Keskeiset näkökohdat
- Trauma ja heikko omanarvontunto liittyvät läheisesti toisiinsa, erityisesti kielteisten kokemusten osalta.
- Jos henkilön turvallisuuden ja kuulumisen tunne on vahingoittunut, hän saattaa kehittää selviytymistaitoja, jotka auttavat häntä pärjäämään.
- Henkilöt, joilla on ollut kiintymyssuhdetraumoja, saattavat olla suurimmassa vaarassa kokea syvää yksinäisyyden tunnetta.
Trauma ja heikko omanarvontunto, usein myös itsetunto, ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, erityisesti epäsuotuisien kokemusten, kuten hyväksikäytön, osalta. Traumaattiset kokemukset voivat häiritä ihmisen käsitystä itsestään ja kykyä säädellä tunteitaan sekä vaikuttaa ihmissuhteiden laatuun.
Kun ihmisen turvallisuuden, ennustettavuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne on vahingoittunut, hän voi kehittää selviytymistaitoja, jotka auttavat häntä tulemaan toimeen arvaamattomissa tai vaarallisissa ympäristöissä. Samat selviytymismekanismit, jotka saattavat auttaa henkilöä sopeutumaan epäsuotuisiin olosuhteisiin tietyssä tilanteessa, voivat kuitenkin muuttua sopimattomiksi ja haitallisiksi hänen emotionaaliselle ja psykologiselle hyvinvoinnilleen koko hänen elämänsä ajan.
Vaikka traumakokemuksesta voi aiheutua monia vaikeuksia omanarvontunnon osalta, neljä yleisintä niistä on lueteltu alla.
Emotionaalinen ja psykologinen riipuvaisuus
Laiminlyövässä tai narsistisessa ympäristössä kasvaneille aikuisille ei tyypillisesti opetettu omaa arvoa ja arvokkuutta. Sen sijaan monet ehdollistettiin etsimään ulkoista vahvistusta hyväksikäyttäviltä huoltajilta, jotka korostivat lapsen riippuvuuden tunnetta heistä sen sijaan, että olisivat edistäneet hänen itsenäisyyttään.
Esimerkiksi narsistinen huoltaja on saattanut esittää marttyyria, kun hän on moittinut lastaan laiskaksi ystäville tai perheenjäsenille. Todellisuudessa lapselle ei ehkä kuitenkaan ole opetettu elämäntaitoja tai häntä on saatettu käyttää hyväksi, koska hän ei ole vastannut huoltajan epärealistisia odotuksia täydellisyydestä.
Kun siirrytään eteenpäin aikuisuuteen, kyseinen henkilö saattaa huomata olevansa huonosti varustautunut aikuisena elämiseen, joten hän saattaa kamppailla jatkuvan vahvistuksen ja hyväksynnän tarpeen kanssa, olla kyvytön tekemään päätöksiä itse, olla tietämätön siitä, miten hankkia työpaikka, toimia raha-asioiden parissa, käyttää pyykinpesukonetta tai tuntea itsevarmuutta. Tämä kaikki voi lujittaa hänen riippuvuuttaan toisista ihmisistä.
Epävakaita persoonallisuuden ominaisuuksia
Epävakaan persoonallisuushäiriön katsotaan usein kehittyvän nuorena aikuisena lapsuudessa koettujen kroonisten traumojen, erityisesti emotionaalisen hyväksikäytön ja mitätöinnin, seurauksena. Koska laiminlyönti ja emotionaalinen hyväksikäyttö henkilön kehitysvuosina voivat johtaa itseään vahingoittaviin asenteisiin ja uskomuksiin sekä vaikeuksiin säädellä tunteita, se voi aiheuttaa haasteita hänen itsetuntemuksessaan ja myötätunnossa itseä kohtaan.
Erityisen yleisiä ovat epävakaat ja intensiiviset ihmissuhteet, joissa heidän voi olla vaikea olla yksin tai ilman kumppania, ja he voivat vaihdella ihmisten ihannoimisen ja väheksymisen välillä. Samoin he saattavat kokea epävakaata minäkuvaa, jossa he ”muuttavat” itseään sen mukaan, ketä he ihannoivat.
