Maailmalla käytetään kahta pääjärjestelmää mielenterveyden häiriöiden luokitteluun
Mielenterveyden häiriöiden luokitteluun, mukaan lukien dissosiaatiohäiriöt, on maailmalla käytössä kaksi pääjärjestelmää. Monissa Euroopan maissa, kuten Suomessa, käytetään ensisijaisesti Maailman terveysjärjestön (WHO) laatimaa ICD-luokitusta, International Classification of Diseases. Se on luokitus, jonka mukaan taudinmääritys pyritään antamaan myös Suomessa.
Toinen järjestelmä on Amerikan psykiatriyhdistyksen kehittämä DSM-luokitus eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Sitä käytetään erityisesti tieteellisissä julkaisuissa ja suomessa ICD-luokituksen rinnalla.
ICD ja DSM ovat pääpiirteissään samansuuntaisia, mutta eivät täysin identtisiä. Monissa tutkimuksissa ja julkaisuissa viitataan molempiin. Esimerkiksi dissosiaatiohäiriöiden kohdalla niissä on eroja.
Koska suurin osa käyttämistämme lähteistä sekä suurimmat suomenkieliset oppikirjat käyttävät dissosiaatiohäiriöiden jaottelussa DSM-luokitusta, myös tällä sivulla on dissosiaatiohäiriöt luokiteltu tällä hetkellä tämän järjestelmän mukaan. Huomioithan, että alla listatut häiriöiden nimitysten suomennokset eivät ole virallisia.
ICD-luokitus
ICD (International Classification of Diseases) on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä kansainvälinen tautiluokitus. Se kattaa sekä fyysiset sairaudet että mielenterveyden häiriöt, ja sitä käytetään laajasti terveydenhuollossa ympäri maailmaa, etenkin Euroopassa ja myös Suomessa.
Mihin ICD:tä käytetään?
- Diagnoosien tekemiseen ja kirjaamiseen terveydenhuollossa.
- Tilastointiin ja tutkimukseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
- Sairauspoissaolojen ja hoidon suunnittelun tukena.
- ICD-koodit ovat tärkeässä roolissa myös terveyspalvelujen rahoituksessa ja tilastoinnissa.
Tämänhetkinen versio
ICD:n uusin versio on ICD-11, joka julkaistiin vuonna 2018, ja se on ollut kansainvälisesti käytössä vuodesta 2022 alkaen.
Dissosiaatiohäiriöt ICD-luokituksessa
ICD-11-luokituksessa, eli uusimmassa ICD-versiossa, eri dissosiaatiohäiriöille on kymmenen kohtaa, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: elimellisinä (esim. tuntopuutos, kouristukset) ja psykologisina (esim. muistinmenetys, depersonalisaatio) oireina ilmenevä dissosiaatio.
- 6B60 Dissosiatiivisten neurologisten oireiden häiriö (engl. Dissociative Neurological Symptom Disorder)
- 6B61 Dissosiatiivinen amnesia eli muistinmenetys (Dissociative Amnesia)
- 6B62 Transsihäiriö eli hurmos (Trance Disorder)
- 6B63 Possessio-transsihäiriö eli haltiotila (Possession Trance Disorder)
- 6B64 Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (Dissociative Identity Disorder)
- 6B65 Osittainen dissosiatiivinen identiteettihäiriö (Partial Dissociative Identity Disorder)
- 6B66 Depersonalisaatio-derealisaatiohäiriö (Depersonalization-Derealization Disorder)
- 6B6Y Muut määritellyt dissosiaatiohäiriöt (Other Specified Dissociative Disorders)
Muutoksia ICD-10-versiosta ICD-11-versioon
ICD-11-luokituksessa dissosiatiivisten häiriöiden listausta on yksinkertaistettu ja myös tarkennettu edelliseen versioon verrattuna. Esimerkiksi dissosiatiivinen pakkovaellus (vanha ICD-10-luokituskoodi F44.1) siirtyi omasta kategoriastaan dissosiatiivisen muistinmenetyksen yhteyteen.
Hurmos ja haltiotilat olivat ICD-10-luokituksessa listattu keskenään (F44.3), mutta ICD-11-versiossa ne ovat erillään omilla tunnistuskoodeillaan 6B62 (hurmos) ja 6B63 (haltiotila).
