Yleiskatsaus masennukseen
Masennus on yleinen ja vakava mielenterveysongelma, joka vaikuttaa kaikenikäisiin ja -taustaisiin ihmisiin. Sille on ominaista jatkuva surun ja toivottomuuden tunne sekä kiinnostuksen menettäminen aiemmin miellyttäviin toimintoihin. Masennus voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten väsymystä, ruokahalun muutoksia ja unihäiriöitä.
Arvioiden mukaan masennuksesta kärsii yli 264 miljoonaa ihmistä, ja se on yksi johtavista työkyvyttömyyden syistä maailmanlaajuisesti. Pelkästään Yhdysvalloissa masennukseen sairastuu vuosittain noin 17,3 miljoonaa aikuista.
Terveyskirjaston mukaan selvästä masennuksesta kärsii Suomessa noin 5% aikuisista, ja psykoottisista masennustiloista vajaa 1 %. Masennuksesta kärsii noin kuudesosa väestöstä jossakin elämänvaiheessa.
Masennuksen vaikutus yksilöihin ja yhteiskuntaan on merkittävä. Masennuksella voi olla syvällinen vaikutus henkilön elämänlaatuun, sillä se vaikuttaa hänen kykyynsä työskennellä, ylläpitää ihmissuhteita ja osallistua päivittäisiin toimiin. Se voi myös lisätä itsemurhariskiä, erityisesti vakavissa tapauksissa.
Mistä masennus johtuu?
Masennuksen tarkkoja syitä ei tunneta täysin, mutta tutkimusten mukaan masennus johtuu todennäköisesti biologisten, ympäristöön liittyvien ja psykologisten tekijöiden monimutkaisesta kokonaisuudesta.
Biologiset tekijät
Biologisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa masennukseen, ovat geneettiset tekijät, aivojen kemiallinen epätasapaino sekä muutokset aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että ihmiset, joilla on suvussaan masennusta, sairastuvat siihen todennäköisemmin, mikä viittaa siihen, että masennukseen voi liittyä geneettinen komponentti.
Lisäksi mielialaa ja tunteita säätelevien välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja dopamiinin, epätasapainolla voi olla merkitystä masennuksen puhkeamisessa.
Ympäristötekijät
Masennuksen voivat laukaista erilaiset ympäristötekijät, kuten stressi, traumat ja epäsuotuisat elämäntapahtumat, kuten taloudelliset ongelmat, parisuhdeongelmat tai menetys. Pitkäaikainen stressi voi muuttaa aivokemiaa ja aiheuttaa elimistössä tulehdusta, mikä lisää masennuksen todennäköisyyttä. Lapsuuden traumat, kuten fyysinen tai henkinen hyväksikäyttö, voivat myös lisätä masennuksen riskiä.
Psykologiset tekijät
Psykologisia tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa masennukseen, ovat muun muassa negatiiviset ajattelutavat, heikko itsetunto ja huonot selviytymistaidot. Ihmiset, joilla on aiemmin ollut masennusta, saattavat kokea todennäköisemmin negatiivisia ajattelumalleja, kuten toivottomuutta, pessimismiä ja itsesyytöksiä.
Lisäksi ihmiset, joilla ei ole tehokkaita selviytymisstrategioita stressin ja vaikeiden tunteiden hallitsemiseksi, voivat olla alttiimpia sairastumaan masennukseen.
Mitkä ovat masennuksen merkit ja oireet?
Masennukselle on ominaista jatkuva matala mieliala, surullisuuden tai tyhjyyden tunne ja kiinnostuksen menettäminen aiemmin miellyttäviin toimintoihin. Näiden keskeisten oireiden lisäksi masennus voi aiheuttaa muutoksia ruokahalussa ja unirytmissä. Se voi myös aiheuttaa muita fyysisiä oireita, kuten esimerkiksi lihaskipua.
Myös arvottomuuden tunne ja heikko itsetunto ovat yleisiä masennuksen oireita. Masennuksesta kärsivät saattavat tuntea syyllisyyttä tai häpeää tai tuntea olevansa taakka muille. Heillä voi myös olla vaikeuksia keskittyä, tehdä päätöksiä tai suorittaa tehtäviä.
Myös ruokahalun ja painon muutokset ovat yleisiä masennuksesta kärsivillä. Joillakin ihmisillä ruokahalu saattaa kadota ja paino laskea, kun taas toisilla ruokahalu saattaa lisääntyä ja paino nousta.
Muutokset unirytmissä ovat yleinen masennuksen oire. Joillakin ihmisillä voi esiintyä unettomuutta, nukahtamisvaikeuksia tai aamulla aikaista heräämistä. Toisilla taas voi esiintyä hypersomniaa eli liiallista uneliaisuutta, ja heillä voi olla vaikeuksia pysyä hereillä päivän aikana.
