Dissosiaatio on monelle tuttu reaktio traumaattisten tilanteiden yhteydessä. Se voi tuntua siltä, että menee “pois kehosta” tai ei ole täysin läsnä tilanteessa. Toipumisen aikana nämä kokemukset voivat toistua, etenkin kun lähestyy vaikeita muistoja tai tunteita.
Traumatyöskentelyn ei ole tarkoitus olla ylivoimaista. Joskus voi olla hyvä ottaa askel taaksepäin ja palata itselle turvallisiin mielikuviin tai hetkiin. Tämä ei ole ”luovuttamista” vaan osa itsesäätelyä ja voi vahvistaa turvallisuuden tunnetta toipumisen aikana.
Yksi käytännön keino on kuvitella traumaattinen muisto esimerkiksi valokuvana, joka haalistuu tai sulkeutuu laatikkoon. Mielikuva voi myös siirtää muiston mielensisäiseen paikkaan, jossa se säilyy odottamassa siihen palaamista myöhemmin, kun olo on vakaampi. Näin oma hallinnan tunne säilyy. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tunteet meinaavat ottaa vallan.
Miksi dissosiaatio voi tukea toipumista?
Dissosiaatio on luonnollinen puolustusmekanismi. Se auttaa irrottautumaan hetkellisesti tilanteesta, joka tuntuu liian kuormittavalta. Trauman hoidossa dissosiaatiota ei pyritä heti poistamaan, vaan opitaan tunnistamaan se, säätelemään sitä ja käyttämään sitä hyödyksi silloin, kun tunteet käyvät liian voimakkaiksi.
Tutkimus ja terapeuttiset käytännöt tukevat hallittua dissosiaation käyttöä osana turvallista traumatyöskentelyä. Erilaiset vakauttamistekniikat, kuten hengitysharjoitukset, kehotietoisuus ja mindfulness, auttavat palaamaan takaisin nykyhetkeen.
Esimerkiksi EMDR-terapia, sensorimotorinen psykoterapia ja muut kehomieli-menetelmät voivat tukea dissosiaation säätelyä ja tarjota turvallisia keinoja käsitellä vaikeita muistoja vähitellen ja omassa tahdissa.
Dissosiaatio ei siis ole toipumisen este – kun sitä ymmärretään ja käytetään tietoisesti, siitä voi tulla voimavara, joka auttaa säilyttämään psyykkistä tasapainoa ja jatkamaan toipumista omaan tahtiin.
Pysähdy ja etäännytä itsesi hankalasta muistosta
Raskaan muiston työstäminen pidemmälle kuin mitä itse pystyy kestämään ei kuulu traumaterapiaan, koska se ei huomioi selviytyjän valmiutta työstää vaikeita kokemuksia, saattaa johtaa dissosiaation lisääntymiseen ja terrorisoida sisäisen tasapainon itsemurhahakuisuuteen asti.
Siksipä vatvottuasi koko viikonlopun uusien, kauheiden muistikuvien kanssa ja kokiessasi, ettei prosessi enää ole kovinkaan parantava – seis! 
Kiinnitä huomio muualle, dissosioi, etäännytä itsesi muistosta.
Jos annat itsellesi luvan toimia näin ennen kuin tilanne on edennyt liian pitkälle, vältät ajautumisen epätoivoon ja epäterveellisten selviytymismekanismien, kuten itsetuhoisuuden, syömishäiriöiden tai päihteiden käytön, tarvetta.
Tämä myös antaa hallinnan tunteen oman toipumisprosessin yli. Ajan kuluessa uuden materiaalin työstäminen muuttuu myös vähemmän pelottavaksi, koska osaat säädellä työstämisaikaa ja -paikkaa, ja näin pitää itsesi turvassa.
Ehdotuksia ja esimerkkejä traumamuistosta etääntymiseen
- Imeytä muisto kauniiseen väriin tai valkoiseen valoon, kunnes se on kokonaan haalistunut.
- Tallenna muisto tietokoneelle (kirjoita, piirrä, nauhoita tms.), sulje tiedosto ja mahdollisesti lukitse se salasanalla. Sulje sitten kone.
- Kohtele muistikuvaa hyvin konkreettisella tavalla sen jatkumisen estämiseksi. Jos olet ollut kiinnisidottuna jossakin, kuvittele jonkun tulevan ja katkovan köydet.
- Sovi terapian lisäksi tietty aika, jolloin keskityt muiston työstämiseen – esimerkiksi viisi minuuttia päivässä. Aseta hälytys soimaan ajan päättymisen merkiksi. Hälytyksen lauettua kiinnitä huomiosi heti johonkin muuhun, itsellesi mieluisaan tekemiseen.
- Kuvittele katsovasi muistoa väärin päin olevan kaukoputken läpi. Anna sen pienentyä ja etääntyä kunnes et lopulta enää erota sitä.
- Erityisesti jos sinulla on dissosiaatiohäiriö, voit antaa muiston identiteetille tai persoonallisuuden osalle, joka voi pitää sitä työstämisen väliajalla, mutta ei itse kuitenkaan vahingoitu siitä (henkiolento, eläinhahmo, auttaja tms).
- Voit myös luoda vahvan, positiivista energiaa huokuvan ”mielikuvituskaverin” tai ”vale-identiteetin”, joka voi kantaa muistoa, kun et itse sitä käsittele.
- Dissosiaatiohäiriössä muistava identiteetti/persoonallisuuden osa voi käydä levolle siksi aikaa, kun sinä ja muut identiteetit keräätte voimia muiston jakamiseen ja muistavan identiteetin tukemiseen. Korosta, ettei kyseessä ole rangaistus vaan yritys lohduttaa ja välittää hänestä. Hän voi halutessaan kuvitella vuoteen ja alueen, jossa se sijaitsee (huone, pilvi, puutarha, luola, saari tms.). Toinen identiteetti voi istua hänen vierellään hänen nukkuessaan.
- Ota pitkä, lämmin suihku. Kuvittele, että muisto on iholle maalattu väri, ja anna veden huuhtoa se pois. Suihkun jälkeen hemmottele kehoasi.
- Laita muisto kuviteltuun arkkuun, lukitse se ja pudota se meren pohjaan korallien ja kasvien sekaan haiden vartioitavaksi.
- Käytä dissosiaatiota tyhjentämään mieli ja pysäyttämään ajatukset tai liu’u pois muiston ulottuvilta.
- Kuvittele muisto televisioruutuun ja sulje televisio.
- Luo suuri, vahva ja paksu seinä torjumaan muisto.
Lähteet
- Psych Central. (2022). Coping with Trauma Through Dissociation. https://psychcentral.com/pro/coping-with-trauma-through-dissociation
- Healthline. (2021). What Is the Dissociative Defense Mechanism? https://www.healthline.com/health/mental-health/dissociative-defense-mechanism
- Ascension Counseling. (2023). 5 Essential Interventions for Managing Trauma Dissociation. https://ascensioncounseling.com/5-essential-interventions-for-managing-trauma-dissociation
- M.A.H. Network – Lambert, S. 1992: Using Your Dissociative Skills In Healing (Sivusto on sittemmin poistettu)