Artikkelissa esitellään kolme lasten dissosiaatio-oireiden arviointiin tarkoitettua työkalua:
- Lasten dissosiatiivisten oireiden arviointilista (alle 12-vuotiaat, CDC)
- Nuorten poikkeuksellisten tajunnantilojen asteikko (14-20-vuotiaat, A-DES)
- Ruumiillisten dissosiaatio-oireiden arviointilista (SDQ-20)
Huom! Pidäthän mielessä, että käännokset eivät ole virallisia ja ovat täällä vain yleistä tietoa varten. Kaikki kolme listaa auttavat tunnistamaan mahdollisia dissosiatiivisia oireita, mutta eivät korvaa ammattilaisen tekemää diagnoosia.
Lasten dissosiatiivisten oireiden arviointilista
Child Dissociative Checklist (CDC) Version 3
Alle on käännetty asteikko, jolla arvioidaan dissosiatiivisia kokemuksia alle 12-vuotiailla lapsilla. Sen voivat täyttää lapsen tuntevat aikuiset, kuten vanhemmat tai opettaja. Jokainen väittämä arvioidaan asteikolla
0 – Ei sovi lapseen
1 = Sopii lapseen
2 = Sopii lapseen lähes täysin
- Lapsi ei muista tai kieltää traumaattisia tai ikäviä tapahtumia, joiden tiedetään tapahtuneen.
- Lapsi vajoaa toisinaan transsinkaltaiseen tilaan ja/tai vaikuttaa usein poissaolevalta. Opettaja tai lastentarhanopettaja saattaa raportoida lapsen "päiväunelmoivan" usein.
- Lapsen persoonallisuus vaihtelee usein. Hän saattaa muuttua ujosta ulospäinsuuntautuneeksi, tyttömäisestä poikamaiseksi tai pidättyväisestä aggressiiviseksi.
- Lapsi on epätavallisen unohtelevainen tai hämmentynyt asioista joita hänen pitäisi tietää, esimerkiksi ystävien tai opettajan nimi; lapsi hävittää tavaroita tai eksyy helposti.
- Lapsella on huono ajantaju; hän ei hahmota ajan kulua, ei erota vuorokaudenaikoja tai päiviä eikä sitä, milloin jokin asia on tapahtunut.
- Lapsella on huomattavaa päivittäistä tai jopa tunneittaista vaihtelua suoriutumisessaan, tiedoissaan, tai mieliteoissaan, esimerkiksi vaihtuva käsiala, vaihtelu aiemmin opituissa taidoissa (kertotaulu, tavaaminen, työkalujen käyttö, piirtäminen).
- Lapsi taantuu nopeasti ikätasoltaan, esim. 12-vuotias alkaa imeä peukaloaan tai puhua vauvakieltä, tai piirtää kuin nelivuotias.
- Lapsi ei näytä oppivan kokemuksesta, eivätkä "normaalit kasvatuskeinot" näytä toimivan häneen.
- Lapsi kieltää tai valehtelee tekemisiään, vaikka hänen osallisuutensa niihin on ilmeinen.
- Lapsi puhuu itsestään kolmannessa persoonassa tai vaatii itseään kutsuttavan jollakin toisella nimellä. Hän saattaa väittää itselleen tapahtuneiden asioiden tapahtuneen jollekin toiselle.
- Lapsella on nopeasti vaihtuvia tai ohimeneviä fyysisiä oireita ja vaivoja, kuten vatsakipuja tai päänsärkyä. Hän voi esimerkiksi valittaa jotakin oiretta, mutta näyttää unohtavan sen nopeasti.
- Lapsi käyttäytyy seksuaalisesti pikkuvanhalla tavalla tai yrittää ikäänsä kuulumatonta seksuaalista käyttäytymistä toisten lasten, aikuisten tai eläinten kanssa.
- Lapsella on selittämättömiä vammoja ja/tai hän vahingoittaa itseään.
- Lapsi kertoo kuulevansa ääniä, jotka puhuvat hänelle. Äänet saattavat olla ystävällismielisiä, vihaisia, olla peräisin mielikuvituskaverilta tai kuulostaa ystävien, vanhempien tai opettajien ääniltä.
- Lapsella on hyvin eläväinen mielikuvituskaveri, ja hän saattaa väittää mielikuvituskaverin tehneen asioita, joita hän on itse tehnyt.
- Lapsella on toistuvia raivokohtauksia, useimmiten ilman suurempaa syytä. Kohtausten aikana lapsi saattaa olla fyysisesti hyvin voimakas.
- Lapsi kävelee usein unissaan.
- Lapsella on epätavallisia yöllisiä kokemuksia; hän esimerkiksi saattaa kertoa näkevänsä "aaveita" tai että öisin tapahtuu asioita, joita hän ei muista ja pysty selittämään aamulla (hajonneita leluja, selittämättömiä loukkaantumisia).
- Lapsi puhuu usein itsekseen, käyttää erilaista äänenpainoa tai väittelee itsensä kanssa.
- Lapsella on kaksi tai useampia erillisiä persoonia, jotka toistuvasti hallitsevat lapsen käyttäytymistä.
Nuorten poikkeuksellisten tajunnantilojen asteikko
Adolescent Dissociative Experiences Scale-II (A-DES)
Alle on käännetty asteikko, jolla arvioidaan dissosiatiivisia kokemuksia 14-20-vuotiailla nuorilla. Arvioi jokainen väittämä asteikolla 0 (ei tapahdu koskaan) – 10 (tapahtuu koko ajan), kun et ole ollut päihteiden tai muiden kemiallisten aineiden vaikutuksen alaisena.
