Home » Trauman hoito » Ehdotuksia toipumisprosessiin

Ehdotuksia toipumisprosessiin

Toivorasia. Maalaa tai koristele lasipurkki tähdillä ja hileillä. Kun positiivisia asioita (mukava tapahtuma, toiveen täyttymys, uusi näkökulma johonkin asiaan) tapahtuu, kirjoita se paperilapulle ja laita rasiaan. Rasian sijasta voit halutessasi koristella vihon tai pienen kirjan, ja kirjata tapaukset siihen. Piilota rasiaan myös pieniä lahjoja itsellesi. Huonon hetken yllättäessä voit lueskella rasian lappusia sekä valita rasiasta lahjan. Voit lisäksi kirjoittaa itsellesi toivekirjeen ja antaa sen ystävällesi, joka postittaa sen sinulle huomatessaan, että tarvitset rohkaisua.

Toipumispolku. Piirrä elämäsi kulku menneisyydestä nykyisyyteen ja kuviteltuun tulevaisuuteen. Aloita alusta: tämä voi olla lapsuutesi tai aika, jolloin ensimmäisen kerran aloit muistaa. Kartoita etenemisesi ja ennusta tulevaisuus. Miltä polun ympäristö näyttää, ja kuinka selkeä polun ja ympäristön raja on? Missä kohdassa polkua olet, ja onko lähelläsi ihmisiä? Näetkö polun pään? Onko polku suora, vai haarautuuko se eri vaihtoehtoihin? Kun pidät kuvan, voit palata sen pariin myöhemmin ja nähdä matkasi edistymisen sekä asiat, jotka ovat muuttuneet, näiden joukossa näkemyksesi tulevaisuudesta.

Piilota rohkaisevia viestejä ympäri taloa; kirjojen väliin, tyynyjen alle, vaatteiden taskuihin – paikkoihin, joista löydät niitä odottamatta, ja jotka muistuttavat arvostasi.

Tukipuu. Piirrä puu ja sen lehdiksi asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Ihmiset, kirjat, musiikki, sade, auringonpaiste, maa jalkojen alla tai ajatus Jumalasta, isot ja pienet asiat. Käytä värejä tunneilmaisuun, ja muista piirtää myös juuret. Säilytä puu, tee muutaman kuukauden päästä uusi ja huomaa, kuinka elämäsi ja oma minäsi on muuttunut. Talleta puusi kanssa myös kuvaus nykyisistä elinoloistasi ja mielialastasi sekä se, millaisia tunteita kuva sinussa herättää.

Harjoita päämäärätöntä ystävällisyyttä: piilota esimerkiksi kaunis runo kirjaston kirjan väliin. Saatat huomata, että metsä vastaa kuten sinne huudetaan.

Riippakiven tekoon voit käyttää esimerkiksi pahvia, paperimassaa ja köyttä. Kirjoita, piirrä ja kiinnitä erilaisin symbolein riippakiveen kaikki loukkaukset, traumat, haavat ja arvet, joita olet elämässäsi saanut: ”Roikotin kiveä eteisen katosta ja joka kerran kulkiessani sen alta tunsin masennuksen sijasta iloa. Huomasin ihailevani naista, joka siitä huolimatta, että veti perässään sellaista lastia, pystyi kulkemaan… laulamaan, luomaan ja touhuamaan kaikenlaista. Toisinaan kutsun sitä taistelukiveksi, koska se on todiste kokemuksistani, häviöistäni ja voitoistani.”

Aloita kiitoskirja, ja kirjoita joka päivä siihen kolme asiaa, joista olet kiitollinen.

Sisäinen puutarha. Kuvittele itsesi kauniiseen puutarhaan. Tämä on turvallinen, parantava paikka ja kuuluu vain sinulle. Mitään, mitä et sinne halua, ei siellä myöskään tarvitse olla. Kulkiessasi puutarhassa havaitse sitä kaikilla aisteillasi – huomaa lintujen laulu ja tuulen kuiskaus lehdissä, ympäristön värikirjo ja maa jalkojesi alla. Hengitä syvään. Millainen puutarhasi on? Onko siinä eri paikkoja persoonallisuutesi eri osille (vanha puutarhakeinu pajun alla yhdelle ja kukkaniitty toiselle tai leikkialue lapsille?) Haluaisitko, että puutarha on paikka, jonne voit tulla silloin, kun haluat olla rauhassa ja päästä kosketuksiin henkisyytesi kanssa? Tarvitseeko joitain alueita vielä kehittää? Miltä tuntuu siivota puutarhassa: raivata heitteille jätetyille ja unohdetuille asioille tilaa tai kitkeä pois sellaista, joka ei enää ole käyttökelpoista?

Tällainen mielikuvituspuutarhan kitkeminen voi symboloida alitajunnassasi tapahtuvaa paranemista. Vaikka itse pidät taukoa, alitajuntasi jatkaa. Kun palaat puutarhaasi päiviä tai viikkoja myöhemmin, saatat löytää sieltä uusia silmuja.

