Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID) on vakava mielenterveyden häiriö, jossa yksilöllä on kaksi tai useampia erillisiä identiteettejä tai persoonallisuuden osia, jotka vuorottelevat hallitsemassa käyttäytymistä. Häiriö liittyy usein varhaislapsuudessa koettuihin toistuviin ja vakaviin traumoihin. DID:n diagnosointi voi olla haastavaa, ja se vaatii usein pitkäaikaista psykiatrista arviointia. Hoidon tavoitteena on vakauttaa potilaan tila ja integroida eri persoonallisuuden osat yhdeksi yhtenäiseksi identiteetiksi.
Yleistä tietoa dissosiaatiivisestä identiteettihäiriöstä
Muita nimiä monipersoonahäiriö, sivupersoonahäiriö, englanniksi dissociative identity disorder (DID), aiemmin myös multiple personality disorder (MPD).
Otettu DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) -diagnoosiluetteloon vuonna 1980.
Määritelmä ja diagnoosi
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö, aiemmin tunnettu nimellä monipersoonahäiriö, on psykiatrinen diagnoosi, joka sisältyy DSM-5-TR-luokitukseen. Keskeisiä piirteitä ovat:
- Kahden tai useamman erillisen identiteetin tai persoonallisuuden osan esiintyminen
- Merkittävät muistikatkokset, joita ei voida selittää normaalilla unohtelulla
- Oireet eivät johdu päihteiden käytöstä tai somaattisesta sairaudesta
DID:n diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon ja potilaan oireiden perusteelliseen kartoittamiseen.
Oireet ja liitännäishäiriöt
DID:n oireet voivat vaihdella, mutta yleisimpiä ovat:
- Identiteettien välinen vaihtelu ("switching")
- Muistikatkokset ja ajankulun kokemisen häiriöt
- Depersonalisaatio ja derealisaatio
- Ahdistus, masennus ja muut mielialahäiriöt
Syyt ja taustatekijät
DID:n kehittymisen taustalla on usein varhaislapsuudessa koettu toistuva ja vakava trauma, kuten fyysinen, henkinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö tai pahoinpitely. Häiriö toimii selviytymismekanismina, jossa lapsi eristää traumaattiset kokemukset tietoisuudestaan. Trauman toistuessa nämä osat omaksuvat vähitellen omat identiteettinsä.
DID-potilaiden on todettu olevan hyvin dissosiaatioherkkiä (tajunnantilan muutos, jossa yksilö ja tietyt osat hänen minuudessaan tai ympäristössään joutuvat irralleen, eivätkä yhdisty toisiinsa kuten tavallisesti), älykkyydeltään keskitasoa korkeampia ja erittäin luovia. DID diagnosoidaan yleensä aikuisiässä, jolloin jokin ympäristön asia laukaisee dissosioitujen persoonallisuuden osien/identiteettien esiintulon.
Identiteettijärjestelmät ja tietoisuus
DID:ssä identiteettijärjestelmät voivat sisältää:
- Pää- tai ensisijainen identiteetti
- Vastakkaista sukupuolta olevia persoonallisuuden osia
- Auttajaosia ("internal self-helper")
- Vainoojaosia, jotka sattavat vahingoittaa itseään tai (vähemmässä määrin) toisia ja lapsiosia.
- Lapsiosia
”Switching” eli vaihtuminen viittaa persoonallisuuden osien vaihtumiseen toisikseen.
”Co-consciousness” eli yhteinen tietoisuus tarkoittaa identiteettien kykyä olla tietoisia toistensa olemassaolosta ja toiminnasta. Yhteisen tietoisuuden aste vaihtelee henkilöstä ja persoonallisuuden osasta riippuen täydellisestä erillisyydestä täydelliseen yhteiseen tietoisuuteen, jossa jokainen osa tietää jollain tasolla, mitä toiset osat tekevät ja ajattelevat.
Hoito ja ennuste
DID:n hoito perustuu pääasiassa psykoterapiaan, erityisesti traumakeskeiseen lähestymistapaan. Hoidon tavoitteet ovat:
- Potilaan tilan vakauttaminen
- Dissosiaatio-oireiden vähentäminen
- Identiteettien välisen yhteistyön ja tietoisuuden lisääminen
- Persoonallisuuden osien yhdistäminen yhdeksi identiteetiksi (integraatio)
Ennuste vaihtelee yksilöllisesti, mutta pitkäjänteisellä ja asianmukaisella hoidolla monet potilaat saavuttavat merkittävää paranemista.
Esiintyvyys ja diagnosointi
DID:n esiintyvyydestä on ristiriitaista tietoa; arviot vaihtelevat suuresti. Naisilla diagnosoidaan häiriö useammin kuin miehillä. Diagnoosin saaminen voi kestää vuosia, ja potilaat saattavat saada useita vääriä diagnooseja ennen oikean tunnistamista.
Nyt jo melkein 20-vuotta vanhan Amerikkalaisen tilaston (Colin, A. 1997) mukaan tyypillinen potilas on ollut psykiatrisen hoidon asiakkaana keskimäärin seitsemän vuotta ja saanut keskimäärin kolme vaihtoehtoista taudinmääritystä, ennen kuin dissosiatiivinen identiteettihäiriö on tunnistettu. Osa ei koskaan saa oikeaa taudinmääritystä.
Lähteet
- Ross, Colin A. 1997: Dissociative Identity Disorder: Diagnosis, Clinical Features, and Treatment. John Wiley & Sons, New York.
- Cleveland Clinic. (julkaisuvuosi ei tiedossa). Dissociative Identity Disorder (DID): Symptoms & Treatment. https://my.clevelandclinic.org/health/diseases/9792-dissociative-identity-disorder-multiple-personality-disorder
- Mayo Clinic. (n.d.). Dissociative disorders – Symptoms and causes. https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/dissociative-disorders/symptoms-causes/syc-20355215
- M.A.H. Network – West, C. 2000: Dissociative Identity Disorder Fact Sheet. (Kyseinen sivusto on sittemmin poistettu)