Home » Dissosiaatiohäiriöt » Dissosiaation käyttö toipumisprosessissa

Dissosiaation käyttö toipumisprosessissa

Vaikka traumamateriaalin työstäminen on tärkeää, itsensä venyttäminen kestokyvyn rajoille ei juuri ole perusteltua. Terapian tarkoitus ei ole traumatisoida selviytyjää lisää, ja kokeneet terapeutit pitävätkin sopivassa tahdissa etenemistä onnistuneen hoidon kulmakivenä. Raskaan muiston työstäminen pidemmälle, kuin mitä itse pystyy kestämään, ei kuulu traumaterapiaan, koska se ei huomioi selviytyjän valmiutta työstää vaikeita kokemuksia, saattaa johtaa dissosiaation lisääntymiseen ja terrorisoida sisäisen tasapainon itsemurhahakuisuuteen asti.

Siksipä vatvottuasi koko viikonlopun uusien, kauheiden muistikuvien kanssa ja kokiessasi, ettei prosessi enää ole kovinkaan parantava – seis! Kiinnitä huomio muualle, dissosioi, etäännytä itsesi muistosta.

Jos annat itsellesi luvan toimia näin ennen kuin tilanne on edennyt liian pitkälle, vältät ajautumisen epätoivoon ja epäterveellisten selviytymismekanismien, kuten itsetuhoisuuden, syömishäiriöiden tai päihteiden käytön, tarvetta. Tämä myös antaa hallinnan tunteen oman toipumisprosessin yli. Ajan kuluessa uuden materiaalin työstäminen muuttuu myös vähemmän pelottavaksi, koska osaat säädellä työstämisaikaa ja -paikkaa, ja näin pitää itsesi turvassa. Alla on lueteltu joitakin konkreettisia ehdotuksia, joita voit koettaa:

  • Imeytä muisto kauniiseen väriin tai valkoiseen valoon, kunnes se on kokonaan haalistunut.
  • Tallenna muisto tietokoneelle (kirjoita, piirrä, nauhoita tms.), sulje tiedosto ja mahdollisesti lukitse se salasanalla. Sulje sitten kone.
  • Kohtele muistikuvaa hyvin konkreettisella tavalla sen jatkumisen estämiseksi. Jos olet ollut kiinnisidottuna jossakin, kuvittele jonkun tulevan ja katkovan köydet.
  • Sovi terapian lisäksi tietty aika, jolloin keskityt muiston työstämiseen – esimerkiksi viisi minuuttia päivässä. Aseta hälytys soimaan ajan päättymisen merkiksi. Hälytyksen lauettua kiinnitä huomiosi heti johonkin muuhun, itsellesi mieluisaan tekemiseen.
  • Kuvittele katsovasi muistoa väärin päin olevan kaukoputken läpi. Anna sen pienentyä ja etääntyä kunnes et lopulta enää erota sitä.
  • Erityisesti jos sairastat dissosiaatiohäiriötä, voit antaa muiston identiteetille / persoonallisuuden osalle, joka voi pitää sitä työstämisen väliajalla, mutta ei itse kuitenkaan vahingoitu siitä (henkiolento, eläinhahmo, auttaja tms). Voit myös luoda vahvan, positiivista energiaa huokuvan ”mielikuvituskaverin” tai ”vale-identiteetin”, joka voi kantaa muistoa, kun et itse sitä käsittele.
  • Dissosiaatiohäiriössä muistava identiteetti/persoonallisuuden osa voi käydä levolle siksi aikaa, kun sinä ja muut identiteetit keräätte voimia muiston jakamiseen ja muistavan identiteetin tukemiseen. Korosta, ettei kyseessä ole rangaistus vaan yritys lohduttaa ja välittää hänestä. Hän voi halutessaan kuvitella vuoteen ja alueen, jossa se sijaitsee (huone, pilvi, puutarha, luola, saari tms.). Toinen identiteetti voi istua hänen vierellään hänen nukkuessaan.
  • Ota pitkä, lämmin suihku. Kuvittele, että muisto on iholle maalattu väri, ja anna veden huuhtoa se pois. Suihkun jälkeen hemmottele kehoasi.
  • Laita muisto kuviteltuun arkkuun, lukitse se ja pudota se meren pohjaan korallien ja kasvien sekaan haiden vartioitavaksi.
  • Käytä dissosiaatiota tyhjentämään mieli ja pysäyttämään ajatukset tai liu’u pois muiston ulottuvilta.
  • Kuvittele muisto televisioruutuun ja sulje televisio.
  • Luo suuri, vahva ja paksu seinä torjumaan muisto.

 


Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S. 1992: Using Your Dissociative Skills In Healing (Huom: sivusto on poistettu)