovat pysyneet koko seurantajakson ajan (kuukausista vuosiin). Silmänliiketerapian pysyvin hyöty on traumaattisten muistojen häiritsevyyden väheneminen, mutta kohonneeseen vireystilaan liittyviin oireisiin (ärtyisyys, säpsähtely) se tehoaa huonommin.

EMDR ja muut terapiamuodot

Nykykäsityksen mukaan EMDR on hoitomuotona parhain potilaille, joiden oireet aiheuttaa yksittäinen, vakava trauma. Tällaisessa tilanteessa se auttaa nopeammin kuin altistusterapia tai kognitiivis-behavioraalisen terapia, jotka ovat kaksi muuta traumahoidon pääsuuntausta. Jotkut potilaista kokevat silmänliikemomentin vähentävän nopeasti kauhun ja epätoivon tunteita traumaa läpikäytäessä, minkä vuoksi EMDR:aa siedetään paremmin kuin esimerkiksi altistusterapiaa, jossa traumatapahtumaa läpikäydään ilman sakkadista silmänliikettä.

Nopean oirelievityksen takia EMDR:aa suositellaan PTSD:n ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Myös altistusterapia ja kognitiivis-behavioraalinen terapia  aiheuttavat yhtä hyvän oirelievityksen, mutta sen saavuttaminen kestää pidempään.

Pitkään jatkuneen, toistuvan traumatisaation (kompleksinen PTSD) hoidossa EMDR:n tehoa ei ole osoitettu kovin hyvin. Kompleksisesti traumatisoituneilla sitä käytetään usein yksittäisten, häiritsevien muistikuvien hoitoon varsinaisen traumaterapian ohessa.

Lopuksi

Traumaperäiset häiriöt ovat monimutkaisia ja niistä kärsivät ihmiset yksilöitä. Paras hoitosuunnitelma pohjaa potilaan kokonaisvaltaiseen arvioon ja sisältää useita osa-alueita, kuten yksilöterapiaa, ryhmä- tai perheterapiaa, päihdevieroitusta, lääkityksen ja somaattisen terveydenhoidon. Silmänliiketerapia -ja muutkin terapiat – on hyvä suorittaa seuraavien ohjeiden pohjalta:

  1. Painotus itsekunnioituksen ja -tuntemuksen hankkimisessa
  2. Autetaan selviytyjää saamaan järjestys hämmentäviin ja ahdistaviin kokemuksiinsa
  3. Autetaan selviytyjää löytämään uutta toivoa ja optimismia
  4. Kokemuksen läpikäyminen tarkasti välttämättä vaikeimpiakaan yksityiskohtia
  5. Pohjana selviytyjän halu parantua; ei kunnon- tai voimannäyte
  6. Ohjaajana aktiivinen ja mukanaoleva terapeutti
  7. Terapeutti ei painosta, vaadi, manipuloi tai kritisoi selviytyjää
  8. Selviytyjän henkiset ja ruumiilliset tuntemukset huomioidaan
  9. Edetään tahdilla, joka tukee eikä ylikuormita selviytyjää

Lisätietoa:
Suomen EMDR-yhdistys
Traumaterapiakeskus – Saarinen, P: EMDR psyykkisten traumojen hoidossa (pdf)
Reinola, O. 1997: Vapaaksi Traumasta – EMDR-silmänliikehoito Kotilääkäri 11/1997.

[divider]
Lähteet: 
M.A.H. Network: EMDR (artikkeli poistettu sivustolta)

McGuire T, Lee C, Drummond P. Potential of eye movement desensitization and reprocessing therapy in the treatment of post-traumatic stress disorder. Psychol Res Behav Manag. 2014; 7: 273–283. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4189702/

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.

Trauman hoito: yleiskatsaus

Traumaperäisten häiriöiden hoitoon on kehitetty useita eri menetelmiä. Kaikki nämä menetelmät perustuvat seuraaviin periaatteisiin:

  • Terapia suunnitellaan aina vastaamaan kunkin selviytyjän yksilöllisiä tarpeita. Apuna käytetään huolellista haastattelua sekä erilaisia kyselylomakkeita.
  • Traumaterapiatyötä tehdään vain silloin, kun potilas ei ole kriisitilanteessa. Jos potilas on huomattavan masentunut, itsemurhahakuinen, kärsii vakavasta ahdistuneisuudesta, tarvitsee päihdevieroitusta tai elää edelleen traumaattisissa olosuhteissa (esim. jatkuva perheväkivalta, hyväksikäyttö, kodittomuus), nämä ongelmat on ensin hoidettava asianmukaisesti.
  • Potilas ja terapeutti tekevät terapiasuunnitelman avoimessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Tämän jälkeen traumamuistoja käydään yksityiskohtaisesti lävitse. Tavoite on, että potilas vähitellen oppii selviytymään muistojen, traumaa muistuttavien tapahtumien ja niihin liittyvien tunteiden kanssa ilman ylitsepääsemätöntä ahdistusta tai emotionaalista turtumusta.
  • Traumakeskeisen työstämisen päämääränä on, että potilaan itsetunto ja -kunnioitus kestävät traumamuistot sekä niiden aiheuttamat tunteet. Traumamuistot eivät terapian seurauksena häviä, mutta muuttuvat siedettäviksi uusia selviytymiskeinoja käyttämällä.