ICD-11-versiossa on uutena kohtana dissosiaatiiviset neurologiset oireet omana kategorianaan, ja sen alle on listattu esimerkiksi dissosiatiiviset liikehäiriöt, kouristukset, tunnottomuus tai tuntopuutos, joilla aiemmin oli omat koodinsa (esimerkiksi F44.4, dissosiatiiviset liikehäiriöt).
DSM-luokitus
DSM-luokitus eli Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders on psykiatrinen diagnoosijärjestelmä, jota käytetään laajasti mielenterveyden häiriöiden määrittelyyn, diagnosointiin ja tutkimukseen. Sen on laatinut American Psychiatric Association (APA), ja se on erityisen yleisesti käytössä Yhdysvalloissa, mutta sitä käytetään viitekehyksenä myös monissa muissa maissa, myös Suomessa, usein ICD-järjestelmän rinnalla.
Mitä DSM sisältää?
- DSM sisältää kuvaukset ja diagnostiset kriteerit sadoille mielenterveyden häiriöille.
- Jokaiselle häiriölle on määritelty selkeät kriteerit: millaisia oireita pitää esiintyä, kuinka kauan, ja millä tavalla ne vaikuttavat arjessa.
- Jokaiselle häiriölle on myös oma koodinsa, joka helpottaa viestintää ja dokumentointia ammattilaisten välillä.
Tämänhetkinen versio
Uusin versio on DSM-5-TR (eli Text Revision of the 5th edition), joka julkaistiin vuonna 2022. Se päivittää ja tarkentaa aiempaa DSM-5-versiota (julkaistu 2013), mutta ei ole kokonaan uusi painos.
👉 Lue lisää DSM-5-TR-version tuomista muutoksista: DSM-5:n päivitys DSM-5-TR-versioon
Dissosiaatiohäiriöt DSM-luokituksessa
Uusin DSM-5-TR-luokitus jakaa dissosiaatiohäiriöt viiteen luokkaan:
- F44.81 Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (Dissociative Identity Disorder)
- F44.0 Dissosiatiivinen amnesia eli muistinmenetys (Dissociative Amnesia)
- F48.1 Depersonalisaatio/derealisaatio (Depersonalization/Derealization Disorder)
- F44.89 Muu määritelty dissosiatiivinen häiriö (Other Specified Dissociative Disorder)
- F44.9 Määrittelemätön dissosiatiivinen häiriö (Unspecified Dissociative Disorder)
Näiden lisäksi on alakohtia, joihin sisältyvät mm. dissosiatiivisen identiteettihäiriön kaltaiset tilat eli tarkemmin määrittelemättömät dissosiaatiohäiriöt, kuten dissosiatiivinen kooma ja Ganserin oireyhtymä.
DSM-luokitus ei jaottele ruumiillisia dissosiaatio-oireita dissosiaatiohäiriöiksi, vaan sijoittaa oireet elimellisoireisiin (somatoformisiin) häiriöihin korostaakseen oireiden elimellistä luonnetta.
Luokitusjärjestelmien erot
Vaikka luokitusjärjestelmien ulkoasussa on eroja, ICD ja DSM sisällyttävät luokituksiinsa suunnilleen samat häiriöt. Koska eri oireiden itsenäisyyttä ja häiriöiden ilmiasua on kuitenkin nimetty ja painotettu eri tavoin, saattavat erot tuntua suurilta ja hämmentäviltä. Suurin ero on se, että ruumiilliset dissosiaatio-oireet on DSM-luokituksessa jätetty varsinaisten dissosiaatiohäiriöiden ulkopuolelle, kun taas ICD luokittelee ne dissosiaatiohäiriöiksi.
Dissosiaatiohäiriöiden luokittelua ei selviytyjän tarvitse osata; riittää, että tiedostaa eri järjestelmien olemassaolon, jolloin nimitysten ja koodien päällekkäinen käyttö ei hämmennä. Selkeytensä ja levinneisyytensä vuoksi tämä sivusto käyttää pääasiassa DSM-luokitusta.
Lähteet
- World Health Organization. (2019). International classification of diseases for mortality and morbidity statistics (11th Revision). https://icd.who.int/
- American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed., text rev.; DSM-5-TR). American Psychiatric Publishing.
- Stein DJ, Lund C, Nesse RM. Classification systems in psychiatry: diagnosis and global mental health in the era of DSM-5 and ICD-11. Curr Opin Psychiatry. 2013 Sep;26(5):493-7. doi: 10.1097/YCO.0b013e3283642dfd. PMID: 23867662; PMCID: PMC4270276. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4270276/
