Dissosiatiivinen identiteettihäiriö lyhyesti

Erinäisia faktoja ja yleistä tietoa dissosiaatiosta lyhyesti
Etusivu » Dissosiaatio-kategoria » DID lyhyesti
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö lyhyesti

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö lyhyesti

Jaa tai tulosta artikkeli:

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID) on vakava mielenterveyden häiriö, jossa yksilöllä on kaksi tai useampia erillisiä identiteettejä tai persoonallisuuden osia, jotka vuorottelevat hallitsemassa käyttäytymistä. Häiriö liittyy usein varhaislapsuudessa koettuihin toistuviin ja vakaviin traumoihin. DID:n diagnosointi voi olla haastavaa, ja se vaatii usein pitkäaikaista psykiatrista arviointia. Hoidon tavoitteena on vakauttaa potilaan tila ja integroida eri persoonallisuuden osat yhdeksi yhtenäiseksi identiteetiksi.

Yleistä tietoa dissosiaatiivisestä identiteettihäiriöstä

Muita nimiä monipersoonahäiriö, sivupersoonahäiriö, englanniksi dissociative identity disorder (DID), aiemmin myös multiple personality disorder (MPD).

Otettu DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) -diagnoosiluetteloon vuonna 1980.

Määritelmä ja diagnoosi

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö, aiemmin tunnettu nimellä monipersoonahäiriö, on psykiatrinen diagnoosi, joka sisältyy DSM-5-TR-luokitukseen. Keskeisiä piirteitä ovat:

DID:n diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon ja potilaan oireiden perusteelliseen kartoittamiseen.

Oireet ja liitännäishäiriöt

DID:n oireet voivat vaihdella, mutta yleisimpiä ovat:

Syyt ja taustatekijät

DID:n kehittymisen taustalla on usein varhaislapsuudessa koettu toistuva ja vakava trauma, kuten fyysinen, henkinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö tai pahoinpitely. Häiriö toimii selviytymismekanismina, jossa lapsi eristää traumaattiset kokemukset tietoisuudestaan. Trauman toistuessa nämä osat omaksuvat vähitellen omat identiteettinsä.

DID-potilaiden on todettu olevan hyvin dissosiaatioherkkiä (tajunnantilan muutos, jossa yksilö ja tietyt osat hänen minuudessaan tai ympäristössään joutuvat irralleen, eivätkä yhdisty toisiinsa kuten tavallisesti), älykkyydeltään keskitasoa korkeampia ja erittäin luovia. DID diagnosoidaan yleensä aikuisiässä, jolloin jokin ympäristön asia laukaisee dissosioitujen persoonallisuuden osien/identiteettien esiintulon.

Identiteettijärjestelmät ja tietoisuus

DID:ssä identiteettijärjestelmät voivat sisältää:

”Switching” eli vaihtuminen viittaa persoonallisuuden osien vaihtumiseen toisikseen.

”Co-consciousness” eli yhteinen tietoisuus tarkoittaa identiteettien kykyä olla tietoisia toistensa olemassaolosta ja toiminnasta. Yhteisen tietoisuuden aste vaihtelee henkilöstä ja persoonallisuuden osasta riippuen täydellisestä erillisyydestä täydelliseen yhteiseen tietoisuuteen, jossa jokainen osa tietää jollain tasolla, mitä toiset osat tekevät ja ajattelevat.

Hoito ja ennuste

DID:n hoito perustuu pääasiassa psykoterapiaan, erityisesti traumakeskeiseen lähestymistapaan. Hoidon tavoitteet ovat:

Ennuste vaihtelee yksilöllisesti, mutta pitkäjänteisellä ja asianmukaisella hoidolla monet potilaat saavuttavat merkittävää paranemista.

Esiintyvyys ja diagnosointi

DID:n esiintyvyydestä on ristiriitaista tietoa; arviot vaihtelevat suuresti. Naisilla diagnosoidaan häiriö useammin kuin miehillä. Diagnoosin saaminen voi kestää vuosia, ja potilaat saattavat saada useita vääriä diagnooseja ennen oikean tunnistamista.

Yhtä miestä kohden diagnosoidaan 4-9 naista.

Nyt jo melkein 20-vuotta vanhan Amerikkalaisen tilaston (Colin, A. 1997) mukaan tyypillinen potilas on ollut psykiatrisen hoidon asiakkaana keskimäärin seitsemän vuotta ja saanut keskimäärin kolme vaihtoehtoista taudinmääritystä, ennen kuin dissosiatiivinen identiteettihäiriö on tunnistettu. Osa ei koskaan saa oikeaa taudinmääritystä.

Suomessa dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä ja muista dissosiaatiohäiriöistä saa parhaiten tietoa traumaterapiakeskuksesta.

Lähteet

Jaa tai tulosta artikkeli:

  • Tuoreimmat artikkelit

    Luetuimmat