Trauman työstäminen voidaan käydä läpi eri tavoin riippuen siitä, minkä tyyppisiä traumanjälkeisiä ongelmia potilaalla on.

Normaali stressireaktio on kyseessä, kun terve aikuinen kohtaa yksittäisen traumaattisen tapahtuman ja sen seurauksena kokee intensiivisiä pahoja muistoja ja tuntee itsensä emotionaalisesti turraksi. Hänen olonsa saattaa olla epätodellinen, jännittynyt tai ahdistunut, ja sosiaalisten suhteiden ylläpito saattaa jäädä. Tällaiset henkilöt toipuvat usein muutaman viikon kuluessa, ja saattavat hyötyä ryhmässä tapahtuvasta trauman jälkipuinnista. Jälkipuinti aloitetaan trauman kuvaamisella, jonka jälkeen siirrytään trauman aiheuttamien tunnepohjaisten reaktioiden kuvaamiseen. Sitten selviytyjät keskustelevat avoimesti trauman jälkioireista. Lopuksi heille kerrotaan normaaleista traumareaktioista sekä positiivisista psyykkisistä selviytymiskeinoista.

Akuutin stressihäiriön tyyppioireita ovat paniikkireaktiot, hämmennys, dissosiaatio, unettomuus ja vaikeudet selviytyä päivittäisistä askareista. Henkilön toimintakyky on yleensä merkittävästi alentunut. Hoidossa ympäristön tuki on tärkeää, ja siihen voidaan yhdistää lyhyt terapiajakso. Vaikeimpia oireita (esim. unettomuus, paniikkikohtaukset) voidaan lievittää  lyhytkestoisella lääkityksellä.

Trauman hoito

Traumanjälkeinen stressihäiriö (PTSD) käsittää jatkuvan trauman uudelleenkokemisen painajaisina ja takaumina, traumasta muistuttavien paikkojen ja tapahtumien välttämisen, emotionaalisen turtumisen ja kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet. Häiriön hoidossa voidaan käyttää muun muassa lääkitystä sekä erilaisia psykoterapioita:

