Home » Traumanjälkeiset reaktiot » Traumanjälkeinen stressihäiriö (PTSD)

Traumanjälkeinen stressihäiriö (PTSD)

PTSDMikä on PTSD?
Syyt
Yleisyys
Oireet
Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat
PTSD:n diagnostiset kriteerit (DSM-IV)

 

Mikä on PTSD?

Traumanjälkeinen stressihäiriö, post-traumaattinen stressihäiriö (PTSD) on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi sota, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus, perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö.

Trauman jälkeen on normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.

PTSD:n oireet jaetaan kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät trauman uudelleen kokemiseen. Näitä ovat muun muassa trauman itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä, saattaa eristäytyä ja turtua (vaikeus tuntea erilaisia tunteita). Kolmas luokka sisältää kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet, kuten jatkuvan varuillaanolon, säikähtelyn ja ärtymyksen.

Traumanjälkeisten oireiden kirjoa monimutkaistaa se, että häiriöön liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, muutoksia muistissa ja kognitiivisissa toiminnoissa sekä muita mielenterveydellisiä ja fyysisiä ongelmia. Kaikki tämä yhdessä johtaa siihen, että henkilön sosiaalinen toimintakyky vaarantuu. Tästä voi seurata erilaisia ongelmia muun muassa koulu-, työ- ja perhe-elämässä.

Traumanjälkeistä stressihäiriötä voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapialla ja erilaisilla lääkkeillä, tavallisimmin masennuslääkkeillä. Aikainen puuttuminen on tärkeää, jotta oireiden paheminen ja kroonistuminen estyy. Valitettavan usein potilas ei kuitenkaan ole tietoinen häiriön olemassaolosta, vaan on hämmentynyt ja häpeissään oireistaan, eikä etsi apua.

Syyt

PTSD:n kehittyminen johtuu monesta biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta tekijästä, jotka eivät kaikki ole täysin selvillä. Suurin osa traumalle altistuneista henkilöistä kärsii PTSD:lle tyypillisista stressioireista, mutta vain osalla ne muuttuvat vakaviksi ja pitkäaikaisiksi. Seuraavissa taulukoissa on lueteltu joitakin PTSD:n kehittymiselle altistavia tekijöitä.

TEKIJÖITÄ, JOTKA ALTISTAVAT PTSD:N KEHITTYMISELLE:
Traumaan liittyvät tekijät Yleinen elämäntilanne
  • Suora altistuminen traumatapahtumalle uhrina tai todistajana
  • Vakava vammautuminen
  • Pitkäaikainen tai toistuva traumatisaatio
  • Pelko, että uhri tai läheinen oli kuolemanvaarassa
  • Vakava reaktio, kuten itku, vapina, oksentaminen tai tunne, että on irrallaan itsestään ja ympäristöstä
  • Avuttomuuden tunne; tunne, ettei pystynyt auttamaan itseään tai läheistä
  • Tapahtuneen salailu ja häpeä
  • Eristäytyminen tapahtuneen jälkeen
  • Aikaisempi traumahistoria, kuten kaltoinkohtelu lapsena
  • Selviytyjän tai perheenjäsenten aikaisemmat mielenterveysongelmat
  • Vähäinen läheisten tuki
  • Läheisen menetys hiljattain erityisesti, jos tapahtuma oli odottamaton
  • Muut raskaat elämänmuutokset
  • Päihdeongelma
  • Naissukupuoli
  • Matala koulutustaso
  • Nuori ikä

 

ERILAISIA TRAUMOJA SEKÄ NIIHIN LIITTYVÄ PTSD:N KEHITTYMISEN RISKI (%):
  • Raiskaus (50 %)
  • Vakava pahoinpitely tai päällekarkaus (32 %)
  • Muu seksuaalinen päällekarkaus (24 %)
  • Vakava vamma tai onnettomuus, esim. juna- tai auto-onnettomuus (17 %)
  • Puukotus tai ammuskelu (16 %)
  • Äkillinen, odottamaton läheisen kuolema (14 %)
  • Lapsen henkeä uhkaava sairaus (10 %)
  • Tapon tai vakavan onnettomuuden todistaminen (7 %)
  • Luonnonkatastrofi (4 %)

Yleisyys

Traumanjälkeinen stressihäiriö ei ole harvinainen; lähes yksi kymmenestä kärsii tai on joskus kärsinyt siitä. Myöskään traumaattiset tapahtumat eivät ole harvinaisia: noin 50 % naisista ja 60 % miehistä läpikäy traumatapahtuman jossakin elämänvaiheessa. Traumatisoiduista naisista 10 % ja miehistä 5 % kokemus johtaa PTSD:n kehittymiseen.

