Lastenpsykologien ja muiden ammattilaisten, sekä hyväksikäytettyjen henkilöiden omien kertomusten mukaan polku hyväksikäyttökokemuksesta toipumiseen on raskas, mutta se on mahdollista.
Lastenpsykologien ja muiden ammattilaisten, sekä hyväksikäytettyjen henkilöiden omien kertomusten mukaan polku hyväksikäyttökokemuksesta toipumiseen on raskas, mutta se on mahdollista.
Kolmasosa lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä on toisen lapsen tekemää. Shannon Molloy kertoo tarinansa - ja kehottaa meitä olemaan katsomatta muualle.
Tässä artikkelissa käsitellään raiskauksen määritelmää, seurauksia ja siitä toipumista sekä yleisiä myyttejä ja raiskaajien psykologiaa. Siinä annetaan myös tietoa avun hakemisesta ja uhrien tukemisesta sekä käsitellään raiskausten yleisyyttä ja rangaistuksia.
Esimerkiksi se, ettei uhri itke, hänelle ei oltu tehty fyysistä väkivaltaa, tai että hän ei ollut juossut pakoon, ei tarkoita etteikö rikosta olisi tapahtunut.
Harva ongelma on vanhemmille, opettajille ja muille lasten kanssa työskenteleville aikuisille yhtä kiperä kuin suhtautuminen lapseen, joka käyttäytyy seksualisoituneesti toisia lapsia kohtaan.
On arvioitu, että noin yksi neljästä naisesta ja yksi kuudesta miehestä on kokenut lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Tämän seurauksena monet alueet voivat olla parisuhteessa erityisen ongelmallisia.
Sisarustenvälisessä hyväksikäytössä rikoksentekijä ja uhri ovat sisaruksia; tähän kategoriaan luetaan myös kasvatti- ja puolisisarukset. Hyväksikäytön ei tarvitse tarkoittaa uhrin fyysistä koskettamista.
Kun lapsen hyväksikäyttötapaus tulee ilmi, uhri ja läheiset saavat usein kuulla monenlaisia mielipiteitä ympäristön ihmisiltä. Kaikkien neuvojen jälkeen onkin usein vaikea tietää, mitä uskoa. Alle on kerätty joukko yleisesti totena pidettyjä myyttejä sekä niiden kriittistä tarkastelua.