Tietoa traumanjälkeisistä reaktioista

Raskaan muiston työstäminen pidemmälle kuin mitä itse pystyy kestämään ei kuulu traumaterapiaan, koska se ei huomioi selviytyjän valmiutta työstää vaikeita kokemuksia, saattaa johtaa dissosiaation lisääntymiseen ja terrorisoida sisäisen tasapainon itsemurhahakuisuuteen asti.

Siksipä vatvottuasi koko viikonlopun uusien, kauheiden muistikuvien kanssa ja kokiessasi, ettei prosessi enää ole kovinkaan parantava – seis! ✋ Kiinnitä huomio muualle, dissosioi, etäännytä itsesi muistosta.

Jos annat itsellesi luvan toimia näin ennen kuin tilanne on edennyt liian pitkälle, vältät ajautumisen epätoivoon ja epäterveellisten selviytymismekanismien, kuten itsetuhoisuuden, syömishäiriöiden tai päihteiden käytön, tarvetta. 

Tämä myös antaa hallinnan tunteen oman toipumisprosessin yli. Ajan kuluessa uuden materiaalin työstäminen muuttuu myös vähemmän pelottavaksi, koska osaat säädellä työstämisaikaa ja -paikkaa, ja näin pitää itsesi turvassa.

Alla on lueteltu joitakin konkreettisia ehdotuksia, joita voit koettaa

Lähteet

  • M.A.H. Network – Lambert, S. 1992: Using Your Dissociative Skills In Healing (Sivusto on sittemmin poistettu)