Dissosiatiivinen amnesia on muistihäiriö, jossa ihminen ei pysty muistamaan traumaattista tai stressaavaa tapahtumaa tai sen osia. Se ei johdu aivovauriosta tai fyysisestä sairaudesta, vaan on psyykkinen ilmiö, joka liittyy usein vakavaan traumaan. Tässä artikkelissa selvitetään, mitä dissosiatiivinen amnesia on, miten se ilmenee, miksi sitä esiintyy ja miten sitä voidaan hoitaa.
Dissosiatiivisen amnesian alatyypit
Paikallinen (lokalisoitunut) amnesia
Lokalisoitunut amnesia tarkoittaa muistinmenetystä, joka kattaa tietyn, usein ajallisesti yhtenäisen jakson henkilön elämästä. Tavallisimmin kyseessä on ajanjakso, joka alkaa pian traumaattisen tapahtuman alkamisen jälkeen ja kestää tunneista päiviin, mutta myös pidemmät muistikatkokset ovat mahdollisia.
Tällaisessa tilanteessa ihminen voi esimerkiksi muistaa tapahtumaa edeltäneet hetket sekä sen jälkeiset vaiheet, mutta ei itse tapahtumaa tai sen tiettyjä osia. Usein muistinmenetys kattaa traumaattisen tilanteen aktiivisimmat ja uhkaavimmat vaiheet, kuten onnettomuuden huippuhetken, väkivallan tai tilanteen, jossa henki on ollut uhattuna.
Esimerkiksi WTC:n terrori-iskusta selvinneet ovat kertoneet muistavansa hetken, jolloin lentokone iskeytyi rakennukseen, mutta eivät sitä, kuinka he selvisivät ulos tai jättivät onnettomuusalueen. Tämä kertoo siitä, että trauma voi keskeyttää normaalin muistijärjestelmän toiminnan juuri tilanteen ollessa pahimmillaan.
Lokalisoitunut amnesia on yksi tavallisimmista dissosiatiivisen amnesian muodoista. Se on usein lyhytkestoinen, mutta voi uusiutua tai pitkittyä, jos henkilö kohtaa tilanteita tai muistoja, jotka liittyvät traumaan. Joissakin tapauksissa muistinmenetys voi palata osittain tai kokonaan ajan kuluessa, esimerkiksi hoidon tai turvallisten elämäntilanteiden myötä.
Valikoiva (selektiivinen) amnesia
Selektiivinen amnesia on kyseessä, kun henkilö muistaa vain pieniä palasia tietyn ajanjakson ajalta. Esimerkiksi lapsena toistuvasti traumatisoitu saattaa muistaa vain pieniä välähdyksiä tapahtumista pystymättä rakentamaan muistoista kokonaisuutta.
Selektiivinen amnesia tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö pystyy muistamaan joitakin, mutta ei kaikkia, tiettyyn traumaattiseen tapahtumaan tai ajanjaksoon liittyviä yksityiskohtia. Toisin kuin lokalisoituneessa amnesiassa, jossa muisti puuttuu kokonaan tietyltä ajalta, valikoivassa amnesiassa muistikatko on osittainen.
Esimerkiksi henkilö saattaa muistaa, että hän joutui väkivallan uhriksi, mutta ei muista väkivallan yksityiskohtia tai sitä, mitä tapahtui välittömästi sen jälkeen. Lapsuudessa toistuvasti traumatisoituneet voivat muistaa vain katkelmia tai pieniä välähdyksiä tapahtumasta, esimerkiksi miltä huone näytti tai mitä musiikkia taustalla soi, mutta eivät tapahtumien kulkua tai omaa tunnekokemustaan tilanteessa.
Valikoiva amnesia voi ilmetä myös tilanteissa, joissa henkilön on ollut pakko toimia ”kuin mitään ei olisi tapahtunut”. Tämä voi liittyä esimerkiksi perhesalaisuuksiin, häpeään tai selviytymiskeinoihin, jotka tukevat dissosiatiivista muistikatkoa.
Tällainen muistinmenetys ei ole tahallista, vaan psyyken tapa suojella yksilöä ylivoimaisilta tunteellisilta ja fysiologisilta reaktioilta. Muistojen palautuminen voi tapahtua joko vähitellen (esim. kehon tuntoina, unina tai emotionaalisina reaktioina) tai hyvin äkillisesti.