- Uppoudun niin kiihkeästi television katseluun, videopelien pelaamiseen tai lukemiseen, etten lainkaan huomaa, mitä ympärilläni tapahtuu.
- Saan takaisin kokeita ja tehtäviä, joita en muista tehneeni.
- Koen vahvoja tunteita, jotka eivät tunnu omiltani.
- Osaan tehdä tiettyä asiaa joinakin kertoina todella hyvin, kun taas toisena kertana se ei onnistu ollenkaan.
- Ihmiset kertovat minun sanoneen tai tehneen asioita, joita en muista tehneeni tai sanoneeni.
- Minusta tuntuu, kuin eläisin sumussa ja kaikesta irrallaan, ja asiat ympärilläni näyttävät epätodellisilta.
- Minun on vaikea hahmottaa, olenko todella tehnyt jotakin, vai vain ajatellut tekeväni.
- Katson kelloa ja huomaan ajan kuluneen, enkä muista mitä on tapahtunut.
- Kuulen ääniä, jotka eivät ole minun/osa minua.
- Joutuessani epämieluisaan tilanteeseen voin paeta siitä pois mieleni avulla.
- Olen niin hyvä näyttelijä ja valehtelija, että toisinaan uskon juttuihini itsekin.
- ”Herään” kesken tekemisieni.
- En tunnista peilikuvaani.
- Huomaan olevani menossa jonnekin tai tekeväni jotakin, tietämättä miksi.
- Löydän itseni paikoista, jonne en muista itse kulkeneeni.
- Minulla on ajatuksia, joita en koe omikseni.
- Pystyn jättämään fyysisen kivun huomiotta.
- En muista, tapahtuiko jokin asia todella, vai olenko vain haaveillut siitä.
- Teen asioita, joiden tiedän olevan väärin ja joita en edes haluaisi tehdä.
- Ihmiset kertovat minun käyttäytyvän kuin aivan toinen henkilö.
- Tuntuu, kuin mieleni sisällä olisi muureja tai seiniä.
- Löydän kirjoituksia, piirroksia ja kirjeitä, jotka olen varmasti tehnyt, mutta joita en muista tehneeni.
- Jokin sisälläni saa minut tekemään asioita, joita en halua tehdä.
- En aina pysty erottamaan, muistelenko vain, vai onko tapahtuma tapahtumassa minulle juuri nyt.
- Huomaan seisovani kehoni ulkopuolella ja tarkkailevani itseäni aivan kuin olisin toinen henkilö.
- Ihmissuhteeni ystävieni ja perheeni kanssa vaihtelevat nopeasti, enkä käsitä miksi.
- Tuntuu, kuin menneisyyteni olisi palapeli, josta puuttuu paloja.
- Leluni ja pehmoeläimeni tuntuvat eläviltä.
- Tuntuu, kuin sisälläni olisi muita ihmisiä.
- Tuntuu, kuin kehoni ei olisi minun.
Ruumiillisten dissosiaatio-oireiden arviointilista (SDQ-20)
Somatoform dissociation questionnaire (SDQ-20)
Alla olevat väittämät on käännetty alunperin englanninkielisestä somatoformisia (ruumiillisia) dissosiatiivisia oireita mittaavasta kyselystä. Ne arvioidaan asteikolla 1-5, jossa
1 = en koe tällaisia oireita/ilmiöitä
2 = koen tällaisia oireita/ilmiöitä harvoin
3 = koen tällaisia oireita/ilmiöitä toisinaan
4 = koen tällaisia oireita/ilmiöitä melko usein
5 = koen tällaisia oireita/ilmiöitä hyvin usein
Tämän lisäksi täsmennetään, onko oireelle löydetty lääketieteellinen selitys.
- Minulla on virtsaamisvaikeuksia.
- Maut, joista tavallisesti pidän, inhottavat minua (naisilla muulloin kuin raskauden tai menstruaation aikana).
- Läheltä kuuluvat äänet tuntuvat tulevan kaukaa.
- Virtsaaminen on kivuliasta.
- Kehoni tai sen osat ovat tunnottomia.
- Ihmiset ja esineet näyttävät suuremmilta kuin tavallisesti.
- Minulla on epileptisiä kohtauksia muistuttavia kouristuskohtauksia.
- Kehoni tai sen osa ei tunne kipua.
- Hajut, joista tavallisesti pidän, inhottavat minua.
- Tunnen kipua sukupuolielimissäni (muulloin kuin sukupuoliyhdynnässä).
- Minulta katoaa kuuloaisti (kuin olisin kuuro).
- Minulta katoaa näkökyky (kuin olisin sokea).
- Asiat ympärilläni näyttävät erilaisilta kuin tavallisesti (esim. kuin katsoisin maailmaa tunnelista, kuin näkisin vain osan esineestä).
- Haistan hajuja paremmin tai huonommin kuin yleensä (vaikka en ole vilustunut).
- Aivan kuin kehoni tai sen osa olisi kadonnut.
- En kykene nielemään, tai nieleminen on vaikeaa.
- Nukun yöt huonosti, mutta olen kuitenkin päiväsaikaan pirteä ja aktiivinen.
- En pysty puhumaan (tai pystyn puhumaan vain suurten ponnistelujen jälkeen) tai kykenen vain kuiskaamaan.
- Halvaannun hetkeksi.
- Jäykistyn hetkeksi.
Lähteet
- Putnam, F. W. (1997). Dissociation in children and adolescents: A developmental perspective. New York, NY, Guilford Press.
- Putnam, F. W. (1997). Child Dissociative Checklist. EMDR Training. https://www.emdr-training.net/wp-content/uploads/2021/02/Child-Dissociative-Checklist.pdf [PDF-tiedosto]
