Home » Traumanjälkeiset reaktiot » PTSD lapsilla ja nuorilla

PTSD lapsilla ja nuorilla

PTSD lapsilla ja nuorillaMillaiset tapahtumat voivat johtaa PTSD:n kehittymiseen?
PTSD:n esiintyvyys lapsilla
Traumanjälkeisen stressihäiriön riskitekijät
PTSD:n oireet lapsilla ja nuorilla
Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat
Lapsen ja nuoren PTSD:n hoito
Miten voin vanhempana auttaa lasta?

Traumanjälkeinen stressihäiriö, post-traumaattinen stressihäiriö (PTSD) on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi sota, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus, perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

Myös lapset kärsivät traumanjälkeisistä oireista, jotka ovat riippuvaisia lapsen iästä ja kehitystasosta. Myös erityisiä lapsille ja nuorille suunnattuja hoitotapoja on vähitellen alettu kehittää.

Millaiset tapahtumat voivat johtaa PTSD:n kehittymiseen?

Traumanjälkeisen stressihäiriön diagnoosi vaatii, että henkilö on joutunut tilanteeseen, johon liittyi oman tai muiden kuoleman tai vakavan loukkaantumisen uhka tai fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Lisäksi vaaditaan, että hänen reaktionsa oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu. Hyvin monenlaiset tapahtumat voivat johtaa traumaperäisen stressihäiriön kehittymiseen lapsella tai nuorella. Esimerkkejä ovat luonnonkatastrofit, väkivalta- ja seksuaalirikokset kuten perheväkivalta, raiskaus, murha tai murhayritys, liikenneonnettomuudet, läheisen itsemurha tai koulukiusaaminen.

PTSD lapsilla: esiintyvyys

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perusteella noin 43 % lapsista ja nuorista on joutunut traumaattiseen tilanteeseen ainakin kerran elämässään. Tästä ryhmästä 15 % tytöistä ja 6 % pojista täytti traumanjälkeisen stressihäiriön kriteerit. PTSD:n esiintyvyys on kuitenkin huomattavasti suurempi, kun tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret on valittu riskiryhmistä. Esimerkiksi käytännössä jokainen lapsi ja nuori, joka on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai todistanut vanhemman väkivaltaisen kuoleman, saa traumanjälkeiseen stressihäiriöön sopivia oireita.

Traumanjälkeisen stressihäiriön riskitekijät

PTSD lapsilla ja nuorilla: riskitekijätLapsen traumanjälkeisen stressihäiriön kehittymiseen vaikuttavat eniten traumatapahtuman vakavuus, sen fyysinen etäisyys lapseen ja tämän lähiympäristöön, sekä vanhemman reaktio tilanteeseen. Yleisesti ottaen trauman vakavuus vaikuttaa suoraan stressioireiden määrään ja voimakkuuteen. Perheen antama tuki ja vanhemman hyvä selviytyminen tilanteessa ja sen jälkeen suojaavat lasta PTSD:n kehittymiseltä. Myös trauman kohdistuminen lapseen tai tämän läheisiin on lapselle raskaampaa kuin etäisempi järkyttävä tapahtuma.

Myös muut tekijät vaikuttavat PTSD:n ilmenemiseen ja oireiden vakavuuteen. Erityisesti ihmisen aiheuttama trauma, kuten raiskaus, päällekarkaus, perheväkivalta tai koulukiusaaminen, johtaa PTSD:n kehittymiseen suuremmalla todennäköisyydellä kuin muunlainen trauma. Lisäksi aiemmat traumakokemukset ja psykiatriset/neuropsykiatriset häiriöt lisäävät PTSD:n kehittymisen riskiä. Näyttäisi myös, että tytöt kehittävät PTSD:n poikia herkemmin. Traumanjälkeisen stressihäiriön esiintyvyys on suurempi etnisissä minoriteettiryhmissä; tämä johtuu lähinnä näiden ihmisten korkeammasta altistuvuudesta traumaattisille tapahtumille. Lapsen iän vaikutus stressioireiden ilmenemiseen ja vakavuuteen on toistaiseksi epäselvä; yleisesti uskotaan, että nuorempana koetulla traumalla on hajottavampi vaikutus kuin vanhempana koetulla. Oireiden voimakkuuden vaihtelu eri ikäryhmissä selittyy osittain niiden erilaisella ilmenemisellä lapsen kehitystasosta riippuen.