Oireet

PTSD-diagnoosiin kuuluu kolmen tyyppisiä oireita: trauman uudelleen eläminen, emotionaalinen turtumus ja välttämiskäyttäytyminen sekä kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet.

Trauman uudelleen eläminen

Potilas voi elää traumaa uudelleen hyvin monella tapaa. Tavallista on, että potilaalla on ahdistavia muistoja, jotka lähtevät liikkeelle sinänsä jokapäiväisistä syistä: traumaa muistuttava kuuloaistimus, haju tai uutinen traumaa muistuttavasta tapahtumasta saattaa laukaista muistovyöryn. Toisinaan muiston laukeamiselle ei löydy sanottavaa syytä. Potilas voi elää traumaa uudestaan myös painajaisina. Jotkut muistoista saattavat tuntua kaikkine aistimuksineen niin oikeilta, että henkilöstä tuntuu, kuin hän kävisi trauman uudestaan läpi; tällaista muistoa kutsutaan takaumaksi (flashback). Muistot saattavat aiheuttaa sekä psyykkisiä (pelko, avuttomuus, kauhu) että fyysisiä reaktioita (kipu, pahoinvointi, hikoilu, nopea syke, tihentynyt hengitys) samalla tavoin kuin silloin, kun potilas koki trauman ensimmäistä kertaa.

Välttäminen ja turtumus

Välttämisoireilla tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla potilas koettaa välttää trauman ajattelua. Hän saattaa välttää esineitä, asioita, ihmisiä, tapahtumapaikkaa tai uutisia traumaa muistuttavista tapahtumista; myös traumaan liittyvät aistimukset (äänet, hajut, maut) ahdistavat, ja potilas välttää niitä. Joillakin välttäminen voi ilmetä traumatapahtuman tai sen tärkeiden yksityiskohtien unohtamisena. Myös huomion kiinnittäminen muihin asioihin, esimerkiksi työhön, vähentää trauman ajattelua.

Reagointiherkkyyden turtuminen on toinen tapa välttää trauman herättämiä tunteita. Potilaasta tuntuu vaikealta päästä kosketuksiin tunteidensa kanssa tai ilmaista tunteitaan. Hän saattaa kokea itsensä emotionaalisesti turraksi ja eristäytyä vähitellen muista ihmisistä. Kiinnostus toimintoihin, jotka ennen traumaa koettiin mielekkäiksi, saattaa vähentyä. Trauman muistaminen tai siitä puhuminen saattaa olla vaikeaa tai lähes mahdotonta. Potilas saattaa myös epäillä tulevaisuuttaan; hän saattaa uskoa elinikänsä lyhentyneen, tai ettei hän koskaan voi saada esimerkiksi ammatillista uraa tai perhettä.

Kohonnut vireystila

Trauman jälkeen henkilö saattaa olla jatkuvasti valppaana. Tämä kohonnut vireys johtaa univaikeuksiin, kiukunpurkauksiin, keskittymisvaikeuksiin ja matalaan ärsytyskynnykseen. Potilaasta voi tuntua, että hän on koko ajan varuillaan ja etsii vaaran merkkejä. Hän saattaa myös säpsähdellä herkästi.

Vaikka PTSD:n oireet saattavat alkaa heti trauman tapahduttua, itse häiriötä ei diagnosoida, elleivät oireet ole kestäneet yli kuukauden ja aiheuta huomattavaa kärsimystä tai häiritse henkilön työ- tai perhe-elämää. Joskus PTSD-oireilu saattaa alkaa vasta pidemmän ajan kuluttua traumasta. Jos oireet alkavat yli puolen vuoden kuluttua traumasta, kyseessä on viivästyneesti alkanut traumanjälkeinen stressihäiriö.

Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat

On tavallista, että traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy muita fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai päihteiden väärinkäyttöä. Noin puolella PTSD-oirelevista miehistä esiintyy päihteiden väärinkäyttöä, ja myös käytöshäiriöt ovat heillä suhteellisen yleisiä. Naisilla tavallisin traumanjälkeiseen häiriöön liittyvä ongelma on masennus. Muita ongelmia naisilla ovat erilaiset pelot, tavallisimmin sosiaalisten tilanteiden pelko, sekä päihdeongelmat.

PTSD-potilaiden yleinen toimintakyky on usein laskenut. PTSD liittyy esimerkiksi työttömyyteen ja avioliitto-ongelmiin (avioero, perheväkivalta). Yhdysvalloissa tehty tutkimus Vietnamin sodan veteraaneista, joilla oli diagnosoitu PTSD, totesi, että näillä oli huomattavia ongelmia perhe- ja muissa läheisissä ihmissuhteissa, työssäkäynnissä sekä aggressiivisen käytöksen hallinnassa.

Myös erilaiset fyysiset ongelmat ovat tavallisia traumanjälkeisestä stressihäiriöstä kärsivillä. Ne liittyvät myös masennukseen ja ahdistuneisuuteen, jotka molemmat ovat tavallisia PTSD:n liitännäisongelmia. Tavallisia oireita ovat vatsavaivat, sydämen rytmihäiriötuntemukset, hengenahdistuksen tunne ja erilaiset kivut. Fyysiset sairaudet saattavat pitkittyä tai pahentua.

PTSD:n diagnostiset kriteerit (DSM-IV)

  1. Henkilö on joutunut traumaattiseen tilanteeseen, jossa tapahtui kumpikin seuraavista:
    • Henkilö koki, näki tai joutui vastakkain sellaisen tapahtuman tai tapahtumien kanssa, joihin liittyi kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka tai oman tai muiden fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen.
    • Henkilön reaktio oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu. Huomautus: lapsilla voi näkyä vain hajanaisena käyttäytymisenä tai levottomuutena.
  2. Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti yhä uudelleen yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:
    • Toistuvia, tietoisuuteen tunkeutuvia ja ahdistavia muistikuvia tapahtumasta, esim. mielikuvia, ajatuksia tai havaintoja. Huomautus: lapsilla voi esiintyä toistuvia leikkejä traumaan liittyvistä aiheista.
    • Toistuvia ja ahdistavia unia tapahtumasta. Huomautus: lapsilla voi esiintyä pelottavia unia, joiden sisältö ei ole tunnistettavissa.
    • Käyttäytyminen tai tuntemukset, jotka heijastavat ikään kuin traumaattisen tapahtuman toistumista (kokemuksen uudelleen eläminen, illuusiot, aistiharhat ja dissosiatiiviset palaumat (flashback), mukaan luettuina heräämisvaiheessa tai päihtymystilassa esiintyvät). Huomautus: Pienillä lapsilla voi esiintyä käyttäytymistä, joka jäljittelee traumaattisen tapahtuman aikaista toimintaa.
    • Voimakas psykologinen ahdistus jouduttaessa tekemisiin traumaattista tapahtumaa muistuttavien tai symboloivien sisäisten tai ulkoisten asioiden kanssa.
    • Fysiologiset reaktiot traumaattista asiaa muistuttaviin tai symboloiviin sisäisiin tai ulkoisiin asioihin.
  3. Traumaan liittyvien asioiden jatkuva välttäminen ja yleisen reagointiherkkyyden turtuminen (ei esiinny ennen traumaa), jotka ilmenevät vähintään kolmella seuraavista tavoista:
    • Pyrkimys välttää traumaa koskevia ajatuksia, tunteita tai keskusteluja
    • Pyrkimys välttää toimintoja, paikkoja tai ihmisiä, jotka muistuttavat traumasta
    • Kykenemättömyys muistaa trauman keskeisiä seikkoja
    • Kiinnostus tai osallistuminen tärkeisiin toimintoihin on vähentynyt merkittävästi
    • Muista etääntymisen tai vieraantumisen tunne
    • Affektien laimentuminen (esim. lämpimien tunteiden puuttuminen)
    • Tulevaisuuden näkymien kapeutuminen (ei odota saavansa osakseen ammattiuraa, avioliittoa, lapsia tai normaalia elämänkaarta)
  4. Jatkuvia kohonneen vireystilan oireita (eivät esiintyneet ennen traumaa), jotka ilmenevät vähintään kahdella seuraavista tavoista:
    • Nukahtamis- ja unessapysymisvaikeudet
    • Ärtyneisyys tai vihanpurkaukset
    • Keskittymisvaikeudet
    • Korostunut varuillaanolo
    • Säikkyminen
  5. Häiriö (kriteerien 2, 3 ja 4 oireet) on kestänyt yli kuukauden.
  6. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

Akuutti: Tarkennusta käytetään, kun oireiden kesto on vähemmän kuin kolme kuukautta.
Krooninen: Tarkennusta käytetään, kun oireiden kesto on kolme kuukautta tai enemmän.
Viivästynyt alku: Tarkennusta käytetään, kun traumatapahtuman ja oireiden alkamisen välillä on kulunut vähintään kuusi kuukautta.


Lähteet: 
The National Center for PTSD: What is PTSD?
PTSD Alliance: PTSD Fact sheet (varsinainen pohjana käytetty artikkeli on poistettu NCPTSD:n sivuilta.)

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista traumanjälkeisistä reaktioista foorumilla.