Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: myyttejä ja tosiasioita

18/01/2014
16/11/2023
Seksuaalinen hyväksikäyttö

Jaa artikkeli:

Myyttejä ja tosiasioita

Myytti: lapset keksivät tarinoita ja valehtelevat seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tosiasia: vaikka lapset tarinoivatkin usein, he valehtelevat harvoin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsilla, joita ei ole hyväksikäytetty, ei myöskään yleensä ole tarkkaa käsitystä intiimistä seksuaalikäyttäy- tymisestä. Tilastojen mukaan suurin osa lasten hyväksikäyttökertomuksista pitää paikkansa.

Myytti: hyväksikäyttäjä on usein lapselle tuntematon.

Tosiasia: tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamusta.

Myytti: hyväksikäyttäjä näyttää epäsiistiltä, julmalta tai muulla tavoin epäilyttävältä.

Tosiasia: hyväksikäyttäjät tulevat kaikista yhteiskunnan kerroksista, ja suurin osa heistä näyttää aivan ”tavallisilta”. Isät, isoisät, sedät, tädit, äidit, äitipuolet, sisarukset, opettajat, lääkärit, papit, naapurit – kirjo on moninainen.

Myytti: hyväily, koskettelu tai poskisuudelma ei ole hyväksikäyttöä eikä vahingoita lasta – päinvastoin, se voi olla jopa hyvää ja opettavaista.

Tosiasia: jokainen aikuisen tai vanhemman lapseen osoittama suora tai epäsuora seksuaalissävytteinen kontakti on potentiaalisesti vahingollinen. Reaktio seksuaaliseen hyväksikäyttöön on yksilöllinen riippumatta hyväksikäyttötavasta tai sen kestosta ja laajuudesta.

Myytti: jos poika saa erektion, eikä tyttö valita tai osoita kokevansa epämukavuutta, ei tapahtunut ole hyväksikäyttöä.

Tosiasia: fyysinen reaktio seksuaaliseen stimulaatioon merkitsee, että henkilön keho toimii normaalisti, eikä tällaista reaktiota voi koskaan pitää osoituksena lapsen kokemasta nautinnosta. Hyväksikäyttö on aina rikollista, tunsi uhri fyysistä nautintoa tai ei. Useimmiten lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään tapahtunutta.

Myytti: lapsella on osavastuu hyväksikäyttöön rohkaisemisesta tai siitä, että hän antaa sen tapahtua.

Tosiasia: aikuiset ovat vastuussa käytöksestään, eikä lasta voi ikinä saattaa vastuuseen aikuisen tekemisistä.

Myytti: hyväksikäytetty lapsi tai nuori on vaurioitunut loppuiäkseen.

Tosiasia: saatuaan asianmukaista apua moni hyväksikäytetty lapsi paranee ja jatkaa elämäänsä kuin muut ikäisensä. Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota.

Myytti: lapsi, jota hyväksikäytti samaan (tai eri) sukupuoleen kuuluva henkilö, kasvaa homoseksuaaliseksi.

Tosiasia: hyväksikäyttäjän sukupuoli ei määrää lapsen seksuaalista suuntautumista.

Myytti: jos otan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin tai lastensuojeluun, lapseni viedään minulta pois.

Tosiasia: viranomaisten tehtävä on varmistaa lapsen turvallisuus. Jos hyväksikäyttäjä asuu lapsen kotona, poistetaan mahdollisuuksien mukaan hänet, ei lasta.

Myytti: lasta hyväksikäytettiin, koska vanhemmat eivät pitäneet hänestä huolta tai neuvoneet häntä tarpeeksi.

Tosiasia: hyväksikäyttäjällä on monia keinoja hankkia uhreja, ja hän on yksin vastuussa teoistaan. Moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä.

Myytti: lasta hyväksikäytettiin, koska rikoksentekijän puoliso ei pysty tyydyttämään häntä.

Tosiasia: hyväksikäyttäjän seksuaalielämä partnerinsa kanssa voi olla täysin normaalia.

Myytti: hyväksikäyttäjä oli niin päihtynyt, ettei häntä voi pitää vastuullisena teostaan.

Tosiasia: alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisenakin tekijä on vastuussa teoistaan, ja tarvitsee apua sekä päihdeongelmaansa että seksuaalikäyttäytymiseensä.

Myytti: hyväksikäytetystä lapsestani kasvaa pedofiili.

Tosiasia: tilastoa, joka tukisi tätä väitettä, ei toistaiseksi ole. Suurin osa lapsena hyväksikäytetyistä aikuisista ei toista hyväksikäyttöään muihin lapsiin.