PTSD:n oireet lapsilla ja nuorilla

PTSD ei etenkään nuoremmilla lapsilla esiinny samoin oirein kuin aikuisilla. Isompien lasten ja nuorten oirekuva alkaa sen sijaan muistuttaa jo aikuisten vastaavaa. On hyvä muistaa, että lähes kaikki lapset oireilevat traumatapahtuman jälkeen eri tavoin, joista osa on kuvattu alla. Traumanjälkeisestä stressihäiriöstä on kysymys vasta, kun oireet ovat kestäneet yli kuukauden, ja häiritsevät lapsen normaalia elämää.

Pieni lapsi

PTSD lapsilla ja nuorilla: riskitekijät - pieni lapsiPienellä lapsella varsinaisia PTSD:n oireita voi esiintyä vain vähän lähinnä siksi, että moni oireista vaatii sanallista kuvausta. Pienillä lapsilla traumanjälkeinen stressi voi sen sijaan näkyä yleistyneinä pelkoina, kuten eroahdistuksena, voimakkaana vierastamisena tai unihäiriöinä. Lapsi voi myös pakonomaisesti toistella symboleja tai sanoja tai välttää tiettyjä tilanteita, joilla voi olla (tai ei ole) tekemistä trauman kanssa.

Lapsi voi myös leikkiä niin sanottua traumanjälkeistä leikkiä, jossa lapsi toistelee pakonomaisesti tilanteeseen liittyviä tapahtumia. Lapsi voi myös menettää opittuja taitojaan, esimerkiksi taantua takaisin vaippoihin.

Ala-asteikäinen lapsi

PTSD lapsilla ja nuorilla: riskitekijät - ala-asteikäinen lapsiAla-asteikäiset lapset eivät aina koe aikuisille tavallisia visuaalisia takaumia, tai unohda traumaa tai sen osia. Lapsilla tavallisempaa on aikajärjestyksen sekoittuminen ja enneuskomukset. Aikajärjestyksen sekoittumisella tarkoitetaan traumatilanteen eri tapahtumien sekoittumista lapsen muistellessa tilannetta. Enneuskomuksilla taas viitataan traumaa edeltäneisiin todellisiin tai kuviteltuihin ”vaaran merkkeihin”. Lapsi saattaa uskoa, että olemalla tarpeeksi varuillaan ja ennakoimalla näitä merkkejä hän pystyy ennustamaan ja välttämään tulevan trauman.

Kouluikäiset voivat myös leikkiä traumanjälkeisiä leikkejä, tai toistella trauman liittyviä asioita muulla tavoin esimerkiksi piirtämällä, puhumalla tai kirjoittamalla. Traumanjälkeisellä leikillä tarkoitetaan pakonomaista, tarkkaa traumaan liittyvän tilanteen toistamista leikkimällä; rakentavasta leikistä poiketen se ei kuitenkaan pura lapsen ahdistusta vaan pikemminkin kohottaa stressitasoa entisestään. Esimerkiksi sodassa olleiden lasten ammuskeluleikit tai seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen hyväksikäytön imitaatio ikätovereihin ovat esimerkkejä traumanjälkeisestä leikistä. Myös yleinen aggressiivisuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus voivat johtua traumanjälkeisestä stressistä.

Teini-ikäinen

PTSD lapsilla ja nuorilla: riskitekijät - teini-ikäinenNuoren PTSD muistuttaa jo suurelta osin aikuisen vastaavaa, mutta erojakin on. Lapsilla esiintyvän traumanjälkeisen leikin sijaan nuori toistaa traumaa yleensä joustavammin, esimerkiksi piirtämällä, kirjoittamalla tai käyttäytymällä muulla tavoin traumaan viittaavasti (esim. kantamalla veistä mukana väkivaltaisuuksien jälkeen). Nuori voi myös käyttäytyä hyvin impulsiivisesti tai aggressiivisesti.