Vertaisryhmässä ryhmän jäsenten on mahdollista jakaa kokemuksiaan toisten selviytyjien kanssa. Vertaisten kohtaaminen ja hyväksyminen on usein helpompaa kuin terapeutin, jolla tosin on koulutus, mutta joka ei kuitenkaan pysty täysin ymmärtämään potilasta henkilökohtaisten kokemusten puuttuessa. Oman tarinan kertominen ja surun, ahdistuksen ja syyllisyyden kohtaaminen auttaa selviytyjää kulkemaan elämässään eteenpäin sen sijaan, että tämä jumittuisi sanattomaan avuttomuuteen ja epätoivoon.
Lyhyt psykodynaaminen psykoterapia keskittyy trauman aiheuttamien emotionaalisten ristiriitojen ratkaisemiseen. Traumatapahtuman kertaaminen rauhallisessa, ymmärtävässä ja ei-tuomitsevassa ilmapiirissä auttaa potilasta saavuttamaan paremman itsekunnioituksen sekä löytämään tapoja selviytyä trauman aiheuttamista intensiivisistä tunnekokemuksista. Yhdessä terapeutin kanssa pyritään myös tunnistamaan olosuhteet, jotka laukaisevat muistoja ja pahentavat stressioireita.
Altistusterapiassa menneisyyden traumaa kohdataan esimerkiksi muistelemalla tapahtumaa yksityiskohtaisesti ja käymällä paikoissa, jotka muistuttavat traumasta. Altistuksen tavoitteena on auttaa potilasta kohtaamaan ja hallitsemaan trauman aiheuttamaa pelkoa ja ahdistusta, mutta se on tehtävä varovasti potilaan uudelleen traumatisoimisen ehkäisemiseksi. Joskus traumamuistot ja muistojen laukaisijat on mahdollista kohdata kaikki yhtä aikaa (”flooding”). Usein on kuitenkin viisasta edetä asteittain kohti kipeintä kokemusta aloittaen vähemmän järkyttävistä tilanteista tai käymällä traumaa läpi pala palalta (”systemaattinen poisherkistäminen”). Myös esimerkiksi rentoutustekniikoiden harjoittelusta ennen altistusta on monesti apua.
Altistusterapiassa menneisyyden traumaa kohdataan esimerkiksi muistelemalla tapahtumaa yksityiskohtaisesti ja käymällä paikoissa, jotka muistuttavat traumasta. Altistuksen tavoitteena on auttaa potilasta kohtaamaan ja hallitsemaan trauman aiheuttamaa pelkoa ja ahdistusta, mutta se on tehtävä varovasti potilaan uudelleen traumatisoimisen ehkäisemiseksi. Joskus traumamuistot ja muistojen laukaisijat on mahdollista kohdata kaikki yhtä aikaa (”flooding”). Usein on kuitenkin viisasta edetä asteittain kohti kipeintä kokemusta aloittaen vähemmän järkyttävistä tilanteista tai käymällä traumaa läpi pala palalta (”systemaattinen poisherkistäminen”). Myös esimerkiksi rentoutustekniikoiden harjoittelusta ennen altistusta on monesti apua.
EMDR-terapiassa potilas muistelee terapeutin ohjauksessa traumatapahtumaa sekä siihen liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia. Samanaikaisesti potilas liikuttaa silmiään edestakaisin (”sakkadinen liike”) esimerkiksi seuraamalla terapeutin kättä.
Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa harjoitellaan  ahdistuksen hallintaa (”stress inoculation training”) esimerkiksi hengitys- ja rentoutusharjoitusten ja biopalautteen (”biofeedback”, jossa henkilö opettelee tunnistamaan kehonsa eri signaaleja) avulla. Potilasta opetetaan myös tunnistamaan ja muuttamaan negatiivisia ajatuskulkujaan (kognitiivinen restrukturointi). Myös vihan hallinta, tulevaisuuden traumaoireiden käsittely, päihteiden käytön vähentäminen sekä sosiaaliset taidot ovat tärkeitä harjoittelukohteita. Altistus- ja kognitiivis-behavioraalisia lähestymistapoja käytetään yleensä yhtäaikaisesti.
Lääkityksellä voidaan vähentää ahdistusta, masennusta ja unettomuutta, jotka ovat tavallisia traumaperäisestä stressihäiriöistä kärsivillä. Siitä voi myös olla apua muistojen aiheuttaman ahdistuksen ja emotionaalisen turtumuksen vähentämisessä.

Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyy usein muita psykiatrisia häiriöitä. PTSD esiintyy tavallisimmin masennuksen, paniikki- tai muun ahdistuneisuushäiriön tai päihteiden väärinkäytön kanssa. Hoitotulokset ovat parhaat, kun kaikkia häiriöitä hoidetaan yhtä aikaa, ei yksi kerrallaan; erityisen tärkeää tämä on, jos PTSD:hen liittyy päihdeongelma.

Kompleksinen PTSD (”äärimmäisen stressin aiheuttama häiriö”, disorder of extreme stress) on tavallinen pitkään jatkuneen, erityisesti lapsuusiässä tapahtuneen, traumatisoinnin uhreilla. Tavallista on, että henkilöillä on useita psykiatrisia diagnooseja, kuten persoonallisuushäiriö (esim. rajatila- tai asosiaalinen persoonallisuushäiriö) tai vaikea dissosiaatiohäiriö. Heillä on erilaisia ongelmia käytöksen (impulsiivisuus, aggressiivisuus, yliseksuaalisuus, syömishäiriöt, päihdeongelmat, itsetuhoisuus), tunteiden ilmaisun ja hallinnan (intensiivinen raivo, paniikki, masennus) sekä henkisten prosessien (fragmentoitunut ajatuskulku, dissosiaatio, amnesia) alueella. Näiden potilaiden hoito on usein pitkäaikainen ja vaatii hienovaraisen, hyvin strukturoidun hoitosuunnitelman, mieluiten traumaan erikoistuneen tiimin toteuttamana.

[divider]
Lähteet: 

    • M.A.H. Network resources: PTSD and Treatment (sivusto poistettu internetistä)
    • US Department for Veteran Affairs: National Center for PTSD > Treatment:
      http://www.ptsd.va.gov/public/treatment/therapy-med/index.asp
    • Van der Hart, O., Nijenhuis, E.R.S., & Steele, K. (2006): The haunted self: Chronic traumatization and structural dissociation of the personality. W. W. Norton & Company, Inc.

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.