Tämä artikkeli keskittyy dissosiaatiohäiriöihin, joissa potilaan persoonallisuuden osat ovat toisistaan niin erillään, että niiden eriytyneisyys ja itsenäisyys on huomattava.

Kaksi ilmaisua, joilla potilaat usein kuvaavat kokemuksiaan vakavista dissosiaatiohäiriöistä, ovat kaaos ja hämmennys. Moni on skeptinen ajatukselle, että hänen sisäinen järjestelmänsä olisi luotu loogiselle pohjalle.

Vakavien dissosiaatiohäiriöiden hoitoon on erityisesti Yhdysvalloissa ja Hollannissa kehitetty runsaasti eri hoitomalleja, jotka kaikki jakavat samat perusperiaatteet.

Kysely somatoformisista dissosiaatio-oireista (Somatoform dissociation questionnaire)

Tässä on listattu kolme eri dissosiatiivisten oireiden arviointilistaa.

Dissosiatiivisten kokemusten arviointilista nuorille (Adolescent Dissociative Experiences Scale-II)

Mielenterveyden häiriöiden luokitteluun on maailmalla käytössä kaksi pääjärjestelmää: Suomessa käytössä oleva WHO:n luokitus (ICD-11) ja Amerikan psykiatriyhdistyksen kehittämä DSM-5-TR.

Tarkemmin määrittelemättömien dissosiaatiohäiriöiden ryhmään luetellaan kaikki häiriöt, joiden pohja on dissosiatiivinen, mutta jotka eivät täytä minkään muun dissosiaatiohäiriön kriteereitä.

Erinäisia faktoja ja yleistä tietoa dissosiaatiosta lyhyesti

Depersonalisaatioksi kutsutaan tilaa, jossa henkilön käsitys oman itsen ja ympäristön olemassaolosta hämärtyy. Hänestä saattaa tuntua, että hänen kehonsa on epätodellinen, muuttuu tai katoaa, tai että hän tarkkailee itseään oman kehonsa ulkopuolelta. Henkilö on kuitenkin tietoinen siitä, ettei kokemus ole ”totta”; hänen todellisuudentajunsa pysyy kokemuksen aikana hyvänä.