Muistohuone on turvapaikka, jonne voit tallentaa muistoja, kunnes myöhemmin palaat työskentelemään niiden kanssa. Se on mukava, yksityinen ja turvallinen. Muistohuone voi olla oikea huone, huoneen osa tai kuviteltu paikka. Voit kalustaa sen viihtyisillä huonekaluilla ja tyynyillä. Haluat ehkä asettaa kaksin- tai kolminkertaiset lukot oviin ja ikkunoihin sekä järjestää vahdin huoneen ulkopuolelle. Voit ripustaa seinille rakkaidesi kuvia, asetella ruukkukasveja ikkunalle, tapetoida seinät lempivärilläsi ja tuoda leluja sisÃäiselle lapsellesi. Muistialueena voi olla myös esimerkiksi niitty, metsä tai ranta.

Muistot voi tallettaa huoneeseen eri tavoin: voit laittaa ne aarrearkkuun, muistilehtiöön, hyllykköön, seinien kuviin, maalata lattiaan, tai ne voivat muodostua ilmaan kun kutsut niitä. Sekoita ja yhdistele sekä muuta varastointia niin usein kuin haluat. Voit varastoida kuvat ja äänet erillään tunteista ja reaktioista. Muistohuoneen käyttö auttaa sinua muistojen hallinnassa: siihen on mahdollista siirtää muistoja pois lähitietoisuudesta, ja se luo mukavan ja turvallisen työskentelytilan, jossa työstää muistojasi.

Kirjoita tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, ja lue se sisäiselle lapsellesi.

Naamio voi kuvata monia eri asioita itsestäsi. Se voi kuvata asioita, joita näytät ulospäin; millaiset ovat naamion kasvonpiirteet? Ovatko silmät varjoisat tai piilossa näyttämättä mitään siitä, mitä niiden alla on? Onko suu hymyssä vai viivasuora? Mitkä värit symboloivat tunteita, joita näytät ulospäin? Naamio voi myös näyttää, mitä sisältyy ulkokuoren alle. Käännä naamio tai käännä ensimmäinen kerros sivuun. Onko pinta sateenkaaren värinen ja täynnä ihmisiä, puita ja lintuja? Vai onko se rikkinäisten munankuorien ja metalliromun sekamelska tai vain sysimusta? Naamio voi olla kerrostunut ja näyttää kaikki eri kasvosi. Onko kerroksilla tietty järjestys? Ovatko jotkut kasvoista yhteydessä toisiinsa? Katsovatko yhdet kasvot toisen lävitse? Naamio voi symboloida ihmistä, jollainen haluaisit olla. Voit värittää sen vahvoilla väreillä tai tarkasti ja hienostuneesti.

Naamion tekoon voit käyttää kaikenlaista materiaalia – pahvia, maalia, kreppi- ja silkkipaperia, hileitä, liimaa, kananmunankuoria, puuta, kuivattuja kasveja, lehdistä leikattuja kuvia, paperimassaa. Kun naamiosi on valmis, säästä se ja kaiva se esiin muutamien kuukausien kuluttua. Onko minäkuvasi muuttunut? Onko naamiosi ulospäin edelleen samanlainen? Onko naamio mielestäsi sopiva, vai haluaisitko muuttaa sitä jollain lailla? Haluatko lisätä siihen kerroksia? Oletko mielestäsi lähempänä ihanneminääsi?

Muuta kipu toivoksi. Tämä harjoitus on erityisen hyvä sinulle, joka vahingoitat itseäsi tai koet kehosi tai sen osat itsellesi vieraiksi. Piirrä kauniita asioita (kukkia, eläimiä tms.) ja sanoja ihoosi alueille, joita vahingoitat tai jotka tuntuvat vierailta. Jos satutat käsiäsi, tee mukavantuntuinen ranneke esimerkiksi nahasta, silkistä tai tekoturkiksesta, ja kirjoita siihen rohkaisevia viestejä tai rakkaidesi nimiä. Muista ranneke ja kaikki siihen kirjoitetut asiat, kun sinun tekee mieli vahingoittaa käsiäsi. Voit myös ostaa lahjoja vahingoitetuille ja unohdetuille ruumiinosillesi: kauniita koruja, nauhoja ja vaatteita, materiaaleja, jotka tuntuvat hyvältä iholla, tuoksuvia ja hoitavia öljyjä, voiteita ja saippuoita.

Jos kehon hemmottelu tuntuu sinusta mahdottomalta ja viiltelyhimo vaikealta vastustaa, piirrä ihoosi viiltoja punaisella tussilla veitsen sijaan. Voit myös pidellä jääpalaa ihoa vasten. Tällä tavoin raivon ja itseinhon jäljet ovat nähtävissä, mutta vaurio ei ole pysyvä.

 


Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S: Suggestions For Healing

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.