Tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö

Tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö

Jaa artikkeli:

Artikkelin osiot

Dissosiatiivinen transsihäiriö

Dissosiatiivinen transsihäiriö käsittää yksittäisiä tai jaksoittaisia tajunnantilan, identiteetin tai muistin häiriöitä, jotka kuuluvat tiettyyn kulttuuriin tai paikallisiin tapoihin, mutta eivät kuitenkaan ole hyväksyttyjä laajemmassa kulttuurissa tai uskonnollisuudessa. Ilmiö ei ole seurausta kemiallisen aineen vaikutuksesta tai fyysisestä sairaudesta.

Transsitilat ovat tajunnantilan muutoksia, joissa potilaan tietoisuus ympäristöstä kapenee, ja hän saattaa myöhemmin olla osittain tai kokonaan muistamaton transsinaikaisille tapahtumille. Kaltoinkohdeltu lapsi saattaa väkivallan tai muun trauman aikana tai sen jälkeen mennä transsitilaan, jolloin hänellä on traumasta huono muistikuva. 

Toinen esimerkki dissosiatiivisesta transsista voisi olla tiettyjen seurakuntien kaatumis- ja kielilläpuhumisilmiöt, jotka ovat seurakunnan sisällä hyväksyttyjä, mutta joita valtakirkko ei tue. Myös kiiltävien esineiden (yleensä kristallipallon) tuijotuksen seurauksena luotu transsi, jossa näköhallusinaatiot ovat vallitsevia, luetaan dissosiatiiviseksi transsiksi.

Possessiotranssilla tarkoitetaan tilaa, jossa vieras, tavallisesti henkimaailman voima ottaa transsitilassa henkilön valtaansa. Automaattikirjoitus, jossa henkilö kirjoittaa usein normaalista poikkeavalla käsialalla aiemmin tiedostamatonta mielensisältöä on possessiotranssin harvinaisempi muoto.

Ganserin oireyhtymä

Ganserin oireyhtymäksi kutsutaan alkuperältään ristiriitaista tilaa, jossa henkilö antaa järjenvastaisia vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin (sininen auto on punainen, kissalla on kolme jalkaa jne.). 

Häiriö esiintyy tyypillisesti miespuolisilla vangeilla, ja heijastaa pikemminkin henkilön käsitystä mielisairaudesta kuin mitään tunnettua psykiatrista häiriötä. Ganserin oireyhtymä luokiteltiin aiemmin teeskentelyhäiriöihin, mutta vaihdettiin sittemmin dissosiaatiohäiriöihin.

Ganserin oireyhtymän kehittymiselle altistavat aiempi mielenterveyden häiriö ja päihteiden käyttö, sekä vakava persoonallisuushäiriö. Häiriö alkaa ja loppuu äkillisesti, ja siihen liittyy usein muistamattomuutta, pakkovaelluskäytöstä, aistihavaintojen vääristymistä sekä konversio-oireita. Ganserin oireyhtymän oireet pahenevat usein, jos henkilö uskoo jonkun tarkkailevan häntä. 

Ellei oireita pystytä osoittamaan teeskennellyiksi tai ellei henkilö myöhemmin myönnä näytelleensä oireita, häiriön aitoutta on vaikea määrittää.

Dissosiatiivinen kooma

Dissosiatiivisesta (psykogeenisesta) koomasta puhutaan, kun henkilö näyttäisi olevan tajuton ja reagoimaton, eikä tilaan ole lääketieteellistä syytä. Esimerkki dissosiatiivisesta koomasta on erityisesti ruotsissa pakolaislapsilla todettu periksianto-oireyhtymä (uppgivenhetssyndrom), jossa lapsi tai nuori on muuttunut reagoimattomaksi ja apaattiseksi. 

Dissosiatiivinen kooma voi myös olla seuraus onnettomuudesta tai lääketieteellisestä hoidosta, jolloin potilas pysyy tajuttomana, vaikka siihen ei ruumiillisten löydösten perusteella ole aihetta.

Dissosiatiivista koomaa hoidetaan tukemalla potilasta (esim. puhumalla hellästi, hieromalla tms.) ja välttämällä kivuliaita toimenpiteitä. Myös bentsodiatsepiineista (esim. loratsepaami) on usein apua. 

Hoitohenkilökunnan ja läheisten on hyvä tietää, että vaikka tilanteelle ei ole elimellistä selitystä, ei potilas mahda oireilleen mitään. Nukutuksenjälkeiset koomat laukeavat usein suhteellisen nopeasti, mutta esimerkiksi pakolaislapsilla tila on kestänyt kuukausia, joskus vuosia.

Tarkemmin määrittelemättömän dissosiaatiohäiriön diagnostiset kriteerit (DSM IV)

Sellaiset häiriöt, joissa hallitsevana piirteenä on dissosiatiivinen oire (tavallisesti yhtenäisten tietoisuuden toimintojen, muistin, identiteetin tai ympäristön havainnoinnin integraatio on rikkoutunut), mutta jotka eivät täytä minkään spesifisen dissosiaatiohäiriön kriteerejä. Esimerkiksi:

Lähteet

  1. Kaplan, HI; Sadock, B & Grebb JA. 2003: Dissociative disorders. Teoksessa Synopsis of Psychiatry. Lippincott Williams & Wilkins, New York. S. 677-691
  2. Baxter, C & White, W. 2003: Psychogenic Coma: A Case Report. The International Journal of Psychiatry in Medicine 3/2003 Vol. 33. p. 317-322. Abstract (Sivusto vaatii kirjautumisen.)
  3. Lauerma, H. Dissosiaatiohäiriöt. Teoksessa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, (toim.), Psykiatria. Hämeenlinna, Kustannus Oy Duodecim 2001.

Lue lisää

Jaa artikkeli:

  • Tuoreimmat ARTIKKELIT

    SUOSITUIMMAT