Home » Dissosiaatio » Dissosiatiivinen pakkovaellus
Dissosiatiivinen pakkovaellus

Dissosiatiivinen pakkovaellus

Dissosiatiivinen pakkovaellus (dissociative fugue) on harvinainen häiriö, jossa henkilö äkillisesti unohtaa identiteettinsä ja menneisyytensä, mahdollisesti omaksuu uuden identiteetin ja matkustaa odottamatta pois kotiympäristöstään. Tilan laukaisee yleensä trauma tai muu kuormittava elämäntilanne.

Syyt ja esiintyvyys

Kuten yllä todettiin, vaelluksen laukaisee useimmiten kuormittava elämäntilanne tai traumaattinen kokemus, jolloin ”vanhan” identiteetin unohtaminen ja pako tapahtumapaikalta suojaa tehokkaasti psyykeä estämällä ikävien tunteiden vyörymisen. Pakkovaellusepisodin kokee Suomessa noin kaksi ihmistä tuhannesta, mutta häiriön esiintyvyys kasvaa huomattavasti sotien, luonnonkatastrofien ja muiden suuronnettomuuksien aikana.

Oireet

Tavallisin vaelluksen kesto on muutamasta tunnista muutamiin päiviin, mutta kuukausien ja vuosienkin pituisia pakkovaelluksia on raportoitu. Lyhyen pakkovaelluksen kokenut henkilö näyttää usein vain tulevan myöhään kotiin tai olleen muutaman päivän poissa töistä. Toisaalta potilas saattaa matkustaa jopa tuhansia kilometrejä kotiseudultaan, ja hätääntyä löytäessään itsensä täysin oudosta ympäristöstä.

Vaelluksen alaisena oleva henkilö ei useinkaan juuri oirehdi psykiatrisesti, ja käynnissä oleva häiriö onkin vaikea tunnistaa. Pitkään kestävässä vaelluksessa henkilö saattaa aloittaa kokonaan uuden elämän; hankkia uuden työn, ystäviä ja puolison uudelta paikkakunnalta. Tavallisempaa kuitenkin on, että henkilö ahdistuu melko nopeasti vaelluksen alettua, koska menneisyyden muistaminen tuottaa vaikeuksia. Ahdistusta lisää puuttuva identiteettitunne tai todisteet, jotka puhuvat ”uutta” identiteettiä vastaan.

Diagnoosi

Pakkovaellusdiagnoosi annetaan yleensä vaelluksen rauhoituttua ja potilaan jouduttua viranomaisten käsiin tai etsittyään apua itse. Dissosiatiivisen pakkovaelluksen erotusdiagnostiikassa on tärkeää huomioida:

  • Fyysiset syyt, kuten tietyt epilepsiatyypit (esim. temporaaliepilepsia), tulee sulkea pois asianomaisin somaattisin tutkimuksin.
  • Psykoosit, kuten skitsofrenia ja mania, aiheuttavat joskus pakkovaelluksen kaltaista käytöstä. Toisin kuin psykoosisairauksissa, dissosiatiivisessa pakkovaelluksessa henkilön todellisuudentaju on kuitenkin hyvä.
  • Dissosiatiivinen identiteettihäiriö saatetaan joskus sekoittaa pakkovaellukseen. Pakkovaelluksessa mahdollinen uusi identiteetti ei kuitenkaan ole pysyvä. Jos pakkovaellus toistuu monia kertoja, dissosiatiivisen identiteettihäiriön mahdollisuus on kuitenkin hyvä pitää mielessä.
  • Teeskentelyn erottaminen aidosta pakkovaelluksesta voi olla vaikeaa. Teeskennelty käytös on usein oirekuvaltaan dramaattinen, ja sille on osoitettavissa taloudellinen, henkilökohtainen tai rikosvastuullinen syy. Näin voi kuitenkin olla myös aidossa tilanteessa.

Oireiden alkuperän selvittämisessä voidaan käyttää erilaisia dissosiaatioherkkyyttä mittaavia asteikoita ja strukturoituja haastatteluja. Tavallista on, että dissosiatiivisesti oireileva potilas saa tällöin korkeita pistemääriä, ja hänellä on mahdollisesti henkilöhistoriassaan aiempia dissosiaatioepisodeja (esim. dissosiatiivinen amnesia, depersonalisaatiokokemukset). Myös herkkä hypnotisoitavuus on tyypillistä dissosiaatio-oireita poteville.

Hoito

Dissosiatiivisen pakkovaelluksen tärkein hoitomuoto on psykoterapia. Potilasta rohkaistaan muistele-
maan vaelluksen seurauksena unohdettua menneisyyttään, ja yleensä muisti palaakin vähitellen ajan kanssa. Joillekin potilaille saattaa hypnoosista olla apua. Vaelluksen laukaisseen trauman käsittelyssä voidaan käyttää erilaisia traumaterapeuttisia tekniikoita. Muistikuvien hankkiminen vaelluksen ajalta on usein vaikeaa. Tämän sijasta terapiassa onkin hyvä keskittyä tunnistamaan tekijöitä, jotka aiheuttivat pakkovaelluksen, sekä keskittyä harjoittelemaan myös dissosiaatiota kypsempien puolustuskeinojen käyttöön.

Lääkityksellä ei itse vaelluksen hoidossa juuri ole sijaa. Sitä voidaan kuitenkin käyttää erilaisiin psykiatrisiin liitännäisoireisiin, esimerkiksi masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Lääkityksestä voi myös olla apua vaelluksen laukaisseen trauman käsittelyn aikana erityisesti, jos traumaperäiset oireet ovat hankalia.

Ennuste

Dissosiatiivisen pakkovaelluksen ennuste on hyvä; suurin osa potilaista toipuu nopeasti, ja ”vanha” identiteetti siihen liittyvine muistoineen palaa. Pakkovaellus ei tavallisesti uusiudu, mutta joillakin vaellusepisodeja on enemmän kuin yksi.

Dissosiatiivisen pakkovaelluksen diagnostiset kriteerit (DSM IV)

  • Äkillinen, odottamaton matkustaminen pois kotiympäristöstä/työpaikalta sekä kyvyttömyys kerrata omaa menneisyyttä.
  • Identiteettikäsityksen hämärtyminen tai kokonainen tai osittainen uuden identiteetin omaksuminen.
  • Oireiden ei voida todeta johtuvan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eikä ilmenevän kemiallisen aineen vaikutuksesta (lääkitys, päihteiden käyttö) tai fyysisen sairauden vuoksi (esim. temporaaliepilepsia).
  • Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää haittaa sosiaalisessa tai ammatillisessa toimintakyvyssä tai muilla tärkeillä elämänalueilla.

 


Lähteet: 
Encyclopedia of Mental Disorders: Dissociative Fugue
Jasper, F. 2003: Working with dissociative fugue in a general psychotherapy practice: A cautionary tale. A. Journal of Clinical Hypnosis, April 2003.
Duodecim terveyskirjasto: Dissosiatiivinen pakkovaellus

Foorumi
Voit keskustella tästä artikkelista tai muista dissosiaatioon liittyvistä aiheista foorumilla.