Lisäksi jotkut saattavat käyttäytyä arvaamattomasti, vaarallisesti tai itseään sabotoivasti, kuten ajamalla holtittomasti tai käyttäytymällä pakonomaisesti (esim. kuntoilu, syöminen, seksi, pelaaminen tai päihteiden väärinkäyttö). Nämä kaikki ovat keinoja, joilla he voivat itse tukahduttaa emotionaalista tuskaansa ja syviä pelkojaan torjutuksi tai hylätyksi tulemisesta.
Yksinäisyys
Koska trauma voi aiheuttaa tunteiden säätelyhäiriöitä, jotkut saattavat tuntea olevansa ”jumissa” vihansa kanssa eivätkä kykene kokemaan ilon tai rauhan tunteita. Nämä tunteet voivat estää heitä pääsemästä lähelle muita ja vahvistaa yksinäisyyden tunteita.
Toiset saattavat joutua useisiin epäterveisiin suhteisiin tai ”jahdata” romanttista kumppania kompensoidakseen yksinäisyyden tunteita, mikä johtaa usein huonoihin valintoihin kumppanin etsimisessä.
Koska monet ihmiset, joilla on traumahistoriaa, kamppailevat myös identiteettiongelmien kanssa, he saattavat tuntea itsensä eksyneiksi, väärinymmärretyiksi tai tuomituiksi, koska he eivät tiedä, mihin he kuuluvat, mikä voi vahvistaa yksinäisyyden tunnetta. Kiintymyssuhdetraumasta kärsivillä saattaa olla suurin riski kokea syvää yksinäisyyttä.
Jos henkilö on esimerkiksi kokenut lapsena vanhemman tekemää kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä, huoltajien kieltäytyminen tai kyvyttömyys tarjota turvallista pohjaa voi vaikuttaa hänen kykyynsä tai haluunsa luoda terveitä siteitä muihin ihmisiin. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän kykyynsä tuntea olonsa turvalliseksi, halutuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin he ovat.
Masennus ja ahdistus
Ahdistuksen ja masennuksen välillä horjuminen on yleistä niille, joilla on traumoja. Tämä vaikuttaa usein heidän omanarvontuntoonsa. Sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa pelkoa torjutuksi tai hylätyksi tulemisesta, mikä voi laukaista ahdistuksen tunteita.
Sosiaalisesta kanssakäymisestä kieltäytyminen sen pelossa, että muut eivät pitäisi tarpeeksi hyvänä, voi kuitenkin laukaista tai pahentaa masennuksen tunteita. Näistä voi tulla syklisiä ja pitää henkilön ”jumissa” loputtomassa taistelussa tunteidensa kanssa.
Lapsuuden traumat ovat yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua ahdistukseen ja masennukseen sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin aikuisiällä, mukaan lukien neurologiseen vastejärjestelmään kohdistuvat riskit. Esimerkiksi krooninen altistuminen myrkyllisille ja väkivaltaisille ympäristöille lapsuudessa voi laukaista liiallisen stressihormonien vapautumisen.
Tämä voi aiheuttaa elimistössä jatkuvan taistele-pakene-lamaannu -tilan aktivoitumisen, mikä ajan mittaan voi lisätä masennuksen ja ahdistuksen riskiä.
Itsearvostuksen rakentaminen
Tutkimusten mukaan vankka itsetunto voi auttaa puskuroimaan varhaisten traumojen vaikutuksia, mikä tekee siitä paljon tärkeämmän tuen itsevoimaistumisen rakentamisessa. Koska monilla aikuisilla on traumaattisia kokemuksia, on välttämätöntä tiedostaa, miten käsittelemättömät traumat saattavat vaikuttaa elämääsi, valintoihin ja yleiseen onnellisuuteesi. Tärkeä ensimmäinen askel on puhua traumaterapeutin kanssa, joka on erikoistunut auttamaan ihmisiä asettamaan terveitä tavoitteita.
Lisäksi itsehoidon johdonmukainen harjoittaminen voi olla hyödyllistä auttaessa autonomian ja itsetunnon uudelleenrakentamisessa, esimerkiksi oppimalla tunnistamaan kehon mahdollisesti lähettämät viestit, tietämällä, milloin kannattaa ottaa etäisyyttä ja purkaa paineita, ja asettamalla tiukkoja rajoja, jotka edistävät emotionaalista turvallisuutta ja yhdenmukaisuuden tunnetta.
Lähteet
- 4 Signs Trauma Has Affected Your Self-Worth – Psychology Today