Jatkuva amnesia
Jatkuvassa amnesiassa muistinmenetys alkaa tietystä ajankohdasta – usein traumaattisesta tapahtumasta – ja jatkuu siitä eteenpäin katkeamattomasti nykyhetkeen. Henkilö ei kykene muodostamaan uusia muistoja kyseisen tapahtuman jälkeen, vaikka hänen muut muistinsa (esim. lapsuus, arkitaidot) olisivatkin säilyneet normaaleina. Tämä muistikatko ei johdu fyysisestä aivovauriosta, vaan psyykkisestä dissosiaatiosta.
Tällainen tila voi ilmetä esimerkiksi vakavan psyykkisen kriisin jälkeen, jolloin henkilö ei muista lähimenneisyyden tapahtumia, kuten missä hän on ollut tai kenen kanssa puhunut. Hän voi myös unohtaa toistuvasti uusia tietoja päivittäin, vaikka olisi aiemmin muistanut ne.
Jatkuva amnesia on harvinaisempi kuin lokalisoitunut tai selektiivinen amnesia ja esiintyy usein vakavampien dissosiaatiohäiriöiden, kuten dissosiatiivisen identiteettihäiriön, yhteydessä. Se voi myös ilmetä tilapäisesti psykologisesti ylikuormittuneilla henkilöillä esimerkiksi suuronnettomuuden tai vakavan väkivaltakokemuksen jälkeen.
Yleistynyt amnesia
Yleistyneessä amnesiassa henkilö menettää laajasti muistinsa menneisyydestään – ei ainoastaan tietyistä traumaattisista tapahtumista, vaan myös omasta identiteetistään, elämänhistoriastaan, läheisistään ja joskus jopa omista perustiedoistaan (esim. nimi, osoite). Henkilö voi olla täysin tietämätön siitä, kuka hän on tai mistä on tullut.
Tämä muistinmenetys voi ilmetä äkillisesti ja sen laajuus tekee siitä vakavan psykiatrisen tilan. Tämän vuoksi yleistynyt amnesia herättää usein huomiota ja johtaa akuuttiin hoitoon. Potilas voidaan esimerkiksi tuoda sairaalaan löydettynä harhailemassa jostakin ilman lompakkoaan, puhelintaan tai muita henkilötietojaan.
Vaikka tätä amnesian muotoa näkee usein televisiossa ja elokuvissa sen ”dramaattisuuden” takia, yleistynyt amnesia on erittäin harvinainen dissosiatiivisen amnesian muoto. Se voi kuitenkin syntyä esimerkiksi traumaattisten elämäntilanteiden jälkeen, kuten vakavan väkivallan, katastrofin tai muun elämää uhkaavan tilanteen seurauksena.
Usein henkilön kyky muistaa saattaa palautua vähitellen, erityisesti turvallisessa ja vakauttavassa ympäristössä. Kuitenkin toistuva muistinmenetys tai muistojen fragmentaarisuus (hajanaisuus) voi jatkua pitkään tai olla uusiutuvaa, erityisesti jos trauma ei ole vielä käsitelty.
Systematisoitunut amnesia
Systematisoitunut amnesia tarkoittaa muistinmenetystä, joka liittyy johdonmukaisesti tiettyyn aihealueeseen, henkilöön, tapahtumaan tai paikkaan. Toisin kuin paikallinen tai selektiivinen amnesia, joka rajoittuu aikaan, systematisoitunut amnesia rajoittuu sisältöön, eli tietynlaiseen informaatioon, joka on usein traumaattisesti värittynyttä.
Esimerkiksi henkilö ei välttämättä muista mitään tietystä perheenjäsenestä, kuten hyväksikäyttöä aiheuttaneesta isäpuolesta, vaikka muistaa muut lapsuuden tapahtumat selvästi. Vastaavasti yksilö voi unohtaa kaikki kokemukset, jotka liittyvät tiettyyn paikkaan, kuten kotiin, jossa trauma tapahtui, tai koko kouluaikaan, jos siellä on tapahtunut toistuvaa kiusaamista tai kaltoinkohtelua.
Systematisoitunut amnesia on usein puolustautumiskeino: se suojaa yksilöä ylivoimaiselta tunnekokemukselta estämällä siihen liittyvän tiedon pääsyn tietoiseen mieleen. Samalla tämä voi kuitenkin haitata yksilön kykyä ymmärtää itseään ja menneisyyttään, ja aiheuttaa ristiriitaisia tai hämmentäviä tuntemuksia.
