- Moni mielenterveyden haasteista kärsivä jää leimautumisen vuoksi pois työnhakuprosessista.
- Traumanjälkeisten oireiden hallinta edellyttää jatkuvaa koulutusta ja resurssien hankkimista mielenterveyshaasteiden kanssa elävälle henkilöstölle.
- Työpaikoilla voidaan vaalia myötätunnon kulttuuria ja valistaa itsehoidon tärkeydestä.
Jos lapsena altistuu useille tapahtumille, jotka on koettu traumaattisina ja joilla on tyypillisesti pitkäaikaisia, kielteisiä vaikutuksia myös aikuiselämässä, puhutaan silloin kompleksisesta traumasta. Kompleksinen trauma tapahtuu usein lapsen elämän keskeisissä kehitysvaiheissa, ja se voi olla seurausta muun muassa ensisijaisen hoitajan harjoittamasta kroonisesta kaltoinkohtelusta, pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä.
Kompleksisella traumalla voi olla useita merkittäviä vaikutuksia henkilön elämänlaatuun
Kompleksisen trauman vaikutukset ovat merkittäviä, ja ne voivat vaikuttaa henkilön yleiseen toimintakykyyn, mukaan lukien siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö (CPTSD) on diagnoosi Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälisen tautiluokituksen uusimmassa versiossa, mutta sitä ei ole ainakaan tätä artikkelia kirjoittaessa sisällytetty DSM-5-TR-luetteloon.
Oireet ja käyttäytymistavat vaihtelevat yksilöllisesti, mutta niihin kuuluvat usein seuraavaa:
- Keskittymisvaikeudet
- Nukkumisvaikeudet
- Krooninen ylivalppaus
- Lihasjännitys
- Ruoansulatuskanavan ongelmat
- Luottamuksen menetys itseensä ja muihin
- Vältetään tilanteita tai ihmisiä, jotka muistuttavat traumasta
- Uskomukset siitä, että ihmiset ja maailma ovat vaarallisia tai turvattomia
- Ärtyneisyys
- Holtiton käyttäytyminen (impulsiivisuus, itselääkitys)
- Tunteiden säätelyhäiriöt (krooninen tunnottomuus ja/tai kiihtyneet tunnereaktiot)
- Voimistunut säpsähdysrefleksi
Tällaiset oireet voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön elämänlaatuun, myös hänen kykyynsä toimia työelämässä. Emotionaalisen, fyysisen ja psykologisen ahdingon kokemukset korreloivat voimakkaasti työkyvyttömyyshakemusten jättämisen kanssa.
Yhdysvalloissa noin kaksi kolmasosaa (66 prosenttia) niistä aikuisista, jotka ovat jättäneet työkyvyttömyyshakemuksen, väittävät, että heidän työkyvyttömyytensä on estänyt heitä työllistymästä täysipäiväisesti tai hoitamasta muita työ- ja perhe-elämän velvoitteita.
Lisäksi ne, jotka pystyvät työskentelemään, saattavat kokea työpaikalla erityisiä stressitekijöitä, jotka johtuvat lapsuuden traumojen vaikutuksista. Alla on lueteltu joitakin näistä tekijöistä.
Stigmatisoituminen eli leimautuminen
Monet mielenterveyshaasteita kokeneet ovat myös kertoneet, että he ovat saaneet kielteisen vastauksen, jos he ovat itse paljastaneet sairautensa, tai eivät ole hakeneet töitä leimautumisen vuoksi. Jotkut ovat saattaneet kokea palkkaeroja tai heille on tarjottu huonommin palkattuja töitä vain sen vuoksi, että he ovat itse ilmoittaneet sairaudestaan. Toiset ovat saattaneet kokea ”lasikattovaikutuksen”, jossa johdon vastustus esti heitä pääsemästä ylempiin tehtäviin.
Suomessa on voimakkaampia lakeja työelämään liittyen, joten yllä mainitut kokemukset eivät tosin saata tulla vastaan yhtä usein kuin Yhdysvalloissa, jossa työntekijöillä on vähemmän lakisääteisiä oikeuksia fyysisen ja mielenterveyden osalta. Suomessa laki velvoittaa esimerkiksi epäasialliseen kohteluun puuttumisen työpaikalla.
