Dissosiatiivinen pakkovaellus (dissociative fugue) on harvinainen häiriö, jossa henkilö äkillisesti unohtaa identiteettinsä ja menneisyytensä, mahdollisesti omaksuu uuden identiteetin ja matkustaa odottamatta pois kotiympäristöstään.

Dissosiatiivisen amnesian (muistinmenetyksen), vanhalta nimitykseltään psykogeenisen amnesian, pääoire on kykenemättömyys muistaa itselleen tärkeää, useimmiten henkisesti kuormittavaa tai traumaattista informaatiota. Muistiaukko on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua, eikä se johdu elimellisistä syistä tai esimerkiksi päihteiden käytöstä.

Persoonan rakenteellinen dissosiaatioteoria on mm. eläinten käyttäytymisen tutkimiseen (etologiaan) sekä 1900-luvun alun psykiatri Charles Myersin ja Pierre Janetin työhön ja teorioihin perustuva selitysmalli traumaan liittyvien häiriöiden syntymekanismista.

Rakenteellisen dissosiaatioteorian mukaan dissosiaatio tarkoittaa persoonallisuuden osien joutumista toisistaan erilleen. Rakenteellinen dissosiaatio voi johtaa paitsi dissosiaatiohäiriöiden, myös esimerkiksi rajatilapersoonallisuuden tai traumaperäisen stressihäiriön kehittymiseen.

Sanana dissosiaatio viittaa kokonaisuuden osien erkanemiseen toisistaan. Dissosiaatio on erityisen tyypillinen traumatilanteessa, jolloin se ehkäisee henkilön psyykkisen ylikuormittumisen. Dissosiaatio mahdollistaa trauman hajottamisen pienempiin, helpommin hallittaviin yksiköihin.