Tämäkin amnesian muoto voi liittyä muihin dissosiaatiohäiriöihin, erityisesti jos muistikatkojen aihepiirit ovat laajoja tai liittyvät moniin elämänalueisiin.
Syyt ja esiintyvyys
Dissosiatiivisen amnesian taustalla on tyypillisesti traumaattinen tai erittäin kuormittava kokemus, jonka henkilö on itse kokenut tai joutunut todistamaan. Tällaisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi vakavat onnettomuudet, väkivalta, sotatilanteet, luonnonkatastrofit, seksuaalinen tai fyysinen hyväksikäyttö, kaltoinkohtelu lapsuudessa tai muiden traumatisoivien tilanteiden todistaminen. Häiriö toimii usein suojaavana mekanismina: mieli pyrkii estämään ylivoimaisen muiston pääsyn tietoisuuteen.
Yksilölliset erot vaikuttavat siihen, kehittyykö traumaattisen kokemuksen jälkeen dissosiatiivinen amnesia. Tällaisia riskitekijöitä ovat muun muassa:
- Perinnöllinen alttius psyykkiselle herkkyydelle ja taipumus käyttää epäkypsiä puolustusmekanismeja.
- Varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset, jotka voivat johtaa dissosiaation kehittymiseen selviytymiskeinona.
- Korkea hypnotisoitavuus, eli taipumus vaipua syvään keskittymisen tilaan ja erottaa huomio ärsykkeistä, mikä on havaittu yleiseksi piirteeksi dissosiaatiohäiriöissä.
Dissosiatiivista amnesiaa esiintyy monen ikäisillä, mutta kliinisissä hoitoympäristöissä se havaitaan useimmin nuorilla aikuisilla. Tämä voi johtua siitä, että varhaisaikuisuus tuo mukanaan uusia psyykkisiä haasteita, jotka aktivoivat aiemmin dissosioituja muistoja tai kokemuksia.
Arvioita dissosiatiivisen amnesian yleisyydestä vaihtelee, koska häiriötä on vaikea tunnistaa ja diagnosoida. Arviolta noin 1–3 % väestöstä kokee jossain vaiheessa elämässään dissosiatiivista amnesiaa. Usein kyseessä on kuitenkin ali- tai väärin diagnosoitu ilmiö, mikä tekee todellisen esiintyvyyden arvioimisesta haastavaa.
Oireet ja diagnoosi
Amnesian lisäksi dissosiatiiviseen muistinmenetykseen saattaa liittyä joukko muita psykiatrisia oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, unettomuutta tai traumaperäisiä oireita.
Potilas saattaa myös olla hämmentynyt ja huolestunut muistamattomuudestaan, yleensä sitä voimakkaammin, mitä tärkeämmäksi koetusta informaatiosta on kyse.
Diagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset muistinmenetyksen aiheuttajat. Muita amnesian aiheuttajia ovat esimerkiksi:
- Epileptiset kohtaukset, jotka saattavat aiheuttaa dissosiatiivista amnesiaa muistuttavia poissaoloja; tämän vuoksi EEG on hyvä tehdä mahdollisen epilepsian tunnistamiseksi.
- Päähän kohdistunut fyysinen trauma. Pään traumasta johtuvassa muistinmenetyksessä amnesia käsittää yleensä trauman sekä osan sitä edeltäneestä ajasta. Dissosiatiivisessa amnesiassa muistinmenetys taas yleensä kattaa osan traumatapahtuman lopusta sekä sen jälkeisestä ajasta.
- Elimellisistä syistä (kuume, infektio) johtuva sekavuustila tai dementia. Näihin liittyvä muistinmenetys on yleensa laaja-alainen, ja toisin kuin dissosiatiivisessa amnesiassa, potilaan todellisuudentaju on eriasteisesti häiriintynyt.
- Ikääntymiseen liittyvä muistin huononeminen, joka on mahdollista tunnistaa potilaan iän perusteella.
- Myrkytystila esimerkiksi päihteiden väärinkäytön seurauksena. Yleensä vierasaineen nauttiminen on kuitenkin osoitettavissa esimerkiksi verikokeella. Myrkytystilan aiheuttama amnesia ei myöskään ole palautuva (unohdettua materiaalia ei yrityksistä huolimatta ole mahdollista muistaa).
- Amnesian teeskentely. Teeskennelty amnesia on yleensä oirekuvaltaan dramaattinen, sille on selkeät taloudelliset, rikosoikeudelliset tai henkilökohtaiset perusteet, ja henkilöltä puuttuu dissosiatiohäriöistä kärsivien herkkä hypnotisoitavuus.