 

Tavallisia traumanjälkeisiä oireita lapsilla

  • Itkuisuus, kiukkuisuus
  • Kieltäytyy nukkumasta yksin
  • Painajaiset, pahat unet
  • Pelokkuus ilman näkyvää syytä
  • Huolestuneisuus
  • Surullisuus, vetäytyminen, eristäytyminen
  • Ei halua olla yksin; takertuu aikuisiin
  • Kärsimättömyys; turhautuu nopeasti
  • Ylivilkkaus
  • Aggressiivisuus, kiukunpuuskat, raivokohtaukset
  • Selittämättömät kivut ja säryt; ruumiillisten sairauksien paheneminen
  • Säpsähtely, säikähtely
  • Taantuminen (lapsi käyttäytyy lapsellisemmin kuin ennen traumaa)
  • Traumaa muistuttavat leikit, pelit, piirustukset, tarinat
  • Puhuu jatkuvasti traumasta
  • Välttelee traumasta puhumista (myös kysyttäessä)
  • Pelkää ja ahdistuu traumaan liittyvistä asioista, esineistä ja tapahtumista

Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat

Kuten aikuisilla, myös lapsilla traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyy yleensä myös muita ongelmia. Esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneita lapsia käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että PTSD:n lisäksi lapsilla on usein pelkotiloja, ahdistuneisuutta, masennusta, aggressiivista ja seksuaalisesti hyökkäävää käytöstä sekä itsetuhoisuutta. Muita kuvattuja ongelmia ovat huono itsetunto, eristäytyminen, luottamisen vaikeus, tunne merkityksi tulemisesta, sekä päihdeongelmat. Näitä ongelmia on myös lapsilla ja nuorilla, jotka ovat kokeneet muunlaisia traumoja, etenkin, kun traumat ovat toistuvia ja jatkuvia. Myös koulu- ja ihmissuhdevaikeudet (perhe, kaverit) ovat tavallisia traumatisoiduilla lapsilla ja nuorilla.

Eräät psykiatriset häiriöt esiintyvät tavallista useammin traumaperäisen stressihäiriön kanssa. Tavallisin tällainen häiriö on masennus. Muita tavallisia psyykkisiä häiriöitä traumatisoiduilla lapsilla ja nuorilla ovat ahdistuneisuushäiriöt kuten eroahdistushäiriö, paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä tarkkaavaisuus/ylivilkkaushäiriö, uhmakkuushäiriö, käytöshäiriö ja päihteiden väärinkäyttö.

Lapsen ja nuoren PTSD:n hoito

Traumanjälkeisten stressioireiden pitkittyessä on hyvä etsiä lapselle hoitoa. Hoitamaton PTSD jatkuu usein vuosia – mahdollisesti aikuisuuteen asti – ja laskee huomattavasti lapsen toimintakykyä. Alla on esitelty joitakin tehokkaaksi todettuja hoitomuotoja, joita voidaan käyttää joko yksin tai toisiinsa yhdistellen.

Psykologinen ensiapu

PTSD lapsilla ja nuorilla: psykologinen ensiapuPsykologista ensiapua käytetään erityisesti, kun trauman on kokenut useampi ihminen, esimerkiksi koulussa. Aluksi traumatapahtuma käydään yhdessä selkeästi läpi. Samalla asianomaisille kerrotaan trauman jälkireaktioista, niistä selviämisestä ja heitä rohkaistaan ilmaisemaan tilanteeseen liittyviä tunteita. Vaikeimmin oireileville järjestetään lisäksi muuta hoitoa.

Kognitiivis-behavioraalinen terapia

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) on tehokkain tapa hoitaa traumanjälkeistä stressihäiriötä, ja se on todettu hyväksi menetelmäksi myös lasten hoidossa. Lapsilla CBT sisältää yleensä suoraa keskustelua traumatilanteesta (altistaminen), ahdistuksen hallinta- ja rentoutustekniikoiden harjoittelua sekä traumaan liittyvien väärien uskomusten korjaamista. Vaikka lasten altistaminen pelottaville tapahtumille on jossain määrin kiisteltyä, altistukseen perustuvat hoidot näyttävät olevan tehokkaimpia traumaan liittyvien muistojen ja ajatusten käsittelyssä. Altistus tapahtuu asteittain, ja sitä ennen lasta opetetaan käsittelemään ahdistustaan esimerkiksi rentoutumalla. Päämääränä on, ettei lapsen tarvitse pelätä muistikuviaan. CBT yrittää myös muuttaa trauman aiheuttamia uskomuksia esimerkiksi maailman ja ihmisten pahuudesta.

Lapsen terapiaan liitetään yleensä mukaan myös vanhemmat. Mitä paremmin vanhemmat selviytyvät traumasta ja pystyvät tukemaan lapsiaan, sitä paremmin jaksavat myös lapset; tämän vuoksi vanhempien hoito on elintärkeää lapsen hoidon onnistumisen kannalta. Sekä vanhemmille että lapsille annetaan myös tietoa trauman aiheuttamista jälkivaikutuksista ja siitä, kuinka käsitellä niitä.

Leikkiterapia

Terapeuttisen leikin käyttö sopii erityisesti nuoremmille lapsille, jotka eivät kykene käsittelemään traumaa samalla tavoin verbaalisesti kuin isommat lapset. Terapeutti auttaa lasta leikkien, pelien ja piirustusten avulla käsittelemään traumaa ja sen herättämiä tunteita.

Silmänliiketerapia (EMDR)

PTSD lapsilla ja nuorilla: EMDRSilmänliiketerapia yhdistää kognitiivisessa terapiassa käytetyn altistuksen ohjattuihin silmänliikkeisiin. Vaikka silmänliiketerapia on todettu tehokkaaksi sekä aikuisten että lasten hoidossa, on toistaiseksi epäselvää, johtuuko teho enemmänkin suorasta altistuksesta kuin silmänliikkeistä.

Lisätietoa silmänliiketerapiasta

 

Lääkehoito

Lääkitystä voidaan käyttää traumanjälkeisen stressihäiriön liitännäisoireisiin, kuten masennukseen ja ahdistuneisuuteen, erityisesti vanhemmilla lapsilla ja nuorilla.

Muut erityistoimenpiteet

Joillakin lapsilla hyvin voimakkaat PTSD-oireet tai muut ongelmat voivat vaatia erityishuomioita. Esimerkiksi seksuaalisesti ei-hyväksyttävään käytökseen tai vakavaan käytöshäiriöön on hyvä puuttua nopeasti omilla erityistekniikoillaan.

Miten voin vanhempana auttaa lasta?

Etsi tietoa trauman aiheuttamista jälkireaktioista. Tämän tietosivun lukemalla olet päässyt hyvään alkuun. Oikea tieto auttaa sinua ymmärtämään paremmin sekä omia että lapsesi mahdollisia oireita.

Pidä huolta itsestäsi. Kun lapsi huomaa, että voit paremmin, hänen oma olonsa helpottuu. Älä epäröi hankkia itsellesi apua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Myös tutun normaalielämän jatkuminen rauhoittaa lasta.

Kiinnitä lapseen huomioita ja keskustele tämän kanssa. Tarkkaile varomerkkejä, kuten unihäiriöitä, poikkeavaa ärtyneisyyttä, välttämiskäyttäytymistä, lapsen kaverisuhteita ja selviytymistä koulussa tai päivähoidossa.

Erityisesti, jos lapsen oireilu on voimakasta ja se pitkittyy, ammattiavun hankkiminen voi olla tarpeellista. Älä jää odottamaan, että ongelmat kotona ja koulussa kärjistyvät. Jos mahdollista, valitse hoitopaikka, jonka kanssa sekä sinä että lapsi tunnette olonne mukavaksi, ja jolla on kokemusta lasten traumojen hoidosta. Jos aiot käyttää yksityistä terapeuttia, asiantuntemusta löytyy esimerkiksi traumaterapiakeskuksen kautta tai Helsingin alueella Pelastakaa lapset -järjestön ylläpitämästä Tiukulasta.


Lähteet: 
The National Center for PTSD: PTSD in Children and Teens
Neurotransmitter.net: Pediatric Emotional Distress Scale (PEDS)

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista traumanjälkeisistä reaktioista foorumilla.