Home » Trauman hoito » Tunteiden kokeminen
Tunteiden kokeminen

Tunteiden kokeminen

Monen selviytyjän on vaikea sietää erilaisia tunteita, edes positiivisia, kuten ilo. Tunteiden kokeminen voi olla hankala asia. Mahdollisesti koko elämän kestäneen tunteiden tukahduttamisen seurauksena niiden salliminen voi tuntua hyvin pelottavalta. Yleisin puolustautumiskeino on jonkin sijaistoiminnan aloittaminen; selviytyjä saattaa vaikkapa pelon tai ahdistuksen tunteista irroittautuakseen hukuttautua töihin. Muita sijaistoimintoja ovat esimerkiksi pakonomainen syöminen, itsensä nälkiinnyttäminen tai vahingoittaminen, toisten loukkaaminen, tavaroiden rikkominen, terapian sabotaasi tai oman elämän sekoittaminen. Kun tunnistat omat tapasi reagoida tunnekokemuksiin, voit niiden sijasta vähitellen harjoitella alla olevan tunteen oikeanlaista hallitsemista.

Tunnekokemuksen noustessa älä taistele sitä vastaan. Pysähdy, anna tunteen olla ja kysy itseltäsi: ”Millaista on vain olla ilman pakonomaista touhuamista? Kuinka minä selviän?” Tunnekokemus voi ahdistaa tai aiheuttaa kipua tai paniikkia. Tämä ei tarkoita, että olisit jollakin tavoin huono tai epäonnistunut – se on enemmänkin merkki siitä, kuinka vaarallista tunnekokemukset ovat sinulle aikaisemmin olleet, ja kuinka urhea sinun on nyt oltava, jotta pääsisit jälleen kosketuksiin niiden kanssa.

Ei haittaa, vaikka olisit epävarma siitä, mitä oikeastaan tunnet. Koska tunteet ovat niin pitkään olleet sinulta kiellettyjä, ei sinulla luultavasti juurikaan ole kokemusta siitä, miltä eri tunteet tuntuvat, puhumattakaan, mitä sanoja niiden kuvaamiseen pitäisi käyttää. Saattaa esimerkiksi olla, että lapsuudenkodissasi ilon avoimesta näyttämisestä rangaistiin, jolloin aikuisena ilo, pelko, kipu ja häpeä sekoittuvat keskenään. Tätä ei tarvitse säikähtää, eikä sille toistaiseksi ole tarvetta tehdä mitään erityistä – riittää, että pysähdyt hetkeksi ja annat tunteen olla.

Kaikki tämä voi kuulostaa helpolta, mutta on käytännössä usein hyvin vaikeaa. Älä painosta itseäsi liikaa. Tuntemisen harjoittelu on samantapaista fyysisen harjoittelun kanssa; huonokuntoisen kehon pakottaminen tunnin jalkakyykkyihin ei ole järkevää, vaan pikemminkin vahingollista. Ei, kuntoilija aloittaa harjoittelun ensin muutamalla liikkeellä ja lisää harjoittelua vähitellen, koetellen kestokykyään sitä kuitenkaan ylittämättä. Kun harjoittelet tuntemista, salli tunteen aluksi olla vain hetken, ja seuraavalla kerralla hieman pidempään. Huomaat, että sisäinen vahvuutesi lisääntyy ajan kuluessa, ja vähitellen kestät tunnekokemuksia huomattavasti pidempiä aikoja ilman pakottavaa tarvetta purkaa tunnetta mahdollisesti epäterveellisiin sijaistoimintoihin.

Kokiessasi tunnetta sinun ei tarvitse olla toimeton. Voit kuvata tunnetta eri tavoin, esimerkiksi maalaten, tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla tai kirjoittamalla ylös tunteesta seuraavia mielleyhtymiä. Älä analysoi, vaan kirjoita intuition pohjalta. Tällainen työskentely ei ole sijaistoimintaa, koska käytät sitä tunteen työstämiseen sen sijaan, että yrittäisit näin irrottautua siitä.

Kun olet saavuttanut sietokykysi rajan, sulje tunne. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa dissosiaatiota voi käyttää hyväksi; voit kuvitella esimerkiksi katkaisevasi sähkön, sulkevasi oven tai liukuvasi pois tunteen ulottuvilta. Kun olet siirtänyt tunteen sivuun, onnittele itseäsi. Kirjoita onnistuminen ylös, halaa itseäsi tai siirry itsellesi mukavaan tunteeseen.

 


Lähteet: 
M.A.H. Network – Lambert, S: Sitting with Feelings

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista trauman hoitoon liittyvistä aiheista foorumilla.