Kolme Japanin RIKEN-tutkimuslaitoksen neurotieteilijää havaitsi, että rotat vahvistavat negatiivisten kokemusten muistoja tutuissa paikoissa toistamalla niitä mielessään. Tällä havainnolla voi olla merkitystä ihmisten sairauksien, kuten PTSD:n, hoidossa.
Haitalliset lapsuudenkokemukset vaikuttavat pitkälle vanhuuteen, erityisesti väkivaltaa kokeneiden kohdalla.
Australia on sallinut psykiatrien määrätä tiettyjä psykedeelisiä aineita masennuksesta tai traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville potilaille.
Kansainvälinen tutkimusryhmä on analysoinut noin 575 000 yksittäisessä solussa ilmentyneitä geenejä aivoista ihmisillä, joilla on, ja ihmisillä joilla ei ole traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD) ja masennusta. Ryhmä on saanut näin uutta tietoa aivojen stressireaktion taustalla olevista mekanismeista näiden häiriöiden kohdalla.
Tiedetään, että haitalliset kokemukset lapsuudessa saattavat aiheuttaa alttiutta siihen, että myöhemmin tulee epäsopivaa selviytymistä ahdistaviin tilanteisiin.
Kolmasosa lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä on toisen lapsen tekemää. Shannon Molloy kertoo tarinansa - ja kehottaa meitä olemaan katsomatta muualle.
Vanhempamme ja isovanhempamme ovat osa meitä. He kasvattivat meidät ja toimivat roolimalleinamme, ja he myös välittivät meille geeninsä. Siksi olemme heidän kaltaisiaan ja siksi meillä on geneettinen taipumus sairastua tiettyihin sairauksiin. Geenit eivät kuitenkaan välttämättä ole ainoat molekyylitekijät, jotka olemme perineet heiltä.
Tutkijat ovat tunnistaneet molekyylin, joka on kriittinen stressireaktion kehittymisessä. Löydös valottaa mielenterveysongelmien, kuten stressin, ahdistuksen ja niihin liittyvien häiriöiden, mahdollista syytä.
Tutkijoista ja lääkäreistä koostuva ryhmä käyttää tekoälyteknologiaa ennustamaan paremmin itsemurhariskiä naisilla, jotka kärsivät tietyistä traumaan liittyvistä häiriöistä.
Lapsuuden traumoilla voi olla keskeinen rooli monissa myöhemmissä psykiatrisissa häiriöissä. Suurin osa siitä, mitä tiedämme traumalle altistumisen vaikutuksista, on kuitenkin peräisin aikuisia koskevista tutkimuksista.
On tärkeää ymmärtää, miten altis itse on sairastumaan traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD). Jos vaarasta olisi tietoa, voisi henkilö esimerkiksi välttää työpaikkoja, joihin liittyy todennäköisemmin suurta stressiä ja mahdollisia traumoja, tai hakeutua hoitoon heti, kun kokee mahdollisesti laukaisevan tapahtuman.
Uusissa tutkimuksissa selvitetään, voisivatko psykedeeliset huumeet, joita käytetään tiukassa lääkärin valvonnassa, auttaa traumaperäisen stressihäiriön, kroonisen kivun, masennuksen ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin kokeminen lapsena voi aiheuttaa useita mielenterveysongelmia, todetaan University College Londonin (UCL) tutkijoiden johtamassa uudessa tutkimuksessa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kannettavista laitteista saatavia tietoja voitaisiin käyttää seulontatyökaluina, joiden avulla potilaat ja lääkärit voivat tunnistaa, ovatko oireet paranemassa vai pahenemassa trauman jälkeen.
Harvard Review of Psychiatry -lehden tammi-/helmikuun numerossa olevassa julkaisussa kerrotaan, että puheen rakenteita analysoimalla voidaan tarkasti diagnosoida masennus ja psykoosi, mitata niiden vakavuutta, ja ennustaa niiden alkaminen.
Trauman kokeneilla henkilöillä dissosiaation ilmeneminen voi viitata siihen, että henkilöillä voi kehittyä suuremmalla todennäköisyydellä myöhemmin vakavaa traumanjälkeistä stressioireilua, masennusta, ahdistuneisuutta, fyysistä kipua ja sosiaalista heikkenemistä.
Tutkimuksen mukaan traumaattiset kokemukset jättävät jälkensä silmien pupilleihin. Traumaperäistä stressihäiriötä potevilla pupillit reagoivat erilailla heidän katsoessaan emotionaalisia kuvia, kuin niillä, joilla häiriötä ei ole todettu.
Yksi mielenterveyden häiriöiden luokitteluun käytettävistä pääjärjestelmistä – Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) – on saanut päivityksen aikaisemmasta DSM-IV-versiosta uuteen DSM-5-versioon toukokuussa 2013.