Terveydentilasta ilmoittamatta jättäminen voi kuitenkin olla myös kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi näennäisen viaton vitsi tai keskustelu työntekijöiden kesken siitä, kuinka ”hulluksi” tai ”stressaantuneeksi” he tuntevat olonsa esimerkiksi jonkin työtehtävän suhteen, voidaan kokea eräänlaisena leimautumisena jollekin, joka elää trauman oireiden kanssa.
Vastaavasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkyvät väärät tiedot, puuttuva koulutus mielenterveydestä työpaikalla, virheelliset kuvaukset mielenterveyden ongelmista kärsivistä ihmisistä (esim. henkilö esitetään aggressiivisena, vainoharhaisena tai epäpätevänä), tai henkilön elettyjen kokemusten vähätteleminen – nämä kaikki edistävät jatkuvaa stigmatisoitumista.
Traumatietoisten käytäntöjen puute työpaikalla
Tavat, joilla organisaatio tukee työntekijöidensä henkistä, emotionaalista ja fyysistä terveyttä, ovat ratkaisevia työntekijöiden turvallisuuden tunteen kannalta. Ne ovat tärkeitä myös siksi, että työntekijät voisivat tuntea olevansa arvostettuja ja saavansa tukea työssään.
Kun organisaatio ei ota huomioon sitä, miten trauma voi vaikuttaa ihmiseen, tai jos työntekijä kokee, ettei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi työnantajansa taholta, tämä voi johtaa petetyksi tulemisen tunteeseen työpaikalla. Se pahentaa negatiivisia tunteita ja voi voimistaa trauman oireita. Työpaikasta voi siten tulla turvattoman tuntuinen, ja työntekijä saattaa alkaa tuntea halveksuntaa sitä kohtaan.
Traumatietoiset käytännöt mahdollistavat työpaikalla turvallisen tilan, jossa henkilön tarpeiden tiedostaminen saa aikaan luottamusta ja tukitoimia.
Selkeän ohjeistuksen puute vastuualueista ja työtehtävistä
Monet kompleksisen trauman oireiden kanssa elävät saattavat kamppailla äänekkäissä, kaoottisissa tai kiireisissä ympäristöissä, joissa yrityksen johto ei juurikaan ohjaa heitä. Kun työntekijät saavat vain vähän tukea siihen, mitä heidän työnsä edellyttää, tämä voi johtaa sitoutumattomuuteen, hämmennykseen ja yleiseen tyytymättömyyteen.
Trauman kanssa elävälle henkilölle kaoottinen tai epäjärjestyksessä oleva työpaikka voi kuitenkin lisätä välttämiskäyttäytymistä, jolloin johdon antaman ohjauksen tai tuen puute voi johtaa siihen, että hän ei suoriudu tietyistä työtehtävistä, joita hänen työnsä edellyttää.
Työntekijää saatetaan moittia epäoikeudenmukaisesti, eikä hän tiedä, miten (tai pitäisikö) kertoa haasteistaan, mikä voi johtaa syvien häpeän tunteiden ja muiden oireiden lisääntymiseen entisestään.
Työ- ja yksityiselämän tasapaino
Oireiden hallinta edellyttää jatkuvaa sitoutumista ja valistusta työnantajien ja niiden työntekijöiden kanssa, joilla on mielenterveyshaasteita. On tärkeää, että työpaikalla vaalitaan myötätuntokulttuuria, jossa opastetaan itsehoidon tärkeydestä ja mielenterveyden vaikutuksista sekä henkilökohtaisiin että ammatillisiin velvollisuuksiin.
Yritysten tulisi edistää työn ja vapaa-ajan tervettä tasapainoa ja kouluttaa työntekijöitä tunnistamaan stressin oireet. Lisäksi työnantajien olisi tarjottava jatkuvia resursseja, jotka edistävät työntekijöiden hyvinvointia, kuten valmennuksen tai terapian tarjoaminen henkilöstölle ja mahdollisuus ottaa tarvittaessa henkilökohtaista aikaa.
Lähteet
- Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn. Työterveyslaitos 2018. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-777-4
- At least four-in-ten U.S. adults have faced high levels of psychological distress during COVID-19 pandemic – Pew Research Center
- Managing Symptoms of Complex Trauma in the Workplace – Psychology Today