On myös hyvä selvittää, kärsiikö potilas jostakin muusta dissosiaatiohäiriöstä, joka yhtenä oireenaan aiheuttaa muistamattomuutta. Dissosiaatiohäiriöiden diagnosoimiseen on olemassa erilaisia strukturoituja haastatteluja, esimerkiksi niin sanottu DES (dissociative experience scale) -skaala ja puolistrukturoitu SCID-D-haastattelu (Structured Clinical Interview for Dissociative Disorders).
Myös hypnoosiherkkyyttä mittaavia kyselyitä voidaan käyttää arvioinnin apuna. Erityisesti dissosiatiiviseen amnesiaan kehitettyjä haastatteluja ei toistaiseksi ole saatavilla.
Hoito
Dissosiatiivisen amnesian tärkein hoitomuoto on psykoterapia, jonka tavoitteena on auttaa potilasta muistamaan ainakin osa dissosioiduista muistoista. Kun terapiassa on luotu turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, palautuvat muistot monesti vähitellen itsestään, yleensä terapiaistuntojen ulkopuolella.
Osalla muistot palaavat kokonaan ilman hoitoa useimmiten silloin, kun potilas kokee olonsa turvallisemmaksi, ja/tai kun ympäristössä tapahtuu jotain, joka laukaisee dissosiaation vähittäisen purkautumisen.
Joissakin tapauksissa muistaminen ei tapahdu itsestään. Tällöin voidaan harkinnanvaraisesti koettaa erilaisia muistamistekniikoita tai hypnoosia.
Myös rauhoittavan lääkityksen käyttö ennen istuntoa saattaa auttaa erityisesti, jos muistamisella on kiire, tai dissosioitu informaatio on todennäköisesti sisällöltään hyvin negatiivista.
Kun potilas vähitellen on alkanut muistamaan, seuraa terapian toinen vaihe, joka keskittyy muistetun materiaalin työstämiseen, traumasta toipumiseen ja sen integroimiseen osaksi menneisyyttä ilman, että trauma jatkuvasti muistuttaa olemassaolostaan eri jälkivaikutusten muodossa.
Potilasta myös autetaan kypsempien puolustusmekanismien löytämisessä sekä mietitään tapoja, joilla ehkäistä tulevaisuuden amnesiaepisodit.
Lääkityksellä on itse amnesian hoidossa hyvin vähän sijaa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää häiriön liitännäisoireisiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuuteen tai unettomuuteen.
Ennuste
Suurin osa dissosiatiivista amnesiaa potevista pystyy lopulta muistamaan sen verran unohdettua informaatiota, että pystyy rakentamaan tapahtuneista mielekkään kokonaisuuden ja näin saavuttamaan paremman käsityksen itsestään ja menneisyydestään.
Joillakin – erityisesti jos amnesian syy on toistuva lapsuuden trauma, esimerkiksi lapsen kaltoinkohtelu tai seksuaalinen hyväksikäyttö – amnesia kuitenkin kroonistuu, eikä dissosioituihin muistoihin koskaan päästä kunnolla käsiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että unohdettujen traumojen jälkioireita voidaan tasata hyvinkin paljon ilman traumaattisen aineksen läpikäymistä.
Dissosiatiivisen amnesian diagnostiset kriteerit (DSM-5-TR)
Keskeinen häiriö on yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä hänelle tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista tai stressin sävyttämää tietoa, ja häiriö on liian laaja ollakseen tavallista unohtelua.
Häiriö ei esiinny ainoastaan dissosiatiivisen identiteettihäiriön tai pakkovaelluksen, traumaperäisen stressihäiriön, akuutin stressihäiriön tai somatisaatiohäiriön aikana eikä johdu minkään kemiallisen (esim. huumeen tai lääkkeen) suorasta fysiologisesta vaikutuksesta tai neurologisesta tai muusta ruumiillisesta häiriöstä (esim. pään vammasta johtuva muistihäiriö).
Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla.
Lähteet
- American Psychiatric Association. (2022). The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition, Text Revision (DSM-5-TR)
- Duodecim terveyskirjasto. (2024). Dissosiatiivinen muistinmenetys. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00649
- Chu, J. A. (2011). Rebuilding shattered lives: Treating complex PTSD and dissociative disorders (2nd ed.). John Wiley & Sons.
- van der Kolk, B. A. (2014). The Body Keeps the Score: Brain, Mind, and Body in the Healing of Trauma. Penguin Books.