Masennus poikkeaa tavallisesta surusta tai surusta, mikä on tärkeää huomioida. Vaikka suru ja murhe ovat normaaleja tunteita, jotka ovat osa elämää, masennus on jatkuvaa ja voimakasta surun tunnetta, joka voi häiritä jokapäiväistä arkea.
Mitä diagnostisia kriteerejä käytetään masennuksen tunnistamiseen?
Psykiatrinen sairausluokituskirja DSM-5 on laajalti käytetty työkalu mielenterveysongelmien, kuten masennuksen, diagnosoimiseksi myös Suomessa. DSM-5:ssä esitetään erityiset diagnostiset kriteerit masennuksen yleisimmälle muodolle, masennushäiriölle (major depressive disorder, MDD).
Täyttääkseen MDD:n diagnostiset kriteerit henkilön on:
- Koettava masentunut mieliala tai kiinnostuksen menetys lähes kaikkiin toimintoihin vähintään kahden viikon ajan.
- Koettava vähintään neljä muuta oiretta, kuten ruokahalun tai painon muutokset, unihäiriöt, väsymys, arvottomuuden tai syyllisyyden tunne, keskittymisvaikeudet ja toistuvat ajatukset kuolemasta tai itsemurhasta.
- Koettava oireita, jotka aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai haittaa sosiaalisessa, ammatillisessa tai muussa tärkeässä toiminnassa.
- Oireet eivät saa johtua jonkin aineen tai sairauden vaikutuksista.
- Oireet eivät saa selittyä paremmin muulla mielenterveysongelmalla.
Vaikka DSM-5:n kriteerit tarjoavat hyödyllisen viitekehyksen masennuksen tunnistamiseen, pätevän mielenterveysalan ammattilaisen, kuten psykiatrin tai psykologin, tulisi tehdä asianmukainen diagnoosi. Kattavaan arviointiin olisi kuuluttava henkilön sairaus- ja mielenterveyshistorian tarkastelu, fyysinen tutkimus ja psykologinen arviointi.
Miten masennusta hoidetaan?
Masennuksen hoitoon kuuluu yleensä lääkityksen, terapian ja elämäntapamuutosten yhdistelmä. Konkreettinen hoitomenetelmä riippuu masennuksen vakavuudesta, yksilön mieltymyksistä ja yleisestä terveydentilasta.
Yksi yleisimmistä masennuksen hoidoista on lääkitys, tosin ainakin Suomessa on suositeltavaa kokeilla ensin muita hoitoja, mikäli se on mahdollista. Masennuslääkitys toimii muuttamalla aivokemiaa ja vähentämällä masennusoireita.
Käytettävissä on useita erityyppisiä masennuslääkkeitä, kuten selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) ja trisykliset masennuslääkkeet (TCA-lääkkeet). Masennuslääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, ja niiden teho voi alkaa vaikuttaa vasta useiden viikkojen kuluttua.
Terapia on myös tehokas masennuksen hoito. Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) on terapiamuoto, jota käytetään usein masennuksen hoitoon. CBT auttaa yksilöitä tunnistamaan masennusta edistävät negatiiviset ajatusmallit ja käyttäytymismallit ja opettaa heille uusia selviytymistaitoja oireiden hallitsemiseksi. Masennuksen hoitoon voidaan käyttää myös muita terapiatyyppejä, kuten ihmissuhdeterapiaa (IPT) ja psykodynaamista terapiaa.
Lääkityksen ja terapian lisäksi myös elämäntapamuutokset voivat olla tehokkaita masennuksen hoidossa. Säännöllisen liikunnan on osoitettu olevan erityisen tehokasta masennusoireiden vähentämisessä. Liikunta auttaa vapauttamaan endorfiineja, jotka ovat luonnollisia mielialan nostattajia. Lisäksi terveellinen ruokavalio ja riittävä uni voivat myös parantaa mielialaa ja vähentää masennusoireita.
Vaikeammissa masennustapauksissa voidaan suositella sairaalahoitoa tai sähköhoitoa (ECT). ECT:ssä lähetetään sähkövirtaa aivojen läpi toiminnan stimuloimiseksi ja masennusoireiden vähentämiseksi. Tätä hoitoa käytetään yleensä silloin, kun muut hoidot eivät ole tehonneet tai kun henkilö on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita.
Lähteet
- Masennustila eli depressio – Terveyskirjasto
- Depression – National Institute of Mental Health
- Depression – Mind
- American Psychiatric Association. (2022). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed)
Lue lisää
- Trauman hoito, Traumanjälkeiset reaktiot, Yleinen
- Trauman hoito, Yleinen
- Trauman hoito, Yleinen
- Uutiset